Tarina työttömyydestä

Olen ollut YTK:n jäsen jo muutamia vuosia ja saan heiltä säännöllisesti sähköpostia. Jokunen kuukausi sitten heiltä tuli viestiä, että he ovat tekemässä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tarinoita suomalaisista työttömistä ja hakivat tätä kampanjaa varten ihmisiä, joita voisivat haastatella. Sähköpostissa taisi olla linkki, jota kautta pääsi hakemaan kampanjaan. Unohdin asian melko pian täytettyäni hakemuksen, mutta asia palautui heti muistiin, kun sain yhteydenoton liittyen kampanjaan.

Haastattelut YTK ulkoisti viestintätoimistolle ja haastattelutilanteeseen tuli mukaan myös valokuvaaja. Oli hämmentävää mennä puhumaan kahdelle täysin tuntemattomalle ihmiselle omasta työttömyydestä.

Ennen haastattelua halusin palata ajassa taaksepäin ihan vain muistin virkistykseksi. Milloin se tapahtuikaan, mitä kaikkea mun päässä silloin liikkui ja miten ihmeessä jaksoin. Päiväkirjan selaamisen jälkeen todellakin mietin, että miten ihmeessä jaksoin.

Minut irtisanottiin laittomasti vuonna 2010 ja siitä alkoi raskas taival uuteen elämään, jos näin voisi sanoa. Ei pelkästään se, että irtisanominen oli kusinen homma, mutta jouduin heittämään hyvästit ammatille, jota olin tehnyt vuosia ja josta olin juuri edellisenä syksynä saanut tutkintotodistuksen. Kamppailin entisen työnantajani kanssa, tosin aluehallintaviraston ja lopulta myös asianajotoimiston kautta. Kamppailin myös itseni kanssa, kuka olin ja mitä ihmeessä tekisin elämälläni.

Vuonna 2010 raha-asiat olivat ihan hunningolla. En voinut ilmoittautua työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, koska en ollut saanut työtodistusta. Ja kun lopulta sain työtodistuksen aluehallintaviraston painostamana, työkkäri katsoi irtisanoutumisen johtuneen minusta ja lätkäisi 3 kuukauden karenssin. Kolmen kuukauden aikana en siis saanut rahaa mistään. Tämän jälkeen alkoi show asianajotoimiston kanssa ja vihdoin viiden kuukauden työttömyyden jälkeen sain entiseltä työnantajaltani korvauksia laittomasta irtisanomisesta. Kun raha kilahti tilille, YTK katsoi sen olevan ”taloudellista etuutta” ja sain taas karenssin.

Haasteesta ja irtisanomisen korvauksesta sinällään ei ollut minulle mitään taloudellista hyötyä, koska samat summat olisin kerryttänyt YTK:lta. Asia jäi pännimään, mutta lohdutin itseäni sillä, että kerrankin nousin vastaan kusista pomoa ja tein asialle jotain. Vuosia kun olin vain katsellut vierestä ja saanut itsekin paskaa niskaan, koska alan työntekijöitä kohdeltiin huonosti.

Kaiken tämän rinnalla työkkäri onneksi oli apuna ja lähettivät minut työeläkeyhtiöni kautta ammatinvalintapsykologille. Psykologille harmittelin, etten lääkärin suosituksen mukaan saa enää tehdä kyseisen alan työtä tai, lääkärin sanojen mukaan, olen työkyvyttömyyseläkkeellä jo nelikymppisenä, ellen nuorempana. Ne sanat on jäänyt kummittelemaan. Aloimme psykologin kanssa työstämään koulu- ja työhistoriaani ja osaamistani.

Koska olin työttömäksi jäänyt ennen kesäkautta, meni kesä oikeastaan aika nopeasti. Soitellessa YTK:lle, aluehallintavirastoon, työkkäriin ja asianajotoimistoon. Mieskin piti lomaa ja oli kiva viettää yhdessä aikaa, vaikka raha-asiat painoi mieltä. Mies yllätti minut kesällä ostamalla mulle synttärilahjaksi ekan järkkärin ja kameraan tutustuessa ja sillä leikkiessä meni aikaa.

Copyright: YTK #100tarinaatyöttömyydestä, kuvaaja Miikka Kiminki

Kun syksy tuli, kyllästyin. Olin väsynyt olemaan kotona ja hakemaan töitä, jotka eivät oikeastaan edes kiinnostaneet minua. Salaa kävin kurkkimassa entisen alan töitä ja mietin, että hitto olisin niin paras tohon hommaan. Kerran sitten työkkärissä käydessäni sanoin minun asioita hoitavalle naiselle, että pliiis, saisinko hakea johonkin vaikka edes työharjoitteluun.

