Kirjojen karsimista

Toisin kuin muut, niin meillä kirjoja säilytettiin muun muassa sängyn alla. Jep, piilossa. Osa kirjoista on ollut työhuoneessa pienessä hyllyssä ja kokkikirjat sen sijaan makasi keittiössä oven takana ja nekin ovat olleet ylhäällä unohdettuina.

Tein kuten Konmari ohjeisti. Kasasin kaikki kirjat yhteen. En lattialle, koska kirjoja ei niin paljon ollut enkä jaksa selkäni kanssa kumarrella. Kokosin kirjat keittiön pöydälle.

Tästä oli oikeastaan helppo lähteä liikkelle. Monista kirjoista olen tykännyt, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea yhtäkään toistamiseen. Läjässä on myös kirjoja, joita en ole lukenut. Pari kirjaa tästä puuttuu, yksi on ystäviltä saatu signeerattu versio ja Peten opukset jätin rauhaan.

Kokkikirjoista oli helppo luopua. Vihdoin heitin hyvästit myös peruskouluaikaisille kirjoille, joissa oli hauskoja merkintöjä. Yksi aukeama oli selkeästi käytetyin ja sieltä löytyi makaroonilaatikon ja lihapullien ohje. Nykyään teen makaroonilaatikon ilman mitään ohjeita. Kokkikirjoista säilytin ainoastaan ystäviltä saadun grilliruokakirjan ja toivon, että sieltä löytyy tulevaisuuteen kivoja reseptejä, vaikkei meillä grilliä tässä taloudessa olekaan.

Kirjoihin luin myös tyhjät kirjat ja tehtäväkirjat, kuten sudokut. Tehtäväkirjoista heitin pois jo täytetyt tai unohdetut. Parit värityskirjat vielä löytyy. Tyhjät kirjat toki säilytin tulevia bullet journalointeja varten ja kaksi oma tekemääni. Ei siis, ei. En omia kirjailujani, vaan omatekoisia kirjoja. Aloitin 18-vuotiaana amiksen, jossa tehtiin parit kirjat. Päätettiin koko, sivumäärä, leikeltiin paperit, tehtiin kannet ja fiksattiin niihin omia luomuksia. Pienempään kirjaan olen jo tuherrellut jotain omaani, mutta isompi, samettinen kirja on edelleen tyhjä. Aikoinaan mummilta saatu Avoin kirjakin on edelleen tyhjä, kannessa on teksti ”Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse”. Kirjaa olen säilyttänyt tyhjänä varmaan puolet elämästäni.

Veinkin kierrätykseen reippaasti yli puolet omistamistani kirjoista ja Petekin luopui kahdesta, öhm, kirjasta. Karvisen sarjakuvista nimittäin. Petelle jäi niinkin hieno saldo kuin kolme kirjaa. Mulla makaa sängyn vierellä kirja, josta en ota vielä selkoa, että tykkäänkö siitä vai en. Annan sille vielä mahdollisuuden vetää minut mukaansa. Sen jälkeen sekin lähtee kiertoon.

Sängyn alla oleva laatikko on nyt tyhjä ja jäljelle jääneet kirjat odottavat työhuoneen hyllyllä lopullista paikkaansa. Grilliopus päätyi takaisin keittiön kaappiin.

Schottin sekalaiset on eräänlainen tietokirja, olevinaan. Kirjasta löytyy kaikenlaista nippelitietoa, kuten eri maiden pääkaupungit, maailman seitsemän ihmettä, kuuluisia kanadalaisia, saatanan sanakirja ja lista suojelupyhimyksistä. Onko ne sitten hyödyllisiä tietoja vai ei, siitä ehkä päättää lukija itse.

Scott Kelbyn Suuri digikuvauskirja on mulle raamattu. Sain sen ensimmäisen järkkärin saatuani ja itseasiassa Pete osti mulle kirjan häälahjaksi seitsemän vuotta sitten. Kirjaan olen merkannut post it-lapuilla tärkeitä ja hienoja vinkkejä. Rakastan Kelbyn otetta opettamiseen ja kirjaa aloittaessani nauroin jutuille ääneen. Otsikoinnit ”Jos hyppäät tämän yli, voit heittää kamerasi pois” ja ”Jos teet tämän väärin, kamerasi menee lukkoon” ei voi kuin naurattaa!

Kirjojen karsiminen oli mulle siis todella helppoa. Kyseenalaistin kirjojen omistamista. Nykyäänhän ostan kirjat lähinnä kirppiksiltä ja mietin, että voisin jatkossa aina kirjan luettuani viedä sen kiertoon. Itselleni jäi säilytettäväksi kaksi luettavaa (plus se sängyn vieressä oleva) ja nekin aion viedä kiertoon, kun olen ne lukenut. Säästettävät kirjat on siis nyt joko tietokirjoja, signeerattuja tai sellaisia, jotka odottavat täytettä.

Mites sun kotona, onko sulla paljon kirjoja? Onko sinun mielestäsi niin, että kirjat määrittää ihmisen?

Leave A Reply

Navigate