höpöhöpö

10 Posts Back Home

Mekon värjäys

Sain äidiltä kauniin valkoisen mekon. En tosin tiennyt ihan heti, että pidinkö mekosta vai en. Tiesin vain, etten tykännyt valkoisesta väristä. Materiaali on onneksi helposti värjättävää, joten kiitin äitiä mekosta ja lähdin väriostoksille. En ollut pitkään aikaan värjännyt mitään. Olen muutamia paitoja huljutellut kloriitissa, mutta värjäilyä en ollut harrastanut pitkään aikaan. Päädyin ostamaan pienen pussillisen oliivin vihreää tekstiiliväriä todella edullisesti, ihan vain jos värjäys epäonnistuukin. Ajattelin, etten menetä mitään, jos värjäys menee pieleen, joten värjääminen ei sinänsä jännittänyt. Ärsytti tosin, että kun väripaketin avasin, ohjeissa luki värjäykseen tarvittavan suolaa. Ahaa, selvä, onpa outoa. En ollut tuollaiseen törmännyt ikinä ennen. Mekko kuitenkin värjäytyi upeasti ja minun onnekseni myös hieman kutistui (ihmekö tuo, kun värjäys piti tehdä…

Kun into meinaa lopahtaa

Olen huomannut itsessäni pitkästä aikaa piirteitä, joista en pidä. Innostun herkästi (se on kiva piirre, ehkä), mutta innostus lopahtaa yhtä herkästi (ja se on tyhmä piirre). Tämä tyhmä juttu kävi nyt myös blogin kanssa. Kaikkihan me tiedetään, että mitä kauemmin on kirjoittamatta, sen vaikeampaa aloitus on. Mulla on ollut ties millaisia yrityksiä elvyttää tätä harrastusta, mutta huonolla menestyksellä. Aloitan jotain ja klikkailen myöhemmin jutun roskakoriin, koska siinä ei ollut mitään ideaa. Mulle siis tulee ideoita juttuihin, mutta pian tajuan, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta. Jos itse en lukisi vastaavaa muiden blogeista, miksi juuri sinä lukisit sen mun blogista? Jutun tynkää on myös hankalaa keksiä, kun ei tee mitään kertomisen arvoista. Ystävän kanssa juuri juteltiin, miten tässä…

Toukokuun kuulumiset kuvina

Lämmin toukokuu helli meitä niin, että kuukausi hujahti nopeasti. Olin vappupäivän töissä aamuvuorossa ja matkalla näin melkein 30 taksia ja jonkun pariskunnan hoipertelemassa kehäykkösellä kenties matkaamassa seuraavalle bussipysäkille. Ei niin fiksua kävellä motarilla. Toukokuussa otin käyttöön huhtikuun puolella ostetun farkkupaidan, kuva on tässä ja nyt. Hauska vaate, joka on tullut heitettyä päälle jo useampanakin päivänä. Viimeksi eilen, kun päikkäreiltä nousin pikapikaa hakemaan Peten töistä. Toukokuussa löysin myös kaksi vuotta sitten rikkoutuneiden sandaalien tilalle en vain yhdet, vaan kahdet sandaalit. Hups. No, toiset sentään löysin kierrätyskeskuksesta. Ja ostin myös vihdoin uudet farkkucaprit, vaikka shortseja olisin halunnut. Tajusin vain, että tykkään capreista ehkä kuitenkin enemmän. Toukokuussa käytiin myös mökillä, kun mulle sattui yksi hieman pidempi vapaarypäs. Pete…

