Taru

10 Posts Back Home

Viisi juttua just nyt

Tiedättekö sen fiiliksen, kun keksii jotain kerrottavaa, mutta ei saa tekstiä valumaan blogiin? Odottelin aikani, kunnes mulla oli enemmän kerrottavaa ja nyt se tulee. Viikon tai kahden kuulumiset tulee viidessä eri osassa. Viisi asiaa, jotka on kivoja, joiden avulla jaksaa ja joita on kiva ajatella. Silmälasit Miten voikaan ihminen olla niin laiska, ettei saa aikaiseksi varata aikaa näöntarkastukseen? Ilmeisesti aika laiska. Sain jo kotiin muistutuksen, että viime kerrasta on aikaa… Vasta sitten, kun kauppakeskuksessa oltiin tyrkyttämässä ajanvaraukseen aikaa, oli mun hetki. Eli ilmeisesti kaiken pitää tulla mun luo? Sain varattua siis näöntarkastukseen ajan ja tottakai pitkän aamuvuoron jälkeen. Meninpä sitten näöntarkastukseen nälkäisenä ja väsyneenä. Ilmoittauduin paikalle ”tulin varaamaan ajan ajanvaraukseen”. Ahaa. Hyvä minä. No, tuona…

Elämäni isät

Isänpäivän kunniaksi esittelen teille mun elämäni isät. Pappa Pappa oli kauan etäinen, niin fyysisesti kuin muutenkin. Nähtiin ehkä kerran vuodessa ja lapsena muistan aina miettineeni miksi papalla on iso maha ja miksi se tarjoaa meille aina nakkia. Hän puhui paljon ja vitsaili koko ajan. Varmaan paras lahja mitä sain häneltä ikinä, oli hänen vanha Sylvester ja Tipi -suihkusaippuapullo. Kyllä, luitte oikein. Fanitin Sylvesteriä pienenä ja kun näin hänen suihkussaan Sylvesterin, joka piteli käsissään Tipiä, mun oli pakko saada se pullo. Pappa oli kitupiikki ja veikkaan, että jos hän ei olisi pulloa luovuttanut mulle, olisi äitini suuttunut tästä. Eihän lapselle voi sanoa ei? 😀 Tän parempia lahjoja en tainnut häneltä ikinä saada. Pappa muutti takaisin lähelle,…

Neljä asiaa minusta

Ilmeisesti Facebookista lähti liikkeelle tällainen ”opi tuntemaan minut paremmin” -ketju, joka sulloutui bloggaajien keskuuteen. Tämäpä taas näyttää kivalta ja koska edelleenkään sitä muuta kirjoitusinspistä ei ole, tästä toivottavasti saan jotain uutta inspistä! Katsotaan, jos tämän avulla opittais taas tuntemaan toisiamme paremmin 🙂 Neljä paikkaa, joissa olen asunut Järvenpää. Kun kysytään, mistä olen kotoisin, tekee mieli sanoa Järvenpää. En ole kuitenkaan syntynyt Järvenpäässä, mutta vietin suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani siellä. Järvenpäässä käyn vielä, sillä vanhempani asuvat edelleen siellä. Tampere. Pyörähdin Tampereella opiskelemassa huonolla menestyksellä. En tiedä mikä ihme siinä Tampereessa viehätti, että sinne asti piti muuttaa Järvenpäästä, mutta viihdyin siellä hyvin. Tampere on nätti paikka ja siellä pitäisi vierailla useamminkin. Vantaa. Olen asunut Vantaalla pidempään…

Arvonta päättyi!

