Luurista

Mulla on ollut viime aikoina taas hankalaa aloittaa uutta postausta, koska en tiedä mistä aloittaisin ja mistä kertoisin. Toisaalta kerrottavaa ei ihan hirveästi ole, mutta välillä taas tuntuu, että kirjoitettavaa olis ihan liikaa. Ajattelinkin, jos saisin selkeyttä kännykästä kuvamuodossa, kertoisin näin mitä elämääni kuuluu. #viikkokuulumiset on ollut hetken aikaa pois käytöstä, joten menköön tämä siihen kastiin.

Kuvaan kännykällä yllättävän paljon. Kamera on todella hyvä, se on kolme kertaa parempi kuin ensimmäinen digikamera oli. Aina on hyvä aika ihmetellä, miten teknologia kehittyy…

käsi

Tässä heti ensimmäiseksi vähän esimakua siitä, miten mulla menee töissä. Hyvin menee, kunhan vain muistaisin käyttää niitä hanskoja koko ajan. Ihan mistä vaan voi saada pieniä naarmuja. Jugurttipurkeista, pahvilaatikon reunasta, juustopaketin kulmasta ja hyllynreunalistasta.

kevät

Viikko sitten vietin vapaapäivää ja flunssa teki tuloaan. Olin edellisellä viikolla leffaillut Miran kanssa ja se oli ilmeisesti sitten tartuttanut mut, kiitti vaan 😀 Kilttinä vaimona vein Miehen töihin ja kävin samalla kaupassa, mutta tottakai, kuten yleensä yksin käydessäni, unohdin taas jotain. Päätin tehdä kävelylenkin lähimpään Alepaan, vaikka kurkku olikin kipeä. En ollut pitkään aikaan kävellyt tarkastellen mitä ympärillä tapahtui ja havahduin kukkiin. KUKKIIN. Siis kyllä, kevät oikeasti siis tekee tuloaan. Siellä sitten idioottina kumartelin kännykän kanssa ojissa ja ties missä ryteiköissä. Olin lähtenyt sitä paitsi oivaan aikaan liikenteeseen, koska lentoliikenteessä oli ruuhka-aika ja laskeva liikenne tapahtui juuri ylläni. Ihan ku olis ollu jotenkin uusi asia, mutta pakkohan niitä koneita oli tuijotella ja miettiä mistäköhän tuokin Norski on tulossa.

lentokone

economy

Samalla kauppareissulla kiinnitin huomiota varmaan ekaa kertaa ikinä alikulkutunneleiden töherryksiin. Mä olin joku aika sitten laittanut Instagramiin toisen löydön vähän kauemmalta alikululta, mutta lähempääkin löytyi ihan… mielenkiintoisia töherryksiä.

pahis

Samainen vapaapäivä jatkui sillä, että kävin kokeilemassa paikallisempaa kynsisalonkia. Mähän käyn nyt tois pual jokkee – toisella puolella kaupunkia – kahdenkymmenen kilometrin päässä huollattamassa kynnet. Se tyyppi on vaan NIIN paras, oon käynyt saman tyypin luona aika hitsin kauan, ehkä viisi vuotta. Tai neljä? No, oon puhunut hänelle, että mun varmaan pitäis löytää vähän lähempää uusi kynsityyppi elämääni, koska muuten mulla ei oo mitään asiaa sinne toiselle puolelle kaupunkia. Näin kärjistettynä.

kynnet

Kävinkin kokeilemassa parin asiakkaan suosituksen jälkeen työpaikan naapuria. Ajan sain ehkä vähän turhan äkkiä (yleensä se on semmosta sompailua ja miettimistä, että koska ehtis ja ehtiskö siitä vielä töihin jne) ja puhelimessa pyysivät ottamaan käteistä mukaan, okei? Liike tuntui vähän karulta ja sotkuiselta. Aikataulu oli pettänyt ilmeisesti jossain vaiheessa päivää ja minun kynnet otettiin vastaan kymmenen minuuttia myöhässä ilman pahoitteluja. Henkilökunta ei ollut mitenkään erityisen palvelualttiita ja erään vanhemman rouvan käydessä kyselemässä kulmien muotoilusta minun olisi tehnyt mieli huutaa niille tyypeille, että eikö ne hitto tajua, että se nainen olis halunnu varata ajan! Homma oli nopeaa, sain kivan näköiset kynnet, mutta maksoin niistä 15 euroa enemmän kuin vakkarillani ja 15 euroa enemmän mitä nettisivuilla oli lukenut ja tosiaan käteisellä maksoin, kuitin sentään sain. Kun lähdin liikkeestä, otin heti kynnet tarkempaan syyniin ja tajusin, että ihan paskaahan se oli. Mulla on odotukset liian korkealla, koska mun vakkari on vaan NIIN paras. Laitoin sille viestiä ja oon jo ensi viikolla menossa hänen luokseen vaihtamassa kynnet parempiin. Paljon parempiin.

kynnet2

Nyt kun ajattelee, niin tästä kynsihommastahan olis saanu ihan oman postauksen. Ehkä mä teenkin. Saatte tarkemmat ja paremmat kuvat siitä, millaisiin kynsiin ihmiset ovat tyytyneet. Millaisiin kynsiin jotkut ovat tyytyväisiä ja suosittelevat samaa palvelua muille.

kirje

Sain ihanan kirjekuoren Yhdysvalloista asti, jonka sisällä oli aivan loistavaa kirjepaperia. Sain tietää mitä Cassielle kuuluu ja nyt mulla on to do -listalla hänelle vastaaminen. Mulla on muutama kirjekaveri Yhdysvalloista, Cassie on uusin tuttavuus.

kirje2

lounas

Jonkin päivän lounas, ei siis aamupala, vaikka siltä näyttääkin. Tää oli vaan muistaakseni sellainen tapaus, ettei me oltu varattu mulle ruokaa tai sit mun piti ostaa töistä, what ever. Kokosin sit lounaan kaikesta siitä mitä kaapista löytyi. Vaaleaa paahtoleipää? Se johtui ihan siitä, koska yks päivä mun oli tehnyt mieli grillileipiä ja niitähän sit mussutin niin, että poltin poskeni. Juu, olen ihan taitava syömäri.

ps4

Meidän uusin sijoitus on uusi pleikkari. Päädyttiin tähän päätökseen, sillä vanhasta oli takuu umpeutunut ja vaikka miten harmittelin valkoisesta luopumista, oli uuden ostaminen hyvä päätös. Mies otti selvää, että pleikkariin saa ostettua tarran, jolla voi vaihtaa ulkonäköä. Ostoslistalla onkin nyt joku täältä. Aika näppärää!

Mulla flunssa paheni ja meni siihen tilaan, että kadotin ääneni kassalla ja välttelin töissä menemästä kylmiin huoneisiin ja ostoskärryjen hakua. Olin viikon vaihteessa saikulla ja tänään pitäis sitten mennä sinne kylmiin paikkoihin ja hakemaan ostoskärryjä. En voi sanoa, että olisin vielä ihan kunnossa, mutta paremmassa. Ehkä mä nyt sen verran pärjään, että saan parit maidot viskattua esiin. Ja lahjon jonkun muun hakemaan kärryjä.

Mitäs teille kuuluu?

Leave A Reply

Navigate