Luin KonMarin BookBeatilla

Meillä ei televisiolähetyksiä katsota ja selaimessa on voimakas mainosblokki. Näin ollen monet mainokset jää näkemättä. Töissä on hankala auttaa asiakasta, joka sanoo etsivänsä ”sitä jugurttia mitä mainostetaan”. Ainoat mainokset mihin törmään, on satunnaisesti lehdissä (niitäkin luen harvemmin), oman sähköpostin promotions-puolelle kilahtavat mainokset, teiden varsilla olevat mainokset ja lyhyet pätkät ennen varsinaista videota Youtubessa ja Ruudussa.

BookBeatin mainoksen taisin nähdä selaimella, mainosblokista huolimatta. E-kirjoja ja äänikirjoja kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, normaalisti 16,90€/kk. Tsekkasin heti sivuilta, mahtaako sieltä löytyä KonMari. No, siellähän se. Rekisteröidyin heti käyttäjäksi ja tulevaisuutta varten annoin luottokorttini tiedot. Luen kirjoja mieluiten ihan kirjan kanssa, joten jäsenyyteni taitaa päättyä kahden viikon päästä.

Sovellus on todella simppeli ja kirjoja pystyy lukemaan/kuuntelemaan myös offline-tilassa. KonMarin löytäessäni tallensin sen heti, vaikka offline-tilaa kännykkäni harvoin kohtaa. Ainoastaan töissä pukuhuoneessa olen katveessa, koska olen reippaasti maan alla. Pukuhuoneessa en kuitenkaan viihdy pakollista aikaa pidempää, koska siellä on kylmä enkä siksi jää sinne näpräämään puhelinta.

Aloitin KonMarin lukemisen myöhään sunnuntaina ja silloin jo sain luettua reilu 10% (sovellus näyttää kivasti, missä mennään prosenttien perusteella). Eilinen aamu, aamupäivä ja päivä menikin kirjaa lueskellessa ja töihin menin kolmeksi. Luin kirjan loppuun toisella tauollani.

Jo sunnuntai-illasta tuli sellainen olo, että wau. Kyllähän mä olen kirjasta lukenut otteita ja lukenut monista blogeista, miten avartava kirja on ja miten se on saanut lukijat katsomaan kotiaan ja tavaroitaan eri silmällä. Jo maanantaina, kun odottelin ruuan valmistumista, kävin käsiksi eteiseen. En siis yhteen tavararyhmään, niinkuin pitäisi, vaan tein sääntöjen vastaisesti ja keskityin yhteen tilaan.

Ja kyllähän KonMarissa on juttuja, jotka meidän suomalaistenkin korvaan särähtää ja tuntuu hassulta. Tavaroille puhuminen, kiittäminen ja silittely. Mulle tavarat on vain tavaroita. Niillä on hyötyä tai ei, mutta en mä tavaroita kiittele. Toisilla tavaroilla on suurempi käyttöaste ja toisilla on vain jotain tunnearvoa.

Eteistä siistiessäni löysin kylmäkasseja melkein kymmenen. Näitä tarvitaan yleensä mökkireissuilla, kun lähikauppa ei todellakaan ole lähellä. Tarvitaanko niitä oikeasti noin paljon? Säästin kaksi kylmälaukkua, yhden ison ja toisen vähän pienemmän ja näitä kaupassa myytäviä muovisia thermopusseja säästin myös yhden vai kaksi. Heitin roskiin huonokuntoisimmat ja hankalimmat.

Laitoin kahdet kengät kierrätykseen. Vanhat sisäpelikengät, joita olen viimeksi käyttänyt töissä ja jotka hieman hiersi jalkoihini hiertymiä. Sisäpelikenkinä niitä olen käyttänyt valehtelematta yli viisi vuotta sitten. Toiset kengät olivat ehdottomat lempparini muutamia vuosia sitten ja kengät palvelivat minua monilla pitkillä matkoilla ekalla USA-matkallamme. Kengät ovat vuosien varrella nähneet ja kokeneet paljon ja sen huomasi kengästä. Suutarikaan ei enää pystyisi asialle tekemään mitään, joten kiertoon. Ehkä tulevaa omistajaa ei haittaa, että nahka ei ole parhaassa mahdollisessa kuosissa eikä kenkä ole joka puolelta musta.

Eteisestä löytyi myös rikkinäinen bananabag, joka on norkoillut siellä melkein vuoden. Pikkupöydältä löytyi paljon kolikoita, ne siirsin heti kolikkokukkaroon ja kolikkokukkaro löysi paikkansa laukun piilotaskusta. Myös pienessä lehtitelineessä oli paljon roskaa, kuten vanhoja kuitteja.

Mä olen luonteeltani sellainen, että innostuessani haluaisin tehdä kaiken heti. Nyt on kuitenkin jarrutettava, koska innostukseni lopahtaa myös aika äkkiä. Ajattelin tehdä bujooni listan raivattavista asioista/kohteista ja kun aikaa löytyy, valitsen listalta siihen hetkeen sopivan asian. Näin luulen, että innostukseni ei tajua missään vaiheessa lopahtaa. Vaatteet ovat minun osaltani aika hyvässä kuosissa, kiitos project333:sen, vaikka tiedän, että parannettavaakin olisi. Työnsarkaa kuitenkin löytyy varsinkin työhuoneesta.

Tämän innoittamana lisäsin uuden kategorian blogiin, mutta sen siirtymistä ylävalikon riippuvalikkoon odottelen vielä hetken aikaa.

Ja vielä tiedoksi, että Bookbeat ei millään tavalla ole lähestynyt minua yhteistyömerkein, tämä kokemus sovelluksen parissa on täysin itseni innoittama. Koska ilmaista jäsenyyttä on vielä jäljellä, aloitinpa lukemaan toista samantyyppistä teosta, siitä ehkä myöhemmin.

Leave A Reply

Navigate