Mekon värjäys

Sain äidiltä kauniin valkoisen mekon. En tosin tiennyt ihan heti, että pidinkö mekosta vai en. Tiesin vain, etten tykännyt valkoisesta väristä. Materiaali on onneksi helposti värjättävää, joten kiitin äitiä mekosta ja lähdin väriostoksille.

En ollut pitkään aikaan värjännyt mitään. Olen muutamia paitoja huljutellut kloriitissa, mutta värjäilyä en ollut harrastanut pitkään aikaan. Päädyin ostamaan pienen pussillisen oliivin vihreää tekstiiliväriä todella edullisesti, ihan vain jos värjäys epäonnistuukin.

Ajattelin, etten menetä mitään, jos värjäys menee pieleen, joten värjääminen ei sinänsä jännittänyt. Ärsytti tosin, että kun väripaketin avasin, ohjeissa luki värjäykseen tarvittavan suolaa. Ahaa, selvä, onpa outoa. En ollut tuollaiseen törmännyt ikinä ennen.

Mekko kuitenkin värjäytyi upeasti ja minun onnekseni myös hieman kutistui (ihmekö tuo, kun värjäys piti tehdä 90 asteessa). Mekon yksi ainoa nappi jäi toki valkoiseksi, mutta se ei haittaa. Helmojen yksityiskohdat värjäytyivät myös täydellisesti!

Värjäyksen jälkeen alkoi armoton pesukoneen putsaus, ensin kloriitilla (ohjeen suositus) ja sitten vielä sitruunahapolla (minun vaatimus).

Värjäyksen myötä mekon pari reikää eivät ole enää niin havaittavissa. Mekko pitäisi vielä kertaalleen pestä ennen käyttöä, jotta mahdollinen väri vielä huuhtoutuisi pois.

Mutta. En edelleenkään tiedä tykkäänkö tästä mekosta vai en. Se on päällä mukava, mutta en tiedä sopiiko malli minulle. Pete sanoi mekon olevan hieman tylsä.

Värjäys kuitenkin onnistui hienosti, vai mitä?

Leave A Reply

Navigate