Miten kulutamme kolme tuntia autossa?

Nyt on lomat vietetty ja töihin pitäisi palata huomenna. Lomaa vietettiin aika paljon istuen autossa. Laivassa, Tallinnassa ja vähän Suomen maaperälläkin, itseasiassa aika paljonkin Suomessa. Ajetaan lomilla aika paljon, koska mökkejä on siellä sun täällä ja perhettäkin on siellä sun täällä. Yhdysvalloissakin on ajettu ja kuten viime postauksessa mainitsin, olen meidän pikkuperheen ainoa ajokortillinen. Miten ihmeessä me oikein jaksetaan toisiamme autossa?

tielläusa

Me ei oikeastaan kuunnella autossa juuri radiota. Kun olen yksin autossa, kuuntelen poikkeuksetta melkein aina musiikkia. Kun haen Miehen töistä, sammutan radion yleensä samantien, kun Mies istuu viereeni. Viime Jenkki-reissulla ei kuunneltu radiota, koska auton radio oli surkea ja ainoat kuuluvuudet nappasimme räppikanavalta ja oopperakanavalta. Mieluummin olimme ilman pas*aa musiikkia.

Ensimmäiset minuutit pidemmälle reissulle lähtiessä kuluu siihen, että Mies räplää kännykkäänsä. Laittaa lataukseen, laittaa navigaattorin päälle, iskee sen telineeseen ja operoi asetuksia.

20160216_151108

Suunnattiin alkuviikosta appiukon mökille kohti itää. Lähdettiin valoisaan aikaan, mutta perille päästiin pimeällä. On jännä aina huomata ajellessa, miten aurinko kääntyy tai miten vaan yhtäkkiä pimenee ja paljon. Autossa emme kuitenkaan puhu säästä, ellei ole hirveä sade (vihaan ajaa sateella) tai hirveä lumisade (no okei, vihaan ajaa silloinkin). Jos sää on nätti, toinen meistä saattaa mainita, että onpa kiva ajokeli. Välillä myös siteeraamme mummiani, joka rakastaa kauniita maisemia ja sanoo paljon ”ihanaa”.

tienpäällä

Konfliktit. Viime talvilomalla jumituimme mökkitiellä loskasohjopas*aan. Olimme juuri lähdössä mökiltä ja isäntäperheen tavoin olimme suunnitteleet kotimatkan niin, että käydään matkalla Hesessä. No, olimme jumissa jonkun pari tuntia ja Heseen päästyämme olisimme voineet syödä vaikka hevosen. Tuossa kyseissä konfliktitilanteessa piti olla rauhallinen eikä syyttää ketään. Kumpikin oli väsynyt ja nälkäinen, kun auto oltiin saatu työnnettyä/ajettua pois sohjosta, mutta parituntisesta jumista huolimatta matka ja parisuhde jatkui.

Mutta uskomatonta tuossa viime vuoden hommassa oli se kohta, johon jäätiin jumiin. Mökkitie on nimittäin mutkitteleva, siinä on paljon ylä- ja alamäkiä ja yksi pelottava kohta, mutta jäätiin jumiin todella tyypilliseen, tavalliseen kohtaan. Tällä kerralla mökkitiehen oli siis hieman erilainen fiilis, normaalisti jännät kohdat eivät olleetkaan enää niin jänniä. Oli ihana huomata, että Mies huomasi sen myös. Vai huomasiko?

