Taru

10 Posts Back Home

Kesälomamuistoja

Mun vanhemmat on ollut ihan perusduunareita koko elämänsä. Me ei oikein ikinä matkusteltu missään. Käytiin välillä Tukholman risteilyllä ja Viroa ollaan nähty useampaan otteeseen koko perheen voimin. Me päästiin perheen kanssa ”kunnon” ulkomaanmatkalle vasta, kun olin 18-vuotias ja otimme suunnaksi Thaimaan. Se ei kuitenkaan ole paras lomamatka, joka tehtiin perheen kanssa. Ainakaan mun mielestä. Ihan parhautta on olleet ne kesät, kun ollaan lähdetty kiertämään Suomea. Ollaan matkustettu pakettiautossa ja asuntoautossa. Ollaan vietetty yöt äidin tädillä, junassa, pakettiauton takana ties missä keskellä ei mitään, teltassa hyttysten syömänä ja joskus jopa hotellissa. En ikinä edes kaivannut mitään ulkomaanmatkoja, vaikka naapurit ja kaverit kävi joka kesä Kreikassa ja ties missä päin Eurooppaa ja vähän pidemmälläkin. Näistä reissukesistä on…

Kun into meinaa lopahtaa

Olen huomannut itsessäni pitkästä aikaa piirteitä, joista en pidä. Innostun herkästi (se on kiva piirre, ehkä), mutta innostus lopahtaa yhtä herkästi (ja se on tyhmä piirre). Tämä tyhmä juttu kävi nyt myös blogin kanssa. Kaikkihan me tiedetään, että mitä kauemmin on kirjoittamatta, sen vaikeampaa aloitus on. Mulla on ollut ties millaisia yrityksiä elvyttää tätä harrastusta, mutta huonolla menestyksellä. Aloitan jotain ja klikkailen myöhemmin jutun roskakoriin, koska siinä ei ollut mitään ideaa. Mulle siis tulee ideoita juttuihin, mutta pian tajuan, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta. Jos itse en lukisi vastaavaa muiden blogeista, miksi juuri sinä lukisit sen mun blogista? Jutun tynkää on myös hankalaa keksiä, kun ei tee mitään kertomisen arvoista. Ystävän kanssa juuri juteltiin, miten tässä…

Toukokuun kuulumiset kuvina

Lämmin toukokuu helli meitä niin, että kuukausi hujahti nopeasti. Olin vappupäivän töissä aamuvuorossa ja matkalla näin melkein 30 taksia ja jonkun pariskunnan hoipertelemassa kehäykkösellä kenties matkaamassa seuraavalle bussipysäkille. Ei niin fiksua kävellä motarilla. Toukokuussa otin käyttöön huhtikuun puolella ostetun farkkupaidan, kuva on tässä ja nyt. Hauska vaate, joka on tullut heitettyä päälle jo useampanakin päivänä. Viimeksi eilen, kun päikkäreiltä nousin pikapikaa hakemaan Peten töistä. Toukokuussa löysin myös kaksi vuotta sitten rikkoutuneiden sandaalien tilalle en vain yhdet, vaan kahdet sandaalit. Hups. No, toiset sentään löysin kierrätyskeskuksesta. Ja ostin myös vihdoin uudet farkkucaprit, vaikka shortseja olisin halunnut. Tajusin vain, että tykkään capreista ehkä kuitenkin enemmän. Toukokuussa käytiin myös mökillä, kun mulle sattui yksi hieman pidempi vapaarypäs. Pete…

Elokuvia, joita en ole nähnyt, enkä aiokaan katsoa

Tykkään elokuvista ja voisin katsoa elokuvia melkein koko ajan. Minä olen meidän parisuhteessa se, joka useimmiten ehdottaa elokuvan katsomista. Meille on tullut tavaksi antaa uudelle elokuvalle 15-20 minuutin mahdollisuus eli katsotaan alkua ja mietitään halutaanko jatkaa katselua. Ajattelin listata elokuvia, jotka eivät joko kiinnosta ollenkaan tai joiden katsomista en ole jatkanut alun jälkeen. Listassa on elokuvia, joita on ehkä hypetetty tai hypetetään edelleen ja elokuvia, jotka ”pitäisi” nähdä. Listassa on myös elokuvia, josta löytyvät IMDB:n top-listalta. Apinoiden planeetta ja jatkot Äh, en vaan innostu mistään apinajutuista. Aiheena voisi olla kiinnostava, mutta apinat, nou nou. Lisäksi ajatus siitä, että ihminen on fiksattu apinaksi, jotenkin ällöttää. Älkää kysykö miksi 😀 Kill Bill ja 2 Plaaaah. Myönnän, olen…

Korvakorut by Ilona

Ostin jo tuossa muutama viikko sitten, ehkä parikin kuukautta sitten, ex-temporena keltaiset korvakorut. Nämä ihanuudet huusivat nimeäni enkä osannut perustella niiden ostoa itselleni. En mä tarvitse korviksia. Mulla on kotona ihan tarpeeksi korviksia. Mutta kun tuo väri, mutta miten hyvin nämä sopivat mulle, mutta mutta. Sitten keksin, että palkitsen itseni. Olin saanut töissä kuukauden asiakaspalvelija -tittelin ja päätin, että tämä on mun oma palkkioni siitä. Sain kunniamaininnan oltuani uudessa työpaikassa vain muutaman kuukauden. Luulin sitä ensin vitsiksi, koska meidän yksikössä on yli sata työntekijää. Mutta näin lähin esimieheni mulle kertoi ja sanoi vielä perustelut valinnalle. Voi jessus sentään, mä oon hyvä. Hyvää yritän, mutta tulos onkin vielä enemmän. Näin vaatimattomana sanon, että ihan oikeasti, en…

Travel Journal

Mä olen sellainen tyyppi, että kun saan idean jostain, haluaisin toteuttaa sen mahdollisimman äkkiä. Välillä se ottaa päähän, koska hyvät ideat syntyvät mulle usein illasta ja silloin en pysty tai jaksa alkaa työstämään mitään uutta. Usein ongelmana on myös se, että tarpeellisia tarvikkeita ei löydy kotoa enkä pääse esimerkiksi kierrätyskeskukseen iltakymmenen jälkeen. Mä aloin pyörittelemään päässäni ideaa travel journalista jo muutama kuukausi sitten. Mä olen meidän lomien jälkeen työstänyt lomakuvista ja kotiin matkanneista kuiteista, käyntikorteista ja hotelliavaimista skräppikirjat. Ne on olleet kivoja muistoja, mutta niiden työstämiseen on kulunut paljon aikaa (esim. vuoden 2016 skräppikirja on edelleen kesken). Aloin siis aina silloin tällöin tsekkaamaan Tigerista, Suomalaisesta kirjakaupasta ja marketeista muistivihkoja, tavallisia vihkoja ja ties mitä päivyreitä.…

Kun kevät tuli ryminällä

Meitä on hellitty lämmöllä ja auringolla. Kevät tuli sittenkin ja ihan yllättäen. Tällä kertaa lumi ei yllättänyt autoilijoita, vaan lumen sulaminen nastalla kulkijat. Mulla on aikuisiällä ollut selvä kevään merkki juurikin se, että saa vaihtaa autoon renkaat. Tänä vuonna olin liikkeellä turhan myöhään, mutta ajatus vielä takatakatalvesta kyti mielessä. Nyt päätin, ettei mitään takatalvea enää tule. Tosin juuri katsoin, että viikon vaihteessa taitaa yöt olla kylmiä, mutta pitänee sitten ajella extravarovaisesti, jos olen yöllä jostain kumman syystä liikenteessä. Tuntui, että sää muuttui ihan viikossa. Yhtäkkiä ei enää tarvinnutkaan talvitakkia eikä edes villakangastakkia. Aurinkolasit piti etsiä (olin piilottanut voimakkuuksilla olevat aurinkolasit turhan hyvään piiloon) ja talvisaappaat sai unohtaa laittaa jalkaan. Nilkkureista sai ottaa pois villapohjalliset ja…

Paitis, mun juttu!