Työkkärissä juteltiin työkokeilusta. Sen tarkoitus on käytännössä kokeilla, olisiko joku ala minulle ok. Palkkaa en siitä saisi, mutta ansioturvan päälle saisin pienen korvauksen siitä, että olen työkokeilussa. Olimme alkaneet ammatinvalintapsykologin kanssa miettimään kaupan alaa, vaikka en ollut sitä ikinä omakseni tuntenutkaan. Joten, kun työkkäristä lähdin, marssin suoraan ensimmäiseen kauppaan ja kysyin työharjoittelumahdollisuutta. Minulle kerrottiin, että he eivät juuri nyt tarvitse apua, mutta lähelle on juuri avattu toinen myymälä ja he ottaisivat varmasti mielellään käsiparin avukseen.

Soitin sinne myymälään ja juttelin todella mukavan oloisen myymäläpäällikön kanssa. Hän pyysi käymään ja kävinkin paikan päällä muistaakseni samalla viikolla. Ovet aukesivat minulle ja työkokeilu aloitettiin marraskuussa 2010.

Kun vuonna 2011 minusta tuli pitkäaikaistyötön, olin ollut kaupassa työkokeilussa puolisen vuotta aina muutaman viikon tai kuukauden pätkissä. Työ oli alkanut maistua mukavalta ja olin oppinut paljon uutta. Enää en pelännyt änkytystäni ja tajusin vihdoinkin, että se on vain osa minua, osa mun persoonaa. Mulle tarjottiin kesäksi työtä tuosta samaisesta kaupasta ja kesän ajan sain YTK:lta soviteltua päivärahaa, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että päiviltä, jolloin olin töissä, en ollut työtön, mutta vapaapäivinä olin työtön ja niistä sain vielä ansioturvaa. Homma sujui älyttömän hyvin YTK:n puolelta ja kun kyseisestä lafkasta tarjoutui vihdoin toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, olin päässyt vihdoin eroon työttömyydestä.

Ja lausunto, jonka sain syksyllä 2011 työkkäriltä, ah… Päivärahaa ei myönnetty, koska en ollut enää työtön työnhakija.

En toivo kenellekään samanlaista rumbaa mitä minulla oli vuonna 2010. Kaikki se paperisota, byrokratia ja pompottelu oli aivan sairasta! Maksan edelleen jäsenyydestä YTK:lle ja tulen maksamaankin. Ikinä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En kuitenkaan toivo, että minut taas irtisanottaisiin laittomasti.

YTK:n #100tarinaatyöttömyydestä on julkaistu ja mukana on ollut kaikenlaisia persoonia ja tarinoita. Lueskelin itse tarinoita jo ennakkoon ja tuntuu, että on jotenkin etuoikeutettu olo, kun on työelämässä. Silti en häpeile yhtään työtöntä aikaani. Toivon, että jos joskus jään työttömäksi, olisi se vain helpompaa. Jouduin kokemaan kaiken pahan ja paskan samalla kertaa ja siksi kaikki tuntui niin ylitsepääsemättömän vaikealta ja epäoikeudenmukaiselta.

Haastattelu oli oikein mieltä avartavaa, vaikka jouduinkin käymään läpi vaikeitakin asioita. Mun ja muidenkin tekstejä voi käydä lukemassa täällä.

Onko lukijoissani muita, jotka ovat olleet työttömiä tai ovat tällä hetkellä? Onko joku muukin kokenut laittoman irtisanomisen? Miten selvisit työttömyydestä? Onko sinun mielestäsi työttömyys yhä asia, josta vaietaan tai sitä hävetään?

Copyright: YTK #100tarinaatyöttömyydestä, kuvaaja Miikka Kiminki

Kuvien Copyright: YTK #100tarinaatyöttömyydestä, kuvaaja Miikka Kiminki

 

4 Comments

  1. Itse en ole joutunut työttömyyttä kokemaan, mutta seurannut nyt viisi vuotta todella läheltä. Kihlattuni ei ole valmistumisensa jälkeen ollut oikeassa työsuhteessa kertaakaan. Pieni paikkakunta ja ajorkortittomuus vaikeuttavat työsaantia kovasti, uuden alan opiskelu ahdistaa kun pelkää ettei asiasta ole hyötyä, työkokeiluistakaan ei ole ollut mitään hyötyä kun aina luvataan pidempi aikaista pestiä, muttei sitten kuitenkaan.

