Elämäni isät

Isänpäivän kunniaksi esittelen teille mun elämäni isät.

Pappa

Pappa oli kauan etäinen, niin fyysisesti kuin muutenkin. Nähtiin ehkä kerran vuodessa ja lapsena muistan aina miettineeni miksi papalla on iso maha ja miksi se tarjoaa meille aina nakkia. Hän puhui paljon ja vitsaili koko ajan. Varmaan paras lahja mitä sain häneltä ikinä, oli hänen vanha Sylvester ja Tipi -suihkusaippuapullo. Kyllä, luitte oikein. Fanitin Sylvesteriä pienenä ja kun näin hänen suihkussaan Sylvesterin, joka piteli käsissään Tipiä, mun oli pakko saada se pullo. Pappa oli kitupiikki ja veikkaan, että jos hän ei olisi pulloa luovuttanut mulle, olisi äitini suuttunut tästä. Eihän lapselle voi sanoa ei? 😀 Tän parempia lahjoja en tainnut häneltä ikinä saada.

Pappa muutti takaisin lähelle, kun olin jo aikuinen. Pappa alkoikin seurustella vanhan heilansa kanssa, mummin kanssa nimittäin. Pappa muuttui läheisemmäksi ja tärkeämmäksi. Kun pappa oli ehtinyt uudestaan mummini kanssa naimisiin ja valloitti koko suvun sydämet mahtavilla tarinoillaan ja voimaannuttavalla naurullaan, hänet vietiin meiltä pois. Pappaa on ikävä usein ja mulla oli pitkään hänen numeronsa puhelimessa tallennettuna. Ajattelin kai, että siihen soittamalla voin kuulla hänen naurunsa.

Vaari

Isänisä oli kaukainen, vaikka asui lähellä. Mummi antoi rakkautta varmaan vaarinkin edestä, sillä vaari ei liioin hymyillyt tai näyttänyt muutenkaan tunteitaan. Silti vaari oli tosi siisti tyyppi. Kyllä hän lastenlasten kanssa aikaa vietti, mutta yleensä vain olemalla läsnä ja sanomalla ruokapöydässä meille tyttöserkuksille, että nyt pojat syödään.

Vaari kutsui mua harakaksi, varmaan koska olin koko ajan liikkeessä ja änkytin paljon. Jossain vaiheessa mua alkoi ärsyttämään, että vaari sanoi mua koko ajan harakaksi, koska omasta mielestä olin pöllö. Joo just.

Vaari oli ensimmäinen isovanhempi, jonka menetin. Aina vieraillessani mummin luona vaari tuijotti valokuvasta minua, viekkaasti hymyillen piippu suulla.

Iskä

Juu, iskä on ollut aina iskä. Pienempänä sanoin iskää isiksi. Isi. Mun rakas ihana iskä.

Iskä on ollut aina läsnä. Aina lohduttamassa, aina hauskuuttamassa ja aina auttamassa. Iskä on tehnyt aina vuorotyötä, mutta on aina muistanut meitä. Hän toi töistä ”löytötavaroita” kotiin (ei, ei, ei mitään laitonta :D) ja kun iskä sai kännykän, hän soitti kotipuhelimeen töiden jälkeen kaupasta ja kysyi mitä halutaan veljen kanssa syödä.

Iskä jätti aina viestejä keittiön pöydälle, milloin mitäkin hassuja juttuja. Muistan, että jossain viestissä kehotti syömään koulupäivän jälkeen välipalaa ja levittämään leivän päälle voimariinia, koska se levittyy hyvin. Jouluaattona, kun lähdimme mummin luo, iskä huomasi autolla unohtaneensa muka jotain kotiin ja kävi kirjoittamassa kirjeen ”joulupukilta”. Iskä oli haka ostamaan joululahjoja ja yksi joulu jätti kaikkiin ostoksiin hintalaput, jotka väärensi ylimääräisillä nollilla tai ykkösillä.

Kun aloin seurustelemaan Peten kanssa, iskä ei ollut seurustelua vastaan ja antoi meidän mennä ja tulla nuoren parin lailla. Iskä taisi tykätä Petestä alusta asti. Vielä, kun asuin kotona enkä käynyt töissä, pyysin kerralta iskältä rahaa. Ja kuten aina meidän perheessä, piti kertoa mitä varten rahaa piti antaa. Menin hieman häpeään, kun jouduin totemaan iskälleni, että e-pillereitä varten tarvitsen rahaa. Iskä suhtautui asiaan ihan hyvin, vaikkakin kyseenalaisti eikö Pete voisi vain… well, you know. No, pääsin silti hakemaan e-pillerit.

Iskä opetti mua ajamaan autolla. Olihan meillä niitä vaikeitakin hetkiä, kun mulla meni hermot ja iskä ei jaksanut. Silti taisteltiin tuo matka yhdessä ja taisi iskä olla aika ylpeä, kun suoritin niin kirjallisen kuin inssinkin ekalla läpi.

Myös aikuisiällä iskä on tärkeä ja soittelemmekin säännöllisen epäsäännöllisesti. Hän on ollut apuna monissa autoon liittyvissä asioissa ja auttoi molempiin asuntoihin muutossa ja nykyiseen kotiin kävi vielä laittamassa taulut seinälle. Olen joskus lukenut, että isät haluavat tuntea itsensä tarpeellisiksi vielä, kun lapset muuttavat pois kotoa ja veikkaan, että oma iskä on juurikin tällainen. En pelkää pyytää iskältä apua, oli kyseessa mikä tahansa asia.

Iskä on valloittava persoona, maailman paras iskä. <3

Hyvää isänpäivää iskälle! Ja kiitos myös vaarille ja papalle kaikista vuosista, jotka olitte läsnä!

Leave A Reply

Navigate