Arvonta on päättynyt ja vapaapäivästä nautittuani päätin ottaa kiinni härkää sarvista ja googlettaa jonkun hyvän generaattorin, jolla saan arvottua voiton. Tosin kyllä mä mietin perinteistä lapulle kirjoittamista ja kulhosta voittajan nostamista, mutta se kuulosti työläältä, haha. Testasin eri generaattoreita etukäteen lisäämällä kivoja sanoja, kuten palmu ja peikko. Löysinkin aika nopeasti tämän generaattorin ja aloin listaamaan nimiä kommenteista ja vilkuilin Instagramin tykkäyksiä. Oli muuten jonkin verran hankalaa yhdistää nimiä ja Instagram-tunnuksia, mutta selvisin toivottavasti kunnialla. Ja tadaa, generaattori bongasi voittajaksi MIAN. Mialle isot onnittelut! Kiitos myös Onnion Storelle yhteistyöstä. Välitän Mialle kaksi ihanaa kuorintasaippuasientä.

Onnion Store ja arvonta

Vanhaa, uutta ja käsin tehtyä. Suomalaista käsityötä. Nämä sanat tulevat ensin mieleen, kun ajattelen Onnion Storea. Tuusulan Hyrylässä sijaitsee vanha kunnan suojelema rakennus, jonka tiloihin Onnion Store avasi liikkeen vielä vuoden 2017 viime metreillä. Myymälä on pieni, mutta isot ikkunat tekevät tilasta suuremman oloisen. Sitä paitsi tässä myymälässä kaikki neliöt ja kuutiot on otettu käyttöön. Pääsin ihastelemaan Onnion Storea jo ensimmäisinä aukiolopäivinä. Liikettä pitää pystyssä ammattilainen, joka haaveili pitkään omasta myymälästä ja elää sitä haavetta yhä. Soila on tehnyt aivan huikeaa työtä myymälän kanssa ja saanut paljon erilaisia yhteistyökumppaneita. Vaikka myymälä on pieni, voisin ihastella ja tutkia täällä ties kuinka kauan. Olen saanut hyviä inspiraatioita kotiin, joita tosin en ole päässyt toteuttamaan, sillä meillä taitaa…

Blogihaaste: 33 kysymystä ja vastausta

Blogeissa on pyörinyt taas uusi haaste kysymysten ja vastausten muodossa. Näihin on mukava vastata ja tämä on helppo tapa saada edes jotain ulos blogista. Miten onkaan ollut niin vaikeaa palata tämän harrastuksen pariin loman jälkeen…? Luonnoksissa tosin vilkuttelee blogini ensimmäinen arvonta, stay tuned! Avioliittoja: Yksi ja näiden vuosien perusteella ainoa. En voisi kuvitella parempaa liittoa enkä parempaa aviomiestä. Me ollaan niin ihania yhdessä 🙂 Tällä viikolla muuten vietetään silkkihäitä, ohops. Kihloissa: Kerran. Oltiin hirmu nuoria ja kihlasormukset taidettiin hankkia vasta reilu kuukausi kihlautumisesta. Vasta tämän jälkeen äitini suostui järkkäämään meille kihlajaiset 😀 Lapsia: Nolla ja siihen se taitaa jäädä. Tästä ei sen enempää. Lemmikkejä tällä hetkellä: Nolla. On meillä kissa ja toinenkin ollut, mutta allergian takia kissat saivat uudet…

Ostoksia Yhdysvalloista

Kotiuduttiin perjantaina Yhdysvalloista ja aika pian alkoi armoton pyykkääminen ja laukkujen purkaminen. Mikä ihme siinä on, että pakkaaminen on ihanaa, mutta purkaminen ei…? Jossain vaiheessa teki vain mieli heittää tavarat kaapin perälle ja mennä sohvalle makaamaan. Että semmonen jetlag. Viime reissuihin nähden en omasta mielestäni shoppaillut juurikaan. Tottakai sitä tuli kierreltyä ostoskeskuksissa ja ihasteltua ja hiplailtua ties millaisia vaatteita, kenkiä, laukkuja… Kaikkea kivaa. Olisin voinut viettää Targetissa ja Walmartissa enemmänkin aikaa, mutta miehiä ei ehkä niin paljoa kiinnostanut hengata siellä. Mutta, tottakai jotain lähti mukaan! Kengät Otin reissuun mukaan viisi paria kenkiä. Haha, mulla muka projekti333 menossa, just joo. Tarkoitus oli jättää kahdet kengät matkalle, mutta kuinkas kävikään, en millään raaskinut jättää vanhoja Eccojani sinne… Mukanani…

