Kun into meinaa lopahtaa

Olen huomannut itsessäni pitkästä aikaa piirteitä, joista en pidä. Innostun herkästi (se on kiva piirre, ehkä), mutta innostus lopahtaa yhtä herkästi (ja se on tyhmä piirre). Tämä tyhmä juttu kävi nyt myös blogin kanssa.

Kaikkihan me tiedetään, että mitä kauemmin on kirjoittamatta, sen vaikeampaa aloitus on. Mulla on ollut ties millaisia yrityksiä elvyttää tätä harrastusta, mutta huonolla menestyksellä. Aloitan jotain ja klikkailen myöhemmin jutun roskakoriin, koska siinä ei ollut mitään ideaa.

Mulle siis tulee ideoita juttuihin, mutta pian tajuan, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta. Jos itse en lukisi vastaavaa muiden blogeista, miksi juuri sinä lukisit sen mun blogista? Jutun tynkää on myös hankalaa keksiä, kun ei tee mitään kertomisen arvoista.

Ystävän kanssa juuri juteltiin, miten tässä vaiheessa elämää ei oikein ”kuulu” mitään. Samaa ollaan juteltu muidenkin kanssa jo useamman vuoden. Kun arki täyttyy pelkällä työllä, kaupassa käymisellä ja ruuan laittamisella, ei ole oikein mitään kerrottavaa. Lapsiperheillä on erilaista, sillä lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Lapsettomuudessa kun on se juttu, ettei yleensä ole mitään uutta kerrottavaa, ainakaan vanhemmille saati isovanhemmille.

Miksi en tee mitään kertomisen arvoista?

Tällä hetkellä työ sitoo paljon. Sain juuri pidettyä kehityskeskustelun ja sanoin siinä ihan ääneen, että olen ollut viime aikoina jo hieman väsynyt. Väsynyt siihen loman odottamiseen. Se oli ennen niin kaukana, mutta nyt niin lähellä, etten enää malttaisi odottaa. Olen töiden jälkeen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään.

Ja kun teen jotain, teen ihan tavallisia asioita. Käyn huollattamassa kynnet, käyn tapaamassa vanhempia ja teen ystävien kanssa jotain. Teen ehkä pari kirppislöytöä. Hoidan kotia tai ainakin yritän kovasti.

Pitäiskö innostua uudelleen?

Tottakai! On mulla tässä erilaisia pieniä projekteja ollut ja vähän saanut jotain valmiiksikin. Mutta ei ketään kuitenkaan kiinnosta lukea, miten revin perhealbumeita roskiskuntoon ja skannailin kuvat digitaaliseen säilöön. Ei ketään kiinnosta, että mulla edelleen odottaa äidiltä saatu valkoinen mekko värjäämistä. Eikä ketään kiinnosta mitä olen (tai en ole) tehnyt näinä hellepäivinä.

Pinterest auttaa siihen innon lisäämiseen yllättävän paljon! Selailin yksi päivä vanhoja pinnauksia blogiboardin puolella ja mietin, että miksi en kirjoita. Miksi en ota itseäni niskasta kiinni? Tämähän harrastus on oikeasti ihana!

Nappaan nyt sohvalle mukaan kännykän, josta avaan Pinterestin ja kirjoitan ylös juttuideoita. Ehkä joku niistä päätyy pian tänne?

Leave A Reply

Navigate