20160216_162524

Navigaattori tietää kaiken. Luotamme paljon navigaattoriin ja käytämme sitä, vaikka olisimme menossa paikkaan, jossa olemme käyneet vuosia. Sitä on sen takia kiva käyttää, että näkee milloin ollaan perillä. Siinä on myös se hyvä puoli, että se varoittaa tulevista poliisin kameroista. Ei sillä, että ajaisin ylinopeutta, vaan se ominaisuus on siksi hyvä, että voi ennakoida miksi edessä oleva Fiatin pirukuski yhtäkkiä jarruttaa (ja sitten ajetaakin 10km/h hitaampaa kameralle). Navigaattori tietää myös auton oikean nopeuden, sillä auto vähän huijaa siinä. Kun auto hommattiin, ihmettelin pitkään kehäykkösellä, miksi kaikki autot ohittaa. Mies iski navigaattorin päälle ja totesi, että sillä nopeudella auton mittari heittää melkein kympillä.

tienpäällä2

Syvälliset googlailut. Me ei yleensä puhuta syntyjä syviä. Me jutellaan yleensä ihan arkisia asioita. Matkan varrella voi olla esimerkiksi hassun niminen paikka ja toinen miettii ääneen onkohan siellä mitään. Siinä vaiheessa Mies googlettaa. Saatamme myös tarkistaa Tripadvisorista onko joku matkalla oleva motelli listattu sinne.

Yleensä myös arvostelemme muiden ajotaitoja, olenhan minä se teiden kuning… atar. Saatamme nauraa jonkun Audikuskin törttöilylle tai pidättää henkeä, kun joku lähtee amisautollaan ohittamaan rekkaa vaarallisessa kohdassa.

Evästä. Pidemmille matkoille varataan aina jotain mukaan. Banaania, joku suolainen leivos ja aina jotain juotavaa. Redbullia, vettä, limua, what ever. Kuten tämän viikkoinen mökkireissu, jotkut matkat saattaa sisältää ruokatauon.

Mihin tahansa tiemme vie, seura ei ole ikinä tylsää. Perille päästään yleensä ehjin nahoin, melkein aikataulussa, jos semmoinen on. Tämän kertainen loma kuitenkin päättyi suunniteltua aiemmin, sillä oman pään kalenterointi ei oikein ollut synkassa oikean kalenterin kanssa. Veljentytön ristiäisistä olisin nimittäin jäänyt paitsi, jos ei veli olisi pyytänyt kuvausapua lauantaille. Minä olin menossa ristiäisiin tänään…. Hups.

20160216_173145

nissan

Ja mites te, tuleeko ajettua paljon vai toimitko apukuskina? Ja lasten kanssa matkustavat, miten lapsenne kuluttavat aikaa autossa?

2 Comments

  1. Me ajellaan miehen porukoille yleensä sellainen n. 3 h reissu ja siinä matkalla tulee paljon pulistua kaikkea. Yleensä aika syvällisiäkin, mitä ei välttämättä kotona jutella 😀 Meillä on kanssa aina eväät, tosin melkein joka toinen kerta unohdetaan ne syödä! Joskus pysähdytään matkalla Heseen Parkanoon, joskus ei.. riippuu ihan siitä, millainen flow miehellä on just sillä hetkellä ja haluaako sitä vaan päästä nopsaan perille ilman pysähtelyitä 😀
    Mä olen nyt muutamia kertoja joutunut ajamaan osan matkaa takaisin, kun isäntä väsyy yleensä syömisen jälkeen.. ja tottakai anoppilassa pitää syödä vahvasti ennen lähtöä ;D Mutta ihan kiva se on körötellä, jos ei kovin pimeällä joudu ajamaan. Ja onneksi meidän molemmat autot on automaatteja, muuten en ajais vaikka pakotettais! xD

    Jäin lukijaksi ja luin muuten koko blogin ihan alusta saakka, instaankin tulin vakoilemaan 😀

    • Taru Reply

      Automaattivaihteinen auto on kyl ihan loisto, on meillä sitten seuraavaksi ostoslistalla 🙂 Yks auto mulla on aikoinaan ollut automaattivaihteinen, mutta se oli muuten niin vanha, että kiihtyi vähän huonosti… :/
      Ihanaa kuulla, että luit mun juttuja 😀 Tervetuloa, lueskellaan puolin ja toisin!

Leave A Reply

Navigate