project333

10 Posts Back Home

Kirppistellen uusia asuja

Tästä tuli nyt vähän niinkuin kolmiosainen tarina. Ensin kerroin verhoista ja sitten kuvailin uusien verhojen edessä kirppislöytöjä. Tämä on nyt sitten vähän niinkuin se kolmas ja viimeinen osa. Ostin kahdet uudet housut ja mätsäilin olemassa olevia vaatteita niiden kanssa. Ekana vedin kaapista yksivärisen paidan mustavalkoisten housujen kanssa. Ihana yhdistelmä mun mielestä ja kivan kesäinen. Tähän vielä sandaalit tai ne unelmien tennarit, joita en ole vielä löytänyt mistään. Koska olen hieman pöllö, leikin jotain ninjaa tai vastaavaa pelleä, kun näitä kuvailin. Oli hauskaa ja nyt tunnen itseni typeräksi. Korallin värinen paitakin on muuten kirppislöytö, jos en ihan väärin muista, niin viime vuonna tai sitä edellisenä paidan taisin UFF:lta bongata. Halusin kokeilla kuviollisten housujen kanssa jotain kuviota…

Kirppistellen uusia vaatteita

Rakastuin niin uuteen olohuoneen verhoon ja aurinkoi paistoi kivasti, joten pystytin uusien löytöjen kuvauspisteen verhon luo. Laitoin vähän kesämusaa Spotifysta ja avasin parvekkeen ovet, jotta parvekkeelle pakkautunut kuuma ilma loihtisi mulle kesäfiilistä entisestään. Hei, kyllähän tosta nyt piti nauttia. Jos missasit edellisen kirppispostauksen, eli nuo äsken mainitsemat verhot, klikkaa tästä. Kävin siis eilen ensimmäistä kertaa Espoon Kierrätyskeskuksessa. Jo edellisessä postauksessa kerroin, että ennen ovien avausta ulkona odotteli ihmisiä. Paikka tosiaan oli iso ja aikaa olisin voinut kuluttaa sinne enemmänkin, nyt hengasin siellä puolitoista tuntia, huh huh. Tällaiselle minirakolle oli ihana plussa se, että myymälästä löytyi asiakaswc! Vaikka ihmisiä oli paljon, ei kukaan ollut tiellä, sillä tilaa oli mukavasti. Jossain vaiheessa tosin joku mummo kärryjen kanssa meinas töytästä…

Kesän vaatekapseli, osa 1

Mihin kevät jäi? Mikä ihme tää kesä oikein on? Mä olisin pärjännyt ihan hyvin kevätsäällä. (Foreca ennustaa sään onneksi viilenevän, sorry guys.) Tämän ihmeellisen nopean säämuutoksen takia vaatekaapin sisältö on tuntunut liian lämpöiseltä. Eipä siinä auttanut muukaan kuin tehdä kapselin vaihdos ja nyt on pakko sanoa, että aaaaa, ahdistaa. Mikä hiton 33 vaatekappaleen sääntö? EN MÄ PYSTY TÄHÄN. Miksi? Koska yksinkertaisesti mulla on niitä kesävaatteita vaan niin paljon. Enkä osaa päättää mitkä on niitä lemppareita. Ja sitten mulla on vielä semmoinen ongelma näiden kanssa, että mulla on reissuvaatteita, mökkivaatteita ja ihan niitä kesävaatteita, joita kehtaa pitää julkisesti. Eli nyt on kyseessä vaatekapseli, joka on täynnä kaikkea ja keksinpä vielä, mitä sieltä kapselista puuttuu! Poistin kaapista kaikki…

Se takki

Esittelin muutamat kevään löydöt aiemmin ja nyt on siis aika esitellä tarkemmin takkia. Violetti, korkeakauluksinen villakangastakki. Kauluksen ollessa täysin levällään se näyttää siltä, että mulla olis kilometrihartiat. Kauluksella voi kuitenkin vähän pelleilläkin, kuten huomaatte… Ja tosiaan vyönlenkit ärsytti sellaisinaan, joten nappasin toisesta takista kangasvyön. Mun mielestä takki on aika kiva. Taskuja ei ole, mutta eipähän auton avaimet riko taskuja. Nyt ne saa rikkoa siis laukun pohjaa. Ja kuinkas ollakaan, uudet laukutkin päätyivät kameran eteen. Tykkään niin tosta oranssista laukusta! Yritin vähän putsailla sitä. Ei se oikein siistiydy. Ensimmäinen omistaja on selkeästi unohtanut suojata laukkunsa. Kiitti vaan. Tällä lähdetään kevääseen ja toivotaan, ettei a) maha kasva tai b) takki joudu yllärisateen uhriksi. Mitäs sanotte, kannattiko tällainen kotiuttaa kahdella…

Väriä kevääseen UFF:lta

Meillä kevääseen kuuluu vahvasti auton renkaat. Se, kun renkaat vaihdetaan on merkki jostain pysyvämmästä. Kun renkaat on vaihdettu, lämpötilan pitää pysyä tietyllä alueella. Olisin mielelläni lähtenyt jo vaikka eilen vaihtamaan renkaita, mutta yölämpötilat hieman mietityttävät. Ehkä viikon päästä? Kävin UFFilla viimeksi tasarahapäivien aikaan ja löysin kympillä viisi uutta lisää vaatekaappiini. Nyt esittelen niistä kolme, joista tulee ihanan keväiselle tuulelle. Heitin edellisen välikausitakin pois, koska sen sähköisyys pysyi tempuista huolimatta ja siitä menikin sitten vetoketjukin rikki. Mulla oli mielessä tietynlainen takki, joka pitäisi vähän tihkusadetta, mutta enhän mä voinut vastustaa tätä violettia korkeakauluksista villakangastakkia. Tietysti, vähän napakkahan tämä on tuosta vatsan alueelta, mutta ei huomattavasti. Tähän on ilmeisesti kuulunut vyö, mutta itsekseen repsottavat vyönlenkit yhdistin toisen takin…

Minne katosi #project333 ?

Kun lopetin työt vaatekaupassa, raahasin kotiin työpaikalle säilötyt työvaatteet. Työsuhteen loputtua vein muutamat työvaatteet kierrätettäväksi, mutta aika moni musta vaate löysi itsensä uudestaan mun vaatekaapista. Nyt onkin aika katsoa sinne kaappiin ja laskea, monta vaatetta siellä oikein on. Tänään alkoi maaliskuu, eli onko nyt sitten virallisesti kevät? Ulkona paistaa aurinko, mutta pikkupakkasta on ja luntakin on hitusen. Aurinko anelee pukeutumaan hieman kevyemmin, vaikka varsinkin aamuisin tekisi mieli pyöräyttää paksu kaulaliina kaulan ympärille. Pakko näin alkuun kuitenkin sanoa, että vaikka tästä projektista onkin muodostunut välillä ehkä 433 tai jotain muutakin, niin hyvin on elämä pyörinyt vähemmällä määrällä vaatteita. Todella harvoin on tullut sellainen ”mulla ei oo mitään päälle laitettavaa” -olo. Silloinkin se fiilis on ehkä johtunut…

Viimeisiä viedään

Ulkona on pikkupakkanen ja päivemmällä oli hirveä lumituisku. Mun silmissä se ei ollut myrsky, mutta sotkultahan se näytti. Lumisade ei ollut sellainen romanttinen, missä hiutaleet leijailevat hiljalleen. Nyt se näytti kylmältä, ärsyttävältä ja sotkuiselta. Pakkaspäivät ovat ainakin toistaiseksi kohta historiaa. Mälsää, sillä mun mielestä lumi on kivaa ja pieni pakkanen on ihan jees. Noi kahdenkymmenen asteen pakkaset on inhottavia, niitä en kaipaa, mutta en odota innolla loskasäitä. Joten vietetäänkö nyt viimeisiä pakkaspäiviä? Viimeisiä viedään myös työpäivissä. Ei haittaa. Alkuviikon jännäyksen jälkeen loppuviikko meni jo rauhallisemmissa tunnelmissa ja aloin pikkuhiljaa tajuamaan mitä oikein oli tapahtunut. Työvuorolistaan merkattiin mun vikan päivän kohdalle merkintä ja sen jälkeen tulikin tyhjää. Siitä tuli vähän outo olo. Viimeinen työvuoro on onneksi…

Viikkarit

Pakkanen jatkuu ja talvikenkien puuttuessa sellaiset piti hankkia. Eihän tuolla erkkikään kävele yhtään pidempiä matkoja missään syysnilkkureissa tai lenkkareissa. Mä en käsitä miten joku muka tarkenee tuolla lyhytvartisissa sukissa ja tennareissa niin, että ihoa jää paljaaksi ehkä pari senttiä housujen lahkeesta. Tässä iässä sitä haluaa panostaa mukavuuteen ja lämpöön, ulkonäkö ei ole se tärkein. Vähän niinkuin monet sanovat, ettei lihava nainen voi saada kaikkea vaatteeltaan; hyvin istuva, edullinen ja hyvän näköinen. Valitse niistä kaksi, sillä kaikkea et saa. Kenkien kanssa mulla oli kaksi kriteeriä; lämmin ja mukava. Ei väliä, miltä näyttää eikä hinnallakaan, kunhan nyt jää rahaa ruokaankin. Ruokaostosten ohella löysinkin Vikingin Gore-Texit ja nyt voi sanoa, että kyllä on mukavaa ja lämmintä. Pitävä pohja, lämmin vuori…

Tyylianalyysi

Olen ollut viisi vuotta vaatekaupassa töissä. Mielestäni muiden stailaaminen on kivaa ja ihan helppoakin, jos myymälästä löytyy mielessä olevat vaatekappaleet ja oikeat koot. Oman kropan stailaaminen on kuitenkin jäänyt vähän vähemmälle, joten #project333:sen alkaessa pyysin apua parturi-kampaajaltani, joka opiskelee stylistiksi. Hän ehdotti tyylianalyysiä. Päätettiin Leenan kanssa istua alas ja ensimmäisenä hän halusi tietää omista ajatuksistani. Mitä haluan peittää ja mistä tykkään omassa kropassani. Vastaukset oli helppoja. Haluan peittää käsivarret ja mahan. Sen sijaan rintoja ja peppua haluaisin korostaa. Vartalotyyppi Leena leimasi kroppani päärynän muotoiseksi, A-vartaloksi. Olen aina kuvitellut olevani omena, joten tässä suhteessakin oli kiva, että joku toinen katsoi kroppaani sillä silmällä ja sanoi, etten olekaan omena. Koska haluan korostaa omia muotojani, Leena neuvoi, että…

Syyskapselin uutuudet

Kun jotain lähtee, saa myös jotain tulla tilalle. Fiksailin vähän vaatekaappia ja tilalle tuli tosiaan pari paitaa. Hups, pari? No juu, myönnettäköön, että UFF on aika mainio paikka. Siellä ei pitäis ”vaan käydä”, koska sieltä löytää just silloin jotain siistiä. Olin etsinyt itselleni jotain keeppiä (tai ihan megaisoa huivia), sellaista hyvää materiaalia, joka ei kutita ja joka lämmittäis. Ja mustaa ei kiitos, mutta ei mitään tylsää ruskeeta. Olin jo luovuttanut, kun UFF:lla bongasin H&M:n ponchon. Alle kymppi jäi maksettavaa, niin mun mielestä oli ihan kiva bongaus. Mies tietysti sanoi tosta ponchosta… Tai siis ei, se ei sanonut mitään. Ainakaan mitään hyvää. No, pesun jälkeen esittelin ponchon vyön kanssa. ”Ei toi silti tosta hyvän näköistä tee.” Jaaha, selevä.…

Navigate