Näin loma sujui

 

Viikko sitten suunnattiin kohti Silja Symphonya ja tarkoitus oli vähän päästä irti arjesta. Mukaan rennot asut, jotain vähän siistimpää puettavaa ja hyvä mieli. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään ihmeellistä, mutta tavaksi tulleet ruokailut eivät muuttuneet mihinkään; lähtöiltana buffetin antimet ja Tukholman päässä El Capitanin karitsaherkku, oijoi, nami.Työviikolla olin käynyt työkaverin kanssa kierrätyskeskuksessa ex tempore ja mukaan lähti ylläoleva hauska punainen paita. Kuvio vie huomion pois mahasta ja paidassa on nätti leikkaus. Pesin paidan heti, koska halusin sen mukaan laivalle.

Rentona asuna toimi siis uusi paita ja turvalliseksi muodostunut ruutupaita. Tukholman päässä päivä vierähti todella minimalistisessa meikissä, mutta illaksi repäisin ja olin jopa ilman silmälaseja.

Laivalla tein pienen ostoksen, josta ehkä myöhemmin vähän lisää, mutta nyt on pakko hehkuttaa mitä tein laivalla! Kävin pitkästä, PITKÄSTÄ, aikaa karaokessa itse laulamassa! Fiilis oli ihan sama kuin joskus nuorempana, eka jännittää ihan pirusti ja sit laulun jälkeen on semmoinen ”pakko päästä uudelleen” -fiilis. Ja sittenhän sitä laulettiin. Uskaltauduin laulamaan ehkä siksi, että karaokessa ei ollut hirveästi porukkaa ja lauluporukkakin koostui ihan muutamasta tyypistä. Viimeistä laulua kun olin menossa laulamaan, niin Pete sanoi, että meidän viereisestä pöydästä joku huus ”Hyvä, Taru!”. Mä eka luulin, että sen huusi Pete.

Laivalta kotiuduttiin tiistaina, mutta vain hetkeksi tultiin kotiin. Vaihdettiin laukku isompaan, käytiin vaihdattamassa autoon yksi ajovalo ja tultiin kotiin vain pakkaamaan auto täyteen. Edessä oli kolmen tunnin ajomatka mökille. Ajosää oli onneksi aivan ihana ja mökille päästyämme olo oli raukea.

Mökillä ei tehty mitään kummempia, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Katsottiin Modern Family loppuun ja nyt mennään jo tokan