Jenkkikynnet

Huomenna on vielä viimeinen kynsihuolto ennen lomaa. Sanoin teknikolle jo joskus alkukesästä, että tehdäänpä taas jotkut kunnon jenkkikynnet. Viime kerralla kun harmitti, ettei sittenkään tehty mitään överikynsiä. Tossa viikko sitten selailin Pinterestiä (joo, oon ehkä siihen koukussa, mitä sitten…?) ja yritin saada jotain inspiraatiota tämän vuoden lomakynsiin. Usa flag nails ja patriotic nails oli hakusanat, joilla löysin muutamia seuraavia ihanuuksia. Kynsikuvat täällä. Haluan kuitenkin simppelit, ei niin kamalasti huomiota herättävät kynnet. Ja toki mun on muistettava näinkin pitkällä huoltovälillä se hurja kynsien kasvu, seuraava huolto kun on vasta reilu neljän viikon päästä. Ihan ensimmäiset jenkkikynnet on jo vuodelta 2012 ja nämä on ehdottomasti parhaat. Hyvät värit ja kivat yksityiskohdat! Atlantassa ollessamme hotellin hississä eräs nainen kehui…

Kesähiukset – hot or not?

Jo muutamia viikkoja sitten kävin leikkauttamassa hiuksia. Mielikuvissa näin jotain seuraavaa… Hiukset täältä. Halusin säilyttää pituuden edestä, mutta niskassa oli jatkuvasti kuuma ja hiostava olo, joten halusin sinne hieman väljyyttä ja keveyttä. Sain todella edullisesti leikkuun ja näytin kampaajalle Pinterestin kätköistä kuvia mitä haen ja mitä en halua. Lähdin kampaajalta tyytyväisenä ja tunsin niskassa tuulen. Oli aivan ihana fiilis, kun pystyin pitämään hiukset auki ja niskassa tuuli. Pitkästä aikaa. Pari viikkoa meni ja kokeilin erilaisia kampauksia. Otin pitkästä aikaa suoristusraudan käyttöön ja nautin hiusten laitosta. Sitten aloin kyllästymään laittamaan hiuksia koko aika ja koska töissäkin hiuksia täytyy pitää kiinni, yhteistyö ponnarin kanssa jatkui melko samana. Ongelma on siinä, että hiuksia auki pidettäessä näytän takaapäin… hassulta.…

Mekon värjäys

Sain äidiltä kauniin valkoisen mekon. En tosin tiennyt ihan heti, että pidinkö mekosta vai en. Tiesin vain, etten tykännyt valkoisesta väristä. Materiaali on onneksi helposti värjättävää, joten kiitin äitiä mekosta ja lähdin väriostoksille. En ollut pitkään aikaan värjännyt mitään. Olen muutamia paitoja huljutellut kloriitissa, mutta värjäilyä en ollut harrastanut pitkään aikaan. Päädyin ostamaan pienen pussillisen oliivin vihreää tekstiiliväriä todella edullisesti, ihan vain jos värjäys epäonnistuukin. Ajattelin, etten menetä mitään, jos värjäys menee pieleen, joten värjääminen ei sinänsä jännittänyt. Ärsytti tosin, että kun väripaketin avasin, ohjeissa luki värjäykseen tarvittavan suolaa. Ahaa, selvä, onpa outoa. En ollut tuollaiseen törmännyt ikinä ennen. Mekko kuitenkin värjäytyi upeasti ja minun onnekseni myös hieman kutistui (ihmekö tuo, kun värjäys piti tehdä…

Navigate