Kevään kuulumiset

Ihan kohta on huhtikuu. Päivät on ollu aurinkoisia ja lämpimiä. Kesä on oikeesti ihan lähellä.

Silti olen jotenkin todella poikki. Kun pitenevien päivien kuuluisi antaa energiaa, mä vaan väsyn. Olen kyllä innoissani auringosta ja taivutan sälekahtimet usein auki aamuisin, silti, olen väsynyt. Energia riittää pieniin kotitöihin ja pakollisiin tehtäviin, kuten ihan töissä käyntiin. Sitten mä vaan koomailen.

Mitä mulle siis kuuluu kevääseen?

Hypertelen uusia lyhyitä hiuksiani ja tajuan, että niitä pitää pestä useammin. Ennen kun pesin hiukseni ehkä 4-5 päivän välein, nyt väliä on ollut vain kaksi päivää. Toisaalta tämä ei haittaa, koska päänahan hierominen suihkussa on kivaa ja uusi hiustenkuivaaja on ihan supertehokas. Ja ai että kuinka mukavaa, ettei näitä hiuksia tarvitse juurikaan laittaa.

Fiksailin vähän meidän kodin vihreitä asukkeja. Vehka oli paisunut niin runsaaksi, että päätin istuttaa kaverin uusiin multiin useampaan ruukkuun. Pienin kaveri oli jo tekemässä kuolemaa, kun löysinkin vielä yhden pienemmän istutusruukun ja taputtelin vehkalle mullat siihen. Nyt toivotaan, että pysyy hengissä. Entisiltä työkavereilta saatu iso vehka hengailee hiljaa ja odottelen siihen uutta kukkaa.

Työpaikka on muuttamassa uusiin tiloihin ja sen takia meillä oli avausvalmennus. Vasta tuossa ollessamme kaikki samassa tilassa havahduin siihen miten iso porukka me ollaan. Avausvalmennus oli ihan jees, mutta toivoin saavani siitä enemmän irti ja enemmän motivaatiota. En ole sitä paitsi edes avauspäivänä töissä, mikä tuntuu jotenkin ulkopuoliselta ja mälsältä. Toisaalta, yritän miettiä positiivisesti, enpä ole silloin ruuhkakassalla töissä tai isojen herrojen silmätikkuna. Avausvalmennuksen päätteeksi saatiin tsemppi ihan konkreettisesti aktiivisuusrannekkeen muodossa, siitä iso kiitos ja kumarrus.

Piristin kotia myös tulppaaneilla ja tarkoitus oli kaivaa kamera pölyn alta ja harrastella. Mutta, jotenkin se jäi. Tai kännykällähän mä otin nupuista ja enemmän elävistä kukista kuvia, koska let’s face it, kännykän kamera on ihan hitsin hyvä. Mietinkin josko pystyttäisin järkkärin pysyvästi jalkaansa ja jalan siirtäisin enemmän näkyville. En tielle, koska minähän en kompuroi ja riko kameraa.

Rikoin meinaa uuden puhelimeni. Tadaa. Älypuhelimiahan mulla on tässä jo ollut muutamia, mutta tämä oli ensimmäinen, joka mätkähti lattialle niin, että näyttö halkes. Tapahtuma oli jotenkin niin absurdi enkä ensin edes tajunnut, että näyttö halkesi. Tästä voisi tehdä blogijutun ”Onneksi oli vakuutus!”. Hommasin kännykän oston yhteydessä oman laitevakuutuksen, joten uuden puhelimen saaminen ei ollut ongelma. Soitin saman tien AIG:lle ja sain uuden puhelimen kahdessa päivässä. Tästä tuli tietysti se rumba, että juuri kun olin saanut puhelimen oman tyyliseksi ja saanut kaikki sovellukset ja muut mätsäämään, niin sitten piti tehdä samat hommat uudelle puhelimelle uudestaan 😀 Koska puhelin on yli 500€ arvoinen, tulee pieni omavastuumaksu seuraavan laskun yhteydessä, mutta kuulemma se on jotakuinkin satasen. Mieluummin se kuin ihan uusi puhelin.

Tänään kävin kuulemassa kynsiteknikon Meksikon reissusta ja tuli aikamoinen matkakuume. Ja siis Jenkkeihinhän me ollaan taas lähdössä, tosin vasta ensi vuonna, mutta Meksiko alkoi kiinnostamaan nyt ihan hulluna. Kynnet sai hopeaa, koska muualle en hopeaa enää kelpuuta.

Walking Dead on saatu päätökseen Viaplaylla. Netflixistä kotiimme on tunkeutunut Suits. Muistan, kuinka entinen työkaverini siitä puhui, mutta nyt vasta tsekattiin. Ja jäätiin muuten heti koukkuun. Nyt ihan alle parissa viikossa ollaan katsottu kaksi ja puoli kautta (sitä se mun koomailu tarkoittaa) ja Suitsia voin suositella lämpimästi. Sopivasti ihmissuhdedraamaa, sopivasti jännittäviä juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia hahmoja. Hyviä näyttelijöitä, joista mun mielestä parhaimman suorituksen tekee Rick Hoffmann Lousin roolissa. Voi että, mikä hahmo!

Joten nyt voisin sujahtaa vesilasillisen kanssa sohvalle tsekkaamaan, mitä Louis nyt keksii ja sitten aikaisin nukkumaan!

Mitä teidän kevääseen on kuulunut?

2 Comments

  1. Mä olen kyllä jotenkin tosi rumasti unohtanut koko blogimaailman 🙁 Nyt kun olen kohta viikon ollut kipeenä ja ajantaju että päivärytmi on ihan sekaisin, niin päätinpä alkaa näin klo 4:06 luka blogeja läpi.. Hirveen järkevää.
    Mä olen kans ollu tosi väsy ja toisaalta tosi stressaantunut.. mut ehkä tää tästä, kun aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää! <3

    • Taru Reply

      Voimia sulle ja paranemisia 🙂 Ehkä sullekin se blogin motivaatiokärpänen lennähtää, kun aurinko alkaa lämmittää 🙂

Leave A Reply

Navigate