Boston-korsetti

Sain elämänkumppanikseni noin kolmeksi vuodeksi Boston-korsetin skolioosin takia. Hoitomuotona korsetti on yleinen ja sillä pyritään hillitsemään skolioosia, ei parantamaan. Korsetti oli minulle inhottava mörkö, mutta ilman sitä olisin luultavasti joutunut leikkaukseen. Tämän tekstin avulla haluan kertoa millaista korsettihoito oli ja jos tätä nyt sattuu lukemaan joku nuori, jolla on edessä korsettihoito, lue ihmeessä eteenpäin, saatat saada jotain vinkkejä ja muutakin tietoa.

Tämä teksti on jatkoa skolioosista kertovaan juttuun, johon pääset tästä.

Korsetti?

Korsetti tehdään jokaiselle nuorelle potilaalle omien mittojen mukaan. Korsettia joutuu hieman muokkaamaan ajan saatossa ja sen muokkaaminen ei onnistu ortopedin vastaanotolla. Korsettiin laitetaan pehmusteita, joiden tarkoitus on työntää selkärankaa vastakkaiseen suuntaan. Korsetti on kovaa muovia, mutta koko hökötys ei onneksi ihan hirmuisesti paina.

Korsetin saaminen

Vietin Lasten- ja nuortensairaalassa kolme yötä. Sain huonekaveriksi kohtalotoverin, joten ihan yksin mun ei tarvinnut sairaalassa olla. Meillä oli yhteinen huone ja katsoimme vapaahetkinämme leffoja ja käytiin sairaalan ”pelinurkassa”, josta löytyi jotain lautapelejä ja siellä pääsi askartelemaan ja tekemään myös savitöitä.

Neljänä päivänä yritin tottua korsettiin sairaalan oloissa. Sitä muokkailtiin keholleni sopivaksi, kävin korsetin kanssa röntgenissä ja myös ilman sitä. Fysioterapeutti kävi jakamassa jumppaohjeita, lääkäri kävi kyselemässä vointia ja muutenkin selän tottumista korsettiin seurattiin.

Sairaalassa olosta en muista juuri mitään, mutta oli siistiä saada kyyti sairaalasta Ortonille, jossa korsettia muovattiin.

Miten korsetti vaikutti elämään?

Se vaikutti todella paljon, vaikka sitä on ehkä muiden vaikea ymmärtää. Korsetti itsessään ei tuonut mitään rajoitteita, mutta itse oppi koko ajan jotain uutta korsetin kanssa elämisestä. Esimerkiksi sohvalla löhöily ei enää onnistunut, koska korsetti painoi koko ajan jostain kohtaa. Korsetin kanssa istui aina ryhdissä. Kävely onnistui ihan hyvin ja portaissa kuljin ihan normaalisti. Heti juoksuun lähtiessä kuitenkin korsetti oli ”tiellä” ja pyöräillessä korsetti painoi hieman lonkkaluihin. Liikuntaa suositeltiin harrastamaan ilman korsettia.

Jonkin verran tarvitsin varsinkin alussa korsetin pukemisessa apua, joten oli suuri apu, jos edes joku oli suihkun jälkeen auttamassa minua pukemaan korsetti päälle. Boston-korsettia pidin 23 tuntia vuorokaudessa, joten korsetin puin päälle joka päivä. Yöksi korsetti laitettiin päälle vielä tiukemmin. Moni kaverikin kauhisteli, että miten sen kanssa pystyi oikein nukkumaan, mutta mun mielestä yöt oli parhaimpia korsetin kanssa, korsettia kun ei tavallaan huomannut silloin. Kyljellään nukkuminen ei kuitenkaan ollut mukavaa.

