työjuttuja

10 Posts Back Home

Turvapassi

Kävin työnantajan kustantannuksella Turvapassikoulutuksessa. Turvapassi on SPR:n järjestämä koulutus, johon sisältyy hätäensiapukoulutus, alkusammutuskoulutus ja uhkatilanteeseen liittyvä osio. Mulla ei ollut kahdeksan tuntiseen päivään minkäänlaisia odotuksia. Lähinnä ketutti lähteä julkisilla liikenteeseen, koska kohteessa on huonosti parkkitilaa ja siinäkin muutaman tunnin kiekkopaikka. Meitä oli samasta isosta firmasta erilaisia työntekijöitä ja meitä oli aika reilusti, joku ehkä 50-60 henkeä. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään alkuinfon jälkeen ja oma ryhmäni aloitti koulutuksen ensiavusta, jatkettiin mielenkiintoiseen uhkatilanteeseen ja lopulta päästiin sammuttamaan tulipaloja. Ensiapu Hyi, mua ällötti jo ajatus jostain elvyttämisestä! Nuket oli aika pelottavia, isoja ja painavia, mutta niinhän se ihminenkin saattaa olla, haha. Ensiapukoulutus oli kuitenkin todella hyvä, vaikka onhan mulla jotain maalaisjärkeä asioista ja tiedän miten toimia, jos löydän…

Miksi?

Olen ollut töissä ruokakaupan kassalla yli puolitoista vuotta. Nyt olisi hyvä aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä kaikkea olenkaan miettinyt kassalla työskennellessäni, sillä uuden työpaikan myötä kassavuorot vähenevät. Kuten otsikkokin jo kertoo, tarkoitukseni on kysyä miksi. Näitä kysymyksiä tulen silti varmasti jatkossakin ihmettelemään, tosin ehkä vähemmän. Miksi asiakas ei voi vastata tervehdykseen tervehdyksellä, vaan heiluttamalla muovipussia ilmassa ja sanomalla ”yks pussi” tai ”yks punane mallu”? Miksi asiakkaat eivät voi kaivaa maksuvälinettään valmiiksi? Miksi sitä aletaan kaivamaan vasta, kun ilmoitan ostosten summan? Miksi kassalla pitää seistä toimettomana, vaikka jo skannattuja ostoksia voisi pakata? Miksi pakkaaminen pitäisi jättää viimeiseksi? Miksi asiakkaat eivät osaa tarkistaa jo heviosastolla, pitääkö tuote punnita vai ei? Sama paistotuotteiden kanssa… Miksi asiakas alkaa…

Työhaastattelu

Kävin tuossa jokunen aika sitten työhaastattelussa ja mieleen tuli kirjoittaa aiheesta juttu, että miten valmistautua työhaastatteluun ja miten toimia itse työhaastattelussa. Jotenkin tämä juttu sitten kääntyi mun mielessä ja sen kunniaksi totean seuraavaa: Sarkasmivaroitus! Älä ota yrityksestä mitään selvää Tietysti voit hakea täysin tuntemattomaan yritykseen töihin, mutta ei kannata ottaa mitään selvää yrityksestä. Älä käy firman nettisivuilla. Jos tiedät yrityksestä jotain, ala boikotoimaan sitä heti. On aika hienoa mennä työhaastatteluun, jos et tiedä yrityksestä MITÄÄN. Myöhästy Jos tapaaminen on sovittu aamuyhdeksäksi ja tiedät, että joudut ruuhkaan, älä missään nimessä lähde aikaisemmin liikenteeseen. Lähde työhaastatteluun viime tingassa ja toivo parasta. Myöhästyminen on yksi parhaimmista asioista, mitä voit tehdä. Joten, älä varaudu ruuhkiin tai muihin ylläreihin. Jos tiedät…

