Mitä kuuluu 2018?

Kuten olettekin huomanneet, olen ollut tämän vuoden puolella hiljainen. En aio puolustella hiljaisuutta mitenkään. Sanon niinkuin asiat ovat; olen ollut saamaton eikä elämään oikein kuulu mitään ihmeellistä. Olen kuitenkin huomannut, että mitä pidempään olen kirjoittamatta, sitä hankalampaa on avata taas ääni. Joten ajattelin edes yrittää kertoa jotain kuulumisia.

Tätä vuotta on kulunut pian neljä viikkoa ja mun mielestä aika on mennyt hirveän nopeasti. Toisaalta tuntuu taas siltä, että aika voisi mennä vieläkin nopeammin. Tämän sanon ihan vain siksi, koska tänä vuonna on jälleen aika matkustaa Jenkkeihin enkä jaksaisi odottaa, että lomalle pääsisi.

Mutta mitä siis mulle kuuluu tähän uuteen vuoteen?

Meikkipiheys

Haha, mikä sana! Mutta juu, tuon loman takia olen alkanut pihistämään näissä mun lempparimeikeissä, eli BareMineralsissa. Kuvittelen, että jos nyt hieman pihistelen alkuvuodesta, voin taas kesällä siirtyä BareMineralsin käyttöön ja uudet meikit pääsen ostamaan kotimaan sijaan Jenkeistä. Esimerkiksi meikkipuuteri maksaa Jenkeissä melkein puolet vähemmän mitä täällä.

Tilasin itselleni vitamiinien mukana e.l.f.:n silmänrajauskynän, joka maksoi muutaman euron. Mun olemassa oleva tussimainen rajauskynä on tiensä päässä ja vaikka miten olenkin ollut siihen tyytyväinen, ajattelin tässäkin säästää ja kokeilla tutuksi tullutta e.l.f.:iä. Kynä olikin mukava positiivinen yllätys ja tahraa yllättävän vähän liikkuvaa luomea. Musta kun tuntuu, että kaikki kynät tahraa luomea, vaikka olisi millainen pohjatyö tehtynä.

Lumikynnet

On nää nyt sitten taas niin mageet. En tiedä onko nyt niin lumiset, mutta ainakin talviset. En olis ehkä näin hopeisia halunnut, mutta kimallus käy aina, joten voilá, lumikynnet. Ja mikä muuten tota säätä nyt oikein vaivaa?

Valokuvaus

Voi apua. Mun on pakko myöntää, etten ole tänä vuonna kai edes koskenut kameraan! Kännykän kamerallakin olen ottanut hävettävän vähän kuvia, mutta että oikein järkkäri on vain unohdettu laukkuunsa… Tähän asiaan saan muutoksen, kun loppuviikosta jäämme pienelle talvilomalle ja lupaan silloin valokuvata. Ihan mitä tahansa. Kunhan vain kuvailen.

Töitä töitä

Niin, mitäs muutakaan. Vuorotyö on oikeesti aika raskasta, mutta en kuvittele tekeväni asialle mitään ainakaan muutamaan vuoteen. Oon aidosti tyytyväinen työtilanteeseeni nyt ja tulevat vastuullisemmat vuorot motivoivat jatkamaan siitäkin huolimatta, että unirytmi on hieman sekaisin. Pyrin elämään työvuorojen mukaan ja jos töiden jälkeen olen kotona vasta puolen yön jälkeen, sitten olen. Ainakin vuorokausilepo on hoidettu niin, että aamulla ei tarvitse nousta liian aikaisin iltavuoron jälkeen.

Biletystääää

Rankat työt vaatii rankat huvit vai miten sitä sanotaan? Matkakumppanimme Jere kävi tässä taannoin arki-iltana ja järjestimme pihvintain, jälleen kerran. Ruoka oli taas maittavaa.

Kävin myös entisen työkaverin läksiäisissä. Oli jännä huomata, miten jo vajaa kahdessa kuukaudessa voi tulla niin ulkopuoliseksi. Siitä huolimatta oli kiva käydä moikkaamassa entisiä työkavereita ja yks uusi tyyppi. Kuulin onnistumisia, mutta myös vähän typeriäkin uutisia.

Lomalle

Niinkuin jo mainitsin, loppuviikosta lähdemme arkea karkuun. On ihan hyvä pitää paussia ja relata. Ehkä sitten saan motivaatiota blogiinkin, kun ajatukset ei pyöri jatkuvasti arjen silmukoissa. Onnea on päästä rentoutumaan rakkaan kanssa.

Miten teidän 2018 on lähtenyt käyntiin?

2 Comments

  1. Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia! 🙂 Olen tehnyt tuon ihan saman havainnon; mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä vaikeampaa se on. Hienot hilekynnet ja hyvänoloinen tuo rajauskynä. Rentouttavaa reissua teille!

    • Taru Reply

      Kiitooooos! 🙂 Meille tuli itseasiassa lomasuunnitelmiin muutos, en ole vieläkään sanonut kameralle hei taas, mutta nooo. Ehkä tässä joku päivä?

Leave A Reply

Navigate