Koulussa otin korsetin pois liikuntatunneiksi ja sepä vasta aiheutti puhetta liikuntaryhmässä. En ainakaan muista, että silloin olisi pitänyt pyytää apua korsetin kiinni laittamisessa. Uimahallissa korsetti mahtui juuri ja juuri pukukaappiin. Yleisin kommentti korsetista oli liikuntatunneilla ”voi kamala”, ”miten sä pystyt” ja ”sattuuks toi”.

Niin, aiheuttaako korsetti kipuja? Ei, mikäli korsetti on hyvin tehty. Siinä vaiheessa, kun korsetti alkoi hiertämään tai painamaan, oli syytä lähteä muokkaamaan sitä. Mun korsettia venytettiin leveneviä lantioluita varten ja kainalon alta napattiin hieman pituutta pois. Koska korsetti pakotti olemaan koko ajan ryhdissä, niin muistankin, että ekat viikot meni siihen totutellessa, että oppi istumaan ja kävelemään oikeaoppisesti. Ja koska keskivartalon lihaksia ei tarvittu koko ajan, niitä piti treenata paljon ja jos jätti treenit tekemättä, sen huomasi äkkiä.

Ja ihan pienistä asioista huomasi, että korsetti oli myös tiellä. Kun piti katsoa taakse, pelkkää ylävartaloa ei pystynyt liikuttamaan, vaan piti ihan kokonaan kääntyä. Kumartaminen oli hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Kun tiputti lattialle jotain, se välillä jäi sinne, koska ei välttämättä jaksanut mennä kokonaan lattianrajaan nostamaan jotain. Kun kurotti jotain todella korkealta, korsetti saattoi hieman nousta paikoiltaan, jolloin korsettia piti ”vetää” alaspäin. Yksi asia korsetissa oli kuitenkin mahtava; koska se ei joustanut, ei ikinä syönyt liikaa ja aina näytti hoikalta, vaikka silloin olin muutenkin hoikka.

Mitä pukea korsetin päälle?

Sain korsetin ollessani vielä 13-vuotias, vuonna 2000. Vaatekaappihan siinä meni heti ensimmäisenä uusiksi. Muotiin oli tullut kireät paidat, mielellään napamittaiset eli tämän päivän crop topit. Villityksenä oli myös todella matalavyötäröiset farkut. Itse tykkäsin vetäistä housut korsetin päälle, joten mitä korkeampi vyötärö, sen parempi. Ja mitä löysempi malli, sen parempi, jottei korsetin alaosa paistaisi housujen läpi. En voinut kuvitellakaan täysin kireitä tai lyhyempiä paitamalleja, mielellään löysä ja pidempi paita oli täydellinen. Kymmenen vuotta sitten korsetti olisi hyvin peittynyt trendivaatteiden alle; leggingsit jalkaan ja pitkä tunika päälle, korsettia ei olisi nähnyt!

Sain korsetin keväällä, mikä oli huono aika. Kesä oli tulossa ja koska korsetti ei ollut hengittävä (pienistä rei’istä huolimatta), vilpoinen tai muutenkaan erityisen mukava päällä, vihasin kesää. Paidat tai mekot ei olisi saaneet olla selkäpuolelta yhtään avonaisia, vaan mielellään täysin selän peittäviä. Kuumahan siinä tuli, mutta kotona oli sentään helppo olla ties missä vaatteissa.

Naispuolisia lukijoita saattaa myös kiinnostaa tieto siitä, ettei korsetin kanssa ollut mukava pitää kaarituellisia rintaliivejä, sillä korsetin yläosa tuli juuri rintojen alapuolelle. Tyydyin käyttämään kaarituettomia liivejä ja ihan vain sellaisia sporttimalleja. Peilikuva näytti laudalta ja jos katsoi todella tarkkaan, toinen rinta oli hieman ylempänä toista, sillä korsetin yläosa ei ollut täysin suora, vaan ihan hieman vino. Ärsyttävää.