Kun kevät tuli ryminällä

Meitä on hellitty lämmöllä ja auringolla. Kevät tuli sittenkin ja ihan yllättäen. Tällä kertaa lumi ei yllättänyt autoilijoita, vaan lumen sulaminen nastalla kulkijat. Mulla on aikuisiällä ollut selvä kevään merkki juurikin se, että saa vaihtaa autoon renkaat. Tänä vuonna olin liikkeellä turhan myöhään, mutta ajatus vielä takatakatalvesta kyti mielessä. Nyt päätin, ettei mitään takatalvea enää tule. Tosin juuri katsoin, että viikon vaihteessa taitaa yöt olla kylmiä, mutta pitänee sitten ajella extravarovaisesti, jos olen yöllä jostain kumman syystä liikenteessä. Tuntui, että sää muuttui ihan viikossa. Yhtäkkiä ei enää tarvinnutkaan talvitakkia eikä edes villakangastakkia. Aurinkolasit piti etsiä (olin piilottanut voimakkuuksilla olevat aurinkolasit turhan hyvään piiloon) ja talvisaappaat sai unohtaa laittaa jalkaan. Nilkkureista sai ottaa pois villapohjalliset ja…

Haaveissa uusi Michael Korsin laukku

Kesälomaan ja sen myötä tulevaan ulkomaan matkaan on vajaa puoli vuotta. Reissu, jota ollaan taas suunniteltu jo viime vuodesta asti. Ah, Yhdysvaltoihin! Tällä kertaa lähdemme neljättä kertaa ja nyt mukaamme lähtee koko matkan ajaksi Peten vanhin pikkuveli Jere. Joitain saattaa hämmentää ajatus, mutta me odotamme reissua todella paljon, tästä tulee hemmetin eeppistä! Ensimmäisellä reissulla, vuonna 2012, en ollut vielä valmis tuhlaamaan isoa summaan laukkuun. Löysin Manhattanin suuresta outlet-myymälästä, Century 21, kivan tummanruskean laukun, jossa oli makea lila sisäosa. Laukku on jo hieman rähjääntynyt enkä sitä enää hirveästi käytä, mutta tuolla se kuitenkin lojuu. Toisella reissulla, vuonna 2014, ostin sitten ensimmäisen Michael Korsin laukkuni, joka on palvellut hyvin, tyylikkäästi ja pitkään. Nyt onkin hakusessa uusi saman…

7 asiaa, jotka ärsyttävät juuri nyt

Täällä suunnassa on nyt yleistä ärsytystä, vaikka suoranaista syytä ärsytykseen ei olekaan. Ne on pienet asiat, jotka yksinään ei painaisi mieltä, mutta tiedättehän sanonnan, että joskus se kuppi vaan täyttyy. Tällä hetkellä mua ärsyttää seuraavat seitsemän asiaa… Sää Niin, miksipä ei. Kun suomalaiselle ei kelpaa mikään! Periaatteessa toi kylmyys ei haittaa mua, mutta ihan oikeesti, nyt on jo maaliskuu ja aurinko on ainoa merkki keväästä. On kylmä, tuulee ja tuolla on pirun liukasta ja luntakin on ihan riittävästi. Juujuu, pukeutumiskysymys ja sillai, mutta niin kuin sanoin, nyt on jo maaliskuu. Lumet vois vaikka sulaa. Haluun kesärenkaat autoon. Juntit liikenteessä Nyt on uuteen työpaikkaan ajeltu reilu kolme kuukautta ja kyllähän toi kehän liikenne välillä ottaa aivoon.…

Kolme hyvää

Kun ei keksi mitään kirjoitettavaa, on ihan hyvä tarttua blogeissa pyöriviin haasteen tapaisiin kirjoituksiin. Tämä positiivinen haaste löytyykin jo monesta blogista. Päätin tarttua härkää sarvista ja keksiä jotain kirjoitettavaa tämän ansiosta. Kolme hyvää asiaa päivissäni Tietynlainen kiireettömyys. En ole ahtanut kalenteriani täyteen kaiken maailman kissanristiäisiä ja ihan syystä. Jos tiedossa on iltavuoro, yritän alkupäivän vain relata ja tehdä mukavia asioita. Kahvi. Kahvihetket rentouttaa ja pakottaa pysähtymään hetkeksi. Suihku. Mikäs sen mukavampaa tapaa aloittaa päivä tai lopettaa se. Lämmin, raikastava suihku, jonka jälkeen on ihana aloittaa päivä… Tai lopettaa se. Kolme hyvää asiaa minussa Olen helposti lähestyttävä. Näin mulle on ainakin sanottu työelämässä ja sen takia varmaan pärjäänkin asiakaspalvelutyössä. Olen kannustava. Oli sitten kyseessä työkaverin tsemppaus…

Mitä kuuluu 2018?

Kuten olettekin huomanneet, olen ollut tämän vuoden puolella hiljainen. En aio puolustella hiljaisuutta mitenkään. Sanon niinkuin asiat ovat; olen ollut saamaton eikä elämään oikein kuulu mitään ihmeellistä. Olen kuitenkin huomannut, että mitä pidempään olen kirjoittamatta, sitä hankalampaa on avata taas ääni. Joten ajattelin edes yrittää kertoa jotain kuulumisia. Tätä vuotta on kulunut pian neljä viikkoa ja mun mielestä aika on mennyt hirveän nopeasti. Toisaalta tuntuu taas siltä, että aika voisi mennä vieläkin nopeammin. Tämän sanon ihan vain siksi, koska tänä vuonna on jälleen aika matkustaa Jenkkeihin enkä jaksaisi odottaa, että lomalle pääsisi. Mutta mitä siis mulle kuuluu tähän uuteen vuoteen? Meikkipiheys Haha, mikä sana! Mutta juu, tuon loman takia olen alkanut pihistämään näissä mun lempparimeikeissä,…

Vuosi 2017

Viime vuosien tapaan halusin tehdä yhteenvedon tästä kuluneesta vuodesta. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut vuonna 2017? Tammikuussa flunssailin ja innostuin bullet journalista. Ensimmäiseen bullet journaliin mahtui koko vuosi, lukuunottamatta siis ihan ekoja viikkoja vuodesta. Pete ihmetteli koko bujon tarkoitusta ja halusi mulle sähköisen bujon. No, mun mielestä kirjoittelu, piirtely ja sommittelu ihan tavalliselle paperille on rentouttavaa. Vinkkinä, että kyllä bujoa pystyy ihan sähköisenäkin tekemään ja pitämään. Mulle vihko sopii hyvin. Alkuvuodesta kotiutimme myös uuden sohvan. Helmikuussa kävimme mökkeilemässä ja laivailemassa. On kiva tuulettaa ajatuksia arjesta myös keskellä talvea ja suunnitelmissa onkin viettää ansaittuja lomapäiviä taasen samaisella mökillä. Ja tietysti perinteisesti jäädä taas loskasohjoon jumiin auton kanssa. Se on niin mukavaa. Kevään tullessa työpaikka muutti uusiin tiloihin ja työporukka…

Olen aikuinen avioerolapsi

Sehän ei ole mikään harvinaisuus, että omat vanhemmat eroaa. Peten vanhemmat erosivat Peten ollessa reilusti alle kouluikäinen. Mulla on paljon tuttuja, joiden vanhemmat ovat eronneet. Yksi jos toinenkin perhetuttu ja sukulaiseni on eronnut. Minusta tuli vasta aikuisena avioerolapsi. Kun muutama vuosi sitten entisen työkaverini vanhemmat erosivat, aloin miettimään omia vanhempiani. Työkaverin vanhemmat olivat asustelleet jo hetken aikaa ihan kahdestaan lasten muuttaessa omiin asuntoihin. Vanhemmilla ei tainnutkaan olla enää mitään yhteistä ja rakkaus taisikin olla vain sitä tilanteeseen tottumista. Tajusin, ettei omillakaan vanhemmilla ollut juurikaan mitään yhteistä. Sitten mietin rakkautta. Kyllähän ne rakastaa toisiaan, vai mitä? Kaksi kesää sitten vanhempani tulivat käymään meillä ja toivat tuparilahjaksi ison kasvin. Kasvissa oli yksi kuihtunut lehti ja se kuvasti…

Navigate