    Tämän takia olen joutunut omaa arvomaailmaani paljon tutkimaan, minut on kotona kasvatettu arvostamaan työtä ja työttömyyden olen nähnyt häpeänä. MUtta kun näkee toisen tekevän kaikkensa saadakseen töitä ja on todella kova niitä tekemään. Olen oppinut ettei työttömyys ole mikään valinta ja ei sitä pidä hävetä yhtään enenmpää kuin vaikka jtn sairautta.

    Eniten koko asiassa ahdistaa oman perheen asenteet miestä kohtaan, seitsämän vuotta ollaan yhdessä oltu ja vieläkään kaikki eivät miestä hyväksy kokska on työtön luuseri kuulemma….

    Tulipas pitkä avautuminen, mutta siis todellakin tunninstan kaiken paperisodan, ahdistuksen sun muut ja komppaan ettei mitään hävettävää ole, vaikka yhteiskunta niin ajatteleekin monessa tapauksessa

    • Taru Reply

      Kiitos kommentista, Viivi! On todella surullista kuulla, että kihlatullasi on pitkä työttömyys eikä vanhempasi tunnu ymmärtävän, ettei vika ole kihlatussasi. Ja huh, tiedän kyllä, että uuden alan opiskelu mietityttää, sekään kun ei aina auta työttömyyteen. Sekin on ihan väärin, että opiskelijaksi jääminen on ”köyhempää” kuin olla pelkästään työtön. Eräs asiakkaani lähti syksyllä takaisin kouluun, mutta matka jäi lyhyeksi, kun totesi kerran mulle, että työttömänä on paljon ”helpompi” ja ”rahakkaampi” olo. Tuohon pitäisi tulla ehdottomasti muutos ylempää.

      Uskon, että kihlattusi tulevaisuus on kuitenkin valoisa. Uskon, että hän on saanut paljon työttömyyden ajastaan irti ja oppinut ennen kaikkea itsestään asioita. Kuka tahansa ei pysty sanomaan mitä tekee ”liiallisella” vapaa-ajallaan tai mihin kaikkeen olisi valmis, jotta saisi unelmiensa työpaikan. Eiköhän hänkin joskus saa työpaikan ja varmasti tulee arvostamaan sitä enemmän kuin jotkut, jotka eivät ole työttömyyttä kokeneet.

  2. Hep o/

    Mä olen ollut työttömänä enemmän ja vähemmän viimisen 10 vuoden aikana. Tuona aikana olen hankkinut 2 ammattia ja työllistynyt omalle alallenikin, mutta sitten taas jäänyt työttömäksi. Mä olin viimeksi töissä marraskuussa 2016, jonka jälkeen päätettiin pistää talo myyntiin. Mutta koska talo ei ole mennyt ja tämä vuosi alkaa olla taas pian ohi, päätin hakea täältä Tampereelta vielä töitä. Olen tottunut tekemään tuommoisia 1-6kk työrupeamia ja ne sopii mulle varsin mainiosti, joten sellaisia myös nyt hain 🙂 On se kivempi odotella muuttoa, kun on jotain tekemistä! 🙂 Mähän olen edelleen kirjoilla kahdessa eri työpaikassa, mutta kummassakaan en ole tehnyt yhtäkään työtuntia yli vuoteen. Se on hienoa, kun työnantaja lopettaa työtuntien tarjoamisen kuin seinään, mutta työsopparit sitten vaan jää roikkumaan.. enkä tosiaan lähde niitä itse irtisanomaan, koska karenssiahan siitä mätkähtäisi samoin tein.

    Kyllähän tää epävarmuus rassaa ja talous on kiikunkaakun, mutta aina on jotenkin selvitty 🙂 Nyt innostaisi ihan hirveästi jokin oma, se yrittäjyys kovin kolkuttelis takaraivossa, mutta siihenkin pitää uskaltaa vaan loikata.. Saas nähdä! 😀

    • Taru Reply

      Kiitos sinunkin tarinastasi, Elisa! Epävarmuus on yksi kauheimmista työttömyyden puolista… Ja noi hitsin työsopparit, jotka vaan roikkuu naulalla, mutta työntekijöille ei tarjota työtä. Musta tuntuu, että ne vaan odottaa sun irtisanoutumista, jota ei siis tosiaankaan kannata sen karenssin takia tehdä. Tuohonkin pitäisi saada joku muutos, että on oikeasti töissä tai sitten ei.

      Yrittäjyys on tietysti yksi hienokin vaihtoehto, mutta onhan siinäkin taas omat puolensa. Elämä vie ja kyllä kaikesta selviää, niin kuin sanoitkin 🙂

Leave A Reply

Navigate