Niin ja tosiaan korsettia ei pueta suoraan iholle, vaan sen alle puetaan puuvillapötkylä. Sain Ortonilta monta metriä vaaleaa kangasta pötkönä, josta oli helppo leikata korsetin mittainen pala. Pelkästään se puuvillakangas ja korsetti oli aika lämmin yhdistelmä. Se ja tuleva kesä, ei kamalan hyvä yhdistelmä siis.

Mieti haluatko pitää housuja korsetin alla vai päällä. Se on ihan oma valinta. Valitse yläosaksi löysä ja hieman pidempi malli.

Miten kaverit suhtautui korsettiin?

Niin kuin totesin, liikuntatunneilla korsettia ihmeteltiin. Ja se siitä. Ei mua koskaan haukuttu korsetin takia, ainakaan en kuullut juttuja. Ei mua varmaan ikinä pidetty outona tai ”vammaisena”. Itse yritin peitellä korsettia mahdollisimman paljon niillä vaatteilla ja läheisimmät kaverit taisivat huomata, jos lintsasin korsetin käytöstä. Liikuin sulavammin ilman korsettia.

Yökylässä kävin korsetin kanssa ihan kuin ennenkin. Muistan kun kaverini paljon nuorempi sisko ihmetteli kovaa vatsaani ja selästä pilkottavia muhkuroita. Tyypin mielestä korsetti näytti pelottavalta ja kipeältä. Kerran taas lähdettiin kavereiden kanssa diskoon (haha) ja siitä mentiin suoraan sitten kaverille yöksi. Diskoon puin pitkästä aikaa ihoa myötäilevät vaatteet ja vatsani taisi pilkistää paidan alta. Kun diskon päätteeksi menimme kaverin luo, korsetti odotti minua patjallani todella synkän ja pelottavan näköisenä. Muistan, miten kaverini kauhisteli, kun mun piti vielä tunkea korsetti yöksi päälle.

Kohtalotoverin kanssa Lintsillä

Käytiin äidin kanssa kontrolleissa, välillä isäkin oli mukana ja oli myös niitäkin kertoja, kun oltiin isän kanssa kahdestaan liikkeellä. Kerran ollessamme äidin kanssa kahdestaan ortopedin vastaanotolle odottivat myös Maria ja hänen äitinsä. Maria oli muistaakseni vasta saanut korsetin tai juuri saamassa, mulla korsetti taisi olla jo vuoden vai kaksi. Vaihdoimme Marian kanssa yhteystietoja ja näin musta tuli tukihenkilö Marialle.

Marian kanssa käytiin Lintsillä. Siellä me oltiin, kaksi nuorta, joilla korsetit kolisivat laitteissa. Ei ollut kamalan mukavaa olla Lintsillä korsetin kanssa. Mentiin mustekalaan ja molempia alkoi sattumaan niskaan. Kun pääsin kotiin, vihasin korsettia vielä enemmän. En pystynyt nauttimaan Lintsistä ja mielestäni seuraavan kerran Lintsille menin, kun sain korsetin pois.

Marian kanssa pidettiin yhteyttä muutaman vuoden enkä ollenkaan tiedä miten Marian korsettihoidon kävi.

Muita asioita

Korsetti pestiin tarvittaessa, välillä päivittäin. Se yksi tunti, kun en korsettia pitänyt, kävin suihkussa, venyttelin, tein lihaskuntoliikkeitä ja pesin korsetin. Huuhtelin sen vedellä ja välillä taisin käyttää jotain saippuaa pehmusteisiin. Kuivasin korsetin pyyhkeellä.

Kerran kokeilin vitsillä korsettia uikkarin päälle ja hyppäsin sen kanssa järveen. Korsetti kelluu, joten kelluin sitten järvessä aikani.

Korsetissa on pieniä reikiä. Niihin oli hauska työntää kyniä.

Pitkät ajomatkat oli hankalia.

Vatsaa oli hauska rummuttaa.

Korsettihoidon jälkeen

Kuten jo mainitsin, lintsasin korsetin käytössä. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vanhemmat kannusti, pakotti ja uhkaili. Velikin uhkaili sillä, että jos en korsettia käytä, olen vanhana Quasimodo.

Kun ortopedi totesi korsettihoidon loppuneen pituuskasvun pysähdyttyä, ajoimme kotiin ja korsetti matkasi vierelläni (tai jaloissani ja potkin sitä koko matkan kotiin). Työnsin korsetin kotona heti johonkin kaapin perälle, vaikka olisin halunnut polttaa sen. Ekat yöt ilman korsettia oli outoja. Oli tavallaan ihanan vapautunut olo, mutta toisaalta vähän yksinäinenkin.

Välillä kaipasin korsettia ja puin sen päälle. Olin outo.

Korsettihoidon loppumisesta on kohta 16 vuotta ja korsetin heitin pois vasta kolmisen vuotta sitten. Nämä kuvat on otettu juuri ennen korsetista luopumista. Ja arvatkaas mitä, mua harmittaa, että heitin korsetin pois. Enhän mä sillä mitään tee, totta, mutta olisihan se siistiä, jos olisin malttanut säilyttää sen.

Vertaistuki

Vertaistuki on mieletön asia. Mulla sitä ei ollut ja luulen, että olisin ollut tunnollisempi korsetin käyttäjä, jos minulla olisi ollut vertaistukea. Kyllähän me jonkun verran oltiin yhteydessä sen tytön kanssa, joka sai samaan aikaan korsetin, mutta se suhtautui korsettihoitoon vielä kehnommin kuin minä. Sen kirjeistä paistoi läpi viesti, että sen nuoruus oli pilalla. Yritin tsempata Mariaa korsetin käytössä, mutta olihan se välillä hankalaa, kun itse luistin korsettihoidosta.

Miraan tutustuin korsettihoidon jälkeen netissä keskustelupalstalla, jossa juteltiin korsettihoidosta. Miralla on samanlainen tausta kuin mulla, mutta Mira on sen verran onnellinen, ettei Miralla ikinä ollut kipuja ja Mira käytti korsettia loppuvaiheessa vain öisin.

Nykyään Miran kanssa jutellaan yllättävän vähän korsetista tai skolioosista ja niihin liittyvistä asioista, mutta kun niitä aletaan muistelemaan, sitten jutellaan oikein kunnolla. Voin vain kuvitella millainen tuki Mira olisi ollut korsettihoidon aikana; kannustava tsemppaaja.

Sanat tulevalle korsetin omistajalle

Korsettihoito ei ole ikuinen, vaikka se siltä tuntuisikin. Loppujen lopuksi vietät korsetin kanssa niin pienen osan elämästäsi, että oikeasti, käytä sitä. Vaikeita hetkiä tulee, tiedän. Juttele asiasta vapaasti vanhempiesi, ystäviesi ja vaikka kouluterkkarin kanssa. Et ole yksin asian kanssa, etsi kohtalotoveri joko netistä tai pyydä ortopediltä tukihenkilöä.

Saat vihata korsettiasi vaikka kuinka paljon, mutta muista, että sitä ei ole määrätty sinulle turhaan. Se on määrätty sinulle ihan oikean syyn takia. Tiedän, ettei auta, että sinua uhkaillaan leikkaukseen joutumisella, minulle se tuntui silloin ainakin ihan yhdentekevältä. Mutta mä sanon nyt ihan käsi sydämellä, että oikeasti, tsemppaa ja yritä. Kyllä sä siihen pystyt, kyllä sä jaksat. Ennen kuin huomaat, sun pituuskasvu on lakannut ja saat heittää korsettihoidolle hyvästit (ja keskisormen).

Muista, ettei elämäsi pääty korsetin takia!

Kohtalotoverit ja tulevat kohtalotoverit, saa jättää kommenttia! Ja kommentin saa jättää toki ihan suoraselkäinenkin 😉

Leave A Reply

Navigate