Huoltoja

Onpas ollut päivä! Mulla on hartiat ja niska ihan jumissa, joudun varmaan ottamaan lihasrelaksantin yötä vasten…

Päivä alkoi tänään kurjalla kelillä, kuten varmaan koko Suomessa. Vein miehen töihin ja silloin alkoi satamaan jotain taivaalta. Vettä, räntää, jotain sellaista sekamelskaa. Miehen töistä jatkoin matkaa kynsihuoltoon ja sää vaihteli reilu puolen tunnin matkalla aika reilusti. Välillä tuulikin siihen malliin, että sitä jään ja sateen sekaista murua lensi vaakatasossa. Sitten satoi ihan hiljalleen vettä.

Kynsihuollossa vietin taas puolitoista tuntia ja koska tästä tyypistä on tullut tavallaan kaveri näiden vuosien varrella, oli taas kiva vaihtaa kuulumisia. Tää on jännä juttu, että sen kanssa tulee vaihdettua tasaisen väliajoin kuulumisia, mutta muiden kanssa ei! Tietysti osa kavereista on säännöllisin väliajoin esimerkiksi tekstarin kautta lähellä, mutta harvan kanssa tiedetään, että nähdään taas 3-4 viikon päästä.

Tällä kertaa mielessä oli Halloween-aiheiset kynnet, vaikkei aiota mitenkään Halloweenia viettääkään. Törmäsin muutamiin kivoihin kynsiin Pinterestissä ja näytin taas vähän inspistä kynsityypilleni. Hän ottikin inspiksistä heti sudin käteen ja alkoi taiteilemaan.

halloweenkynnet

Mä tykkään näistä kynsistä ihan hirrrrmuisesti!

No, kynsihuollosta lähdinkin sitten autohuoltoon. Tarkoitus oli mennä siinä samalla sitten viereiseen ABC Deliin lounaalle, ehkä Peten kanssa. Pete ei saanutkaan järkättyä kalenteriaan niin, että olis päässyt luistamaan töiltään, joten mä sitten lounastin yksin. Sainkin siinä syödessäni sit huollosta puhelun, että kuules rouva, tämä auton ongelma tulee toistumaan pian, ellei korjata täältä yhtä toista juttua… Menin siis vaihtamaan jarrupaloja. mutta ilmeisesti satulassa oli jotain ongelmaa, joka piti ensin hoitaa pois alta, että jarrupalat kannattaa vaihtaa. No, kuulin uuden hinta-arvion ja huokaisin, että siitä vaan. Mihin mä muka luottokorttia tarvisin? Autoa varten se näköjään on hommattu.

No, mutta. Tästä lounaasta vielä. Mä kerroin jo edellisessä postauksessa, että oltiin Peten kanssa hieman tyytymättömiä meidän tinahääpäivän syöminkeihin. Delin chilipossu ranskalaisineen oli jopa parempaa kuin se pihvi, jonka söin lauantaina! Hintaa oli reilu kymppi ja annos oli oikeasti paljon parempi. Chilipossun kanssa ei ollut mitään säälittävää salaattia (Amarillon salaatti kun oli lauantaina pelkkä salaatinlehti) vaan kunnon vihanneksia ja ai että kun ne olikin hyviä.

chilipossu

Siellä minä yksin Delissä istuin ja söin tuota hyvää lounastani, kun itkin luottokortilta hupenevaa euromäärää. No ei kai. Kyllä mä sen tiedän, että kun auto on, niin välillä tulee taloudellisia velvollisuuksia. Ja oikeasti se luottokortti on tällaisia tapauksia varten; kun jotain sattuu!

Ja koska sitä autoa piti nyt sitten fiksata vähän enemmän, kävi ilmi, etten tule ainakaan omalla autolla ajamaan töihin. Mulla oli tunti aikaa valita mitä teen. Mulla ei ollut matkakorttia mukana. Otanko taksin, joka olisi maksanut ehkä 15 euroa? Vai kävelenkö juna-asemalle ja maksan täyden seutulipun hinnan yhdestä typerästä pysäkin välistä? Vai otanko autohuollosta auton 39 eurolla lainaksi? Vai kävelenkö?

Itsekseni mietin, että ulkona on niin surkea keli, että en varmana kävele. Kävin kuitenkin tekemässä yhden puhelun vielä ulkona ja totesin, että sade oli loppunut ja voisin ihan hyvin kävellä töihin. Voisin välillä olla reipas ja säästää vähän rahaa. Auto tarvii nyt huomiota.

Joten, minä sitten reippaana tyttönä -naisena- lähdin kävelemään kohti työpaikkaa. Ylitin kaupungin rajan ja kävelin huikeat 2,5 kilsaa töihin. Se on jo multa aika saavutus, koska kävelin ihan uusissa maisemissa enkä ollut yhtään perillä missä olen.

Kun töihin pääsin, olin jotenkin ihan poikki. Aikainen herätys, hyvä ruoka, shokki menetetystä rahamäärästä (kyllähän se nyt aika hurjalta tuntui) ja taas semmoinen asiakaspalvelu-Tarun esittäminen töissä veti mut jotenkin ihan piippuun. Kun ystävällisesti autohuollosta auto tuotiin mulle töihin (!), mun olis tehnyt mieli vaan hymyillä ja päästä pari kyyneltä, koska mä vähän jännitin kuitenkin, että mitä sille rahasyöpölle autolle käy. Oli kiva tietää, että auto oli kunnossa ja se odotti minua tutulla parkkipaikalla.

Työvuoron jälkeen olin hämmentynyt siitä, että huollon tyypit olivat tajunneet heittää tuulilasille parkkikiekon sijaan pysäköintiluvan ja laittaneet pebalämmittimen päälle (en hyväksy ajatusta, että se oli vahingossa jätetty päälle, vaan että oltiin ajateltu mun parasta :D). Auto tuntui melkein paremmalta kuin koskaan ja yhtäkkinen rahan menetys ei tuntunutkaan niin pahalta. Kuten Pete sanoi, kyllä me pärjätään ja näitä sattumuksia varten luottokortti on.

Kävelyn ansiosta tuli pitkästä aikaa melkein 10 tuhatta askelta täyteen. On muuten todella hyvä ja raukea olo, mutta tosiaan yläselkä kokonaisuudessaan on ihan jumissa. Ja tärkeintä on, että nyt on taas turvallinen auto!

Leave A Reply

Navigate