Tarina työttömyydestä

Olen ollut YTK:n jäsen jo muutamia vuosia ja saan heiltä säännöllisesti sähköpostia. Jokunen kuukausi sitten heiltä tuli viestiä, että he ovat tekemässä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tarinoita suomalaisista työttömistä ja hakivat tätä kampanjaa varten ihmisiä, joita voisivat haastatella. Sähköpostissa taisi olla linkki, jota kautta pääsi hakemaan kampanjaan. Unohdin asian melko pian täytettyäni hakemuksen, mutta asia palautui heti muistiin, kun sain yhteydenoton liittyen kampanjaan. Haastattelut YTK ulkoisti viestintätoimistolle ja haastattelutilanteeseen tuli mukaan myös valokuvaaja. Oli hämmentävää mennä puhumaan kahdelle täysin tuntemattomalle ihmiselle omasta työttömyydestä. Ennen haastattelua halusin palata ajassa taaksepäin ihan vain muistin virkistykseksi. Milloin se tapahtuikaan, mitä kaikkea mun päässä silloin liikkui ja miten ihmeessä jaksoin. Päiväkirjan selaamisen jälkeen todellakin mietin, että miten ihmeessä jaksoin. Minut…

Vuorotyön unirytmi

Tiedän, olen ollut hiljainen. Tiedän, voisin tsempata. Ja kyllä, joka päivä harmittaa eilistä enemmän se, etten ole päivittänyt blogia. Elämä vie. Tai no oikeastaan ei edes elämä, vaan työ. Ajatus siitä, että kun työkseen tekee ”aivot narikkaan” -tyyppistä hommaa, vapaa-aikana voi harrastaa ja tehdä kivoja juttuja, on unohtunut johonkin. Viime aikoina olen tehnyt niin fyysistä hommaa, että työpäivän jälkeen olen nukkunut päikkärit ja sitten koomaillut loppupäivän ja odottanut seuraavan aamun vaille viiden herätystä. Ajatus siitä, että menisi oikeasti aikaisin nukkumaan, jottei päikkäreitä tarvitsisi ottaa, on selkeästi mulle liian vaikeaa. Olen ollut aina iltatyyppi; saan parhaat ideat iltaisin ja iltaisin olen virkeimmilläni. Edes melatoniinin käyttö ei ole auttanut väsymään. Ainakaan tarpeeksi. Ei sillä, ettenkö pitäis aamuvuoroista.…

Ostohuumaa -sarkasmivaroitus

Viime päivät on olleet töissä jotain aivan käsittämättömiä. En olisi ikinä kuvitellut, että ottaisin osaa johonkin sellaiseen. Mutta niin tein ja nyt voin hengähtää pari vapaapäivää kotona. Aluksi haluan hieman haista, sillä oma kehu haisee, niinkuin tiedätte. Olen sellainen, että osaan jättää omat asiat sinne työpaikan pukuhuoneeseen ja työvaatteet päällä olen työ-Taru. Saan paljon kehuja aurinkoisesta asiakaspalvelusta ja moni vakkariasiakas kehuu mua ihan kasvotustenkin. Olen saanut kirjallistakin palautetta siitä, että ”voitan asiakkaat” naapurikaupasta meille. Mutta nämä viime päivät. Huh huh. Työpaikka on muuton alla ja uudessa myymälässä on ollut paljon työvoimaa. Minä olin loppuun asti vanhassa myymälässä. Työ-Taru on ollut stressaantunut, väsynyt, sekaisin ja ottanut hurjimpina päivinä viitisentoista tuhatta askelta. Hymy tulee, kun mukavat asiakkaat…

Kevään kuulumiset

Ihan kohta on huhtikuu. Päivät on ollu aurinkoisia ja lämpimiä. Kesä on oikeesti ihan lähellä. Silti olen jotenkin todella poikki. Kun pitenevien päivien kuuluisi antaa energiaa, mä vaan väsyn. Olen kyllä innoissani auringosta ja taivutan sälekahtimet usein auki aamuisin, silti, olen väsynyt. Energia riittää pieniin kotitöihin ja pakollisiin tehtäviin, kuten ihan töissä käyntiin. Sitten mä vaan koomailen. Mitä mulle siis kuuluu kevääseen? Hypertelen uusia lyhyitä hiuksiani ja tajuan, että niitä pitää pestä useammin. Ennen kun pesin hiukseni ehkä 4-5 päivän välein, nyt väliä on ollut vain kaksi päivää. Toisaalta tämä ei haittaa, koska päänahan hierominen suihkussa on kivaa ja uusi hiustenkuivaaja on ihan supertehokas. Ja ai että kuinka mukavaa, ettei näitä hiuksia tarvitse juurikaan laittaa. Fiksailin vähän…

Se oli siinä

Siitä on nyt tasan vuosi, kun irtisanouduin vanhasta työstäni. Vaikea kuvitella, että siitä on jo niin pitkä aika! Parisen viikkoa sitten tuli entiseen työpaikkaan liittyen jotain pienimuotoista uutista ja mietin, että ääh, ei toi mun entisiä työkavereita kosketa. Myymälä on kuitenkin yksi parhaista, joten en uhrannut hirveästi ajatusta asialle. Eikös sitten tullut tekstiviesti. ”Tarina oli tässä. Huomenna ollaan vikaa päivää auki.” Olin niin hämmästynyt, että viestin lähettäjälle oli pakko soittaa. Siis aivan uskomatonta. En voi muuta kuin hämmästellä. Olen tavallaan vihainen, mutta myös todella helpottunut entisten työkavereiden puolesta. Tavallaan surettaa, mutta oikeastaan en ole niin yllättynyt. Koko se tarina tulee loppumaan jossain vaiheessa. On ehkä ihan hyvä, että nämä tyypit lähtevät uppoavasta laivasta vielä nyt, kun tarinaa on…

Olen ”vain” kaupan kassa

Mä tajusin tossa, että mä en ole hirveästi kertonut uudesta työstäni. Tai siis olen tietysti kertonut jotain, mutta en sen kummemmin. Eiköhän nyt ole siis aika kertoa vähän enemmän. Moni, joka ei tiennyt oikeasta tilanteestani vaatekaupassa, oli todella yllättynyt kertoessani, että menen ruokakauppaan töihin. Kuka hullu nyt vaihtaisi vaatekaupasta ruokakauppaan? Yks mun ihana entinen työkaveri vaatekaupassa oli ollut ensin ruokakaupassa töissä ja sitten sieltä tuli vaatekauppaan. Mä tein just päinvastoin ja se on tietysti kummastuttanut ihmisiä. Mutta, tilanne vaatekaupassa oli mikä oli ja olisi muuttunut vielä surkeammaksi, joten olen paljon mieluummin ”vain” ruokakaupan kassa. Olen miettinyt, etten voi kertoa tilanteesta vaatekaupassa kovinkaan avoimesti, mutta voin kertoa miksi olen paljon mieluummin ruokakaupan kassalla töissä kuin siinä vaatekaupassa. Työvaatteet on samanlaiset…

In Search of Incredible

Ah, olenpa ollut viime aikoina hiljainen. Blogissa siis, en muuten. Arvatkaas mitä on tapahtunut! Olen ollut töissä ja nauttinut siitä. Ainakin noin niinku yleisesti 🙂 Aloitin muutama päivä sitten kirjoittamaan vähän vakavampaa postausta, mutta en ole vieläkään varma haluanko sitä julkaista vai kirjoitinko sitä vain omaksi ilokseni. Mutta, asiaa olisi ja paljonkin, mutta en ole varma mistä kertoisin ja mistä aloittaisin! Aloitetaan siis vaikka tulevasta reissusta, jota ollaan suunniteltu. Ollaan lähdössä loppukesästä taas moikkaamaan New York Cityä ja siitä sitten lähdetään vielä Las Vegasin suuntaan viettämään kolmekymppisiä ja 10-vuotishääpäivää (on muuten kiva huomata, miten jotkut järkyttyy kuullessaan tosta). Saadaan Nykiin kolmas pyörä mukaamme, tosin mun on varmaan pakko olla ajattelematta näin… Kolmas pyörä. Tämä kyseinen…

Navigate