Keskellä ei mitään

Tänä vuonna ystävänpäivä jotenkin unohtui. Tai siis, muistin kyllä päivän ja lähetinkin yhden kortin rakkaalle ystävälle. Mutta kun loma osuu ystävänpäivälle eikä lomalla tuijotella kalenteriin, ystävänpäivä unohtui helposti. Ystävänpäivän aamiaisella sanoinkin vain Petelle, että ai niin, hyvää ystävänpäivää. Vasta illasta muistin lähettää parille ystävälle heipat, kun vilkaisin kännykkään ja näin päivämäärän.

Eli tosiaan nyt vietetään jonkinlaista lomaa. Mä sain ihanasti sumplittua viikon vapaata ja siihen suunniteltiin laivareissu ja heti sen perään mökkeilyä. Tavoitteena on nukkua paljon, viettää aikaa yhdessä ja katsoa uusin kausi Modern Familya. Ja koska ollaan keskellä ei mitään, aloitettiin Walking Dead alusta, taas, koska täällä pimeydessä ja hiljaisuudessa kyseinen sarja saa ihan uuden ulottuvuuden.

 

Kaivoin kameran esiin ja kävin eilen hyppimässä pihalla ihanan miniobjektiivini kanssa. 50mm objektiivi on hassu, mutta ah, niin ihana. Oon jo pidempään haaveillut vielä paremmasta makrosta, koska ois kiva zoomailla mitä ihmeellisempiin asioihin. Ikkunan väliin kuolleeseen kärpäseen, puun kaarnaan, lehdellä lilluvaan vesipisaraan, jonkun silmään tai vaikka uusiin korviksiin.

Ystävät, anteeksi etten muistanut teitä ystävänpäivänä. Kornisti sanonkin, että ystävänpäivä on joka päivä. Te olette parhaita! Antakaa anteeksi lomapääni, kyllä te mun mielessä olette ihan vuoden muinakin päivinä. Olette rakkaita.

Leave A Reply

Navigate