Alan ehkä pikkuhiljaa löytämään oman tyylin! Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku vaate kolahtaa ja kunnolla? Se on kiva pukea päälle vaikka joka päivä ja olo tuntuu aina yhtä kivalta. Mulle tää vaate on paitapusero. Oli kyse sitten rennommasta, puuvillaisesta ruutupaitiksesta tai siistimmästä keinokuituisesta paitiksesta. Kun tein töitä vaatekaupassa, paitapusero oli helppo ja siisti työvaate. Avainnauha tosin rispaannutti hienompaa materiaalia, mutta siitä voin syyttää itseäni, minähän sen avainnauhan valitsin. Kun vaihdoin avainnauhan tavalliseen kangasnaruun, paidat säästyivät rispaantumisilta ja kestivät luonnollisesti pidempään. Meni vähän aikaa, etten oikein jaksanut käyttää paitiksia ja luulen, että se on ihan omien korvien välissä se syy. Etsin väärän mallisia paitoja! Nyt fiilikset paitiksiin on muuttunut, kun ymmärtää omaa kroppaa ja sen muotoja…

10 matkakuvaa ja tarinat niiden takana

Nyt kun matkakuume alkaa ottamaan musta tiukemman otteen, oli tähän kuvahaasteeseen ihana ryhtyä! Oli ihana selailla vanhoja kuvia ja edelleen harmittelen, mitä ihmettä tapahtui vuoden 2005 Thaimaa-reissun kuville… Mulla on jossain arkistossa äidin kameralla napatut kuvat, mutta omille kuville on tapahtunut ”jotain outoa” eikä niitä enää löydy mistään. Tosin, kuvat on otettu järkyttävän huonolla digikameralla, joten kuvien laatu on surkeampi kuin sen aikaisten filmikameroiden, haha. Mutta, tässä mun valinnat kymmenestä kuvasta. Kuvia on tosin 11, kun tuosta yhdestä aiheesta en osannut lainkaan päättää parempaa kuvaa… 1. Kuva lentokoneen siivestä Matkalla Las Vegasista New Yorkin JFK:lle. Olin muutama päivä aiemmin huomannut hauskan idean ottaa kuva lentokoneen siivestä ja yritettiin Peten kanssa toteuttaa kuva. Meni hieman metsään,…

Haaveissa uusi Michael Korsin laukku

Kesälomaan ja sen myötä tulevaan ulkomaan matkaan on vajaa puoli vuotta. Reissu, jota ollaan taas suunniteltu jo viime vuodesta asti. Ah, Yhdysvaltoihin! Tällä kertaa lähdemme neljättä kertaa ja nyt mukaamme lähtee koko matkan ajaksi Peten vanhin pikkuveli Jere. Joitain saattaa hämmentää ajatus, mutta me odotamme reissua todella paljon, tästä tulee hemmetin eeppistä! Ensimmäisellä reissulla, vuonna 2012, en ollut vielä valmis tuhlaamaan isoa summaan laukkuun. Löysin Manhattanin suuresta outlet-myymälästä, Century 21, kivan tummanruskean laukun, jossa oli makea lila sisäosa. Laukku on jo hieman rähjääntynyt enkä sitä enää hirveästi käytä, mutta tuolla se kuitenkin lojuu. Toisella reissulla, vuonna 2014, ostin sitten ensimmäisen Michael Korsin laukkuni, joka on palvellut hyvin, tyylikkäästi ja pitkään. Nyt onkin hakusessa uusi saman…

Navigate