Autottomuuden mukavia puolia

Pakko myöntää, että toi viime viikon autoon murtautuminen ja kaikki siihen liittyvä jälkipuinti, autottomuus ja talvirenkaista sressaaminen pisti harrastukset aika lailla minimiin. Tai no, nyt olen lähinnä keskittynyt rentouttaviin asioihin, kuten sohvalla makaamisen ja siihen, mitä siellä voi tehdä.

Sen sijaan, että kertoisin miten surkeaa elämä on ollut ilman autoa, ajattelin keskittyä niihin positiivisiin puoliin.

Askelia

Kiitos julkisilla kulkemisen, askelia on tullut enemmän. Olen tosin töissäkin päässyt jaloittelemaan kassalta enemmän ja senkin takia niitä askelia on tullut reilummin. Mihinkään kymppitonnin suorituksiin en ole kuitenkaan päässyt, mutta on kiva huomata, että bussipysäkille kävellessä saa huomattavasti enemmän askelia kuin autolle kävellessä.

Omaa aikaa

Vaikka oman ajan lisääntyminen sijoittuukin lähinnä juuri askelien ottamiseen, keskittyy siinä ihan eri tavalla itseensä. Autoa ajaessa sitä keskittyy niin paljon tietysti liikenteeseen ja siihen, että pääsee määränpäähänsä turvallisesti, kun taas bussissa ei tarvii huolehtii muusta liikenteestä ollenkaan. Olen selaillut Instagramia, olen pelannut ihanan rauhoittavaa peliä ja ihan vaan tarkkaillut ympäristöä. Ja ehkä vähän kuullut vahingossa muiden elämästä.

Koulutyttöfiilis

En oikein keksinyt muutakaan sanaa kuvaamaan mun oloa. Olen siis jättänyt käsilaukun kotiin ja vaihtanut sen reppuun. Sen takia koulutyttöfiilis. Olen edelleen raahannut töihin saman määrän tavaraa ja välillä jopa ostoksia kaupasta kotiin ilman sitä autoa, joten oma jaksaminen, tai siis selän, on pitänyt muistaa. Reppu on oikeasti aika kätevä juttu ja sen kanssa on niin paljon kivempi kävellä, kun saa heilutella käsiä vapaasti kropan vierellä. Tai leikkiä hullua ja heittää kädet vaikka jonkun naamalle. Ja tiedän, että se reppu vaihtuu heti käsilaukkuun, kun auton saan takaisin.

Talvipukeutuminen

Let’s face it, autolla kulkiessani en panosta päällysvaatteisiin. Mietin, että kunhan en jäädy matkalla autolle, niin se riittää. Koska mulla ei ole enää kunnollista lämpimämpää välikausitakkia, vaihdoin talvitakkiin autottomuuden iskiessä. Pidin taskuissa hanskat, en laukun pohjalla. Vedin kaulan ympärille lämpimän huivin ja laitoin pipon päähän sen sijaan, että olisin heittänyt kaulan ympärille jonkun kevyen huivin ihan tyylin vuoksi. Ehkä tämän lämpimän pukeutumisen ansiosta tajusin, että talvi on oikeasti täällä, hei jee, kivaa! Ja vaikka miten kerrospukeutuminen on rasittavaa, nyt se on ollut jotenkin aika mukavaa. Erilaista.

Nyt auto on kotiutunut ja homma rullaa vakuutusyhtiön kanssa. Tänään jouduimme valitettavasti toteamaan, että autosta oltiin viety vielä vähän muutakin, mitä emme olleet aiemmin tajunneet (kun siellä autossa ei sinänsä edes käymällä käyty). Mutta tärkeintä on, että auto on nyt taas täällä ja siinä on talvirenkaat!

2 Comments

  1. Mulle taas autottomuus tekee tosi avuttoman olon! 😀 Olin tosi pitkään ilman omaa autoa, mutta sitten kun siihen omaan autoon tottu, ei meinaa millään osata olla ilman.. Hyvä etten muutamana päivänä siinä välissä, kun myin edellisen auton ja ostin uuden, kävellyt tuohon pihalle ihan valmiina hyppäämään autoon ja eihän se ollutkaan siinä 😀 Mä inhoan kulkea bussilla, koska oon koko nuoruuteni joutunu niillä ajelemaan. Inhoan sitä bussipysäkeillä värjöttelyä ja odottelua, sitä tunkua joka busseihin yleensä aina tulee jne jne. Eli joo, mä olen ihan henkeen ja vereen yksityisautoilija! 😀 Eihän se kovin ekologista ole, mutta hankin nyt sentään sen verran pienen auton, että siinä on sentään pienet päästöt! Ja mä olen selkeästi liian mukavuudenhaluinen 😀 PLUS: Me ollaan muuttamassa Seinäjoelle ja siellä paikallisliikenne on ihan hanurista, eli oma auto on melkein pakko olla, jos ei halua kulkea pyörällä (NOT!) 😀

    • Taru Reply

      Joo toi bussipysäkeillä venailu ja tungokset, huoh.. Vai että olette muuttamassa! Sepäs jännää, kerrohan blogissasi kuulumisia! =)

Leave A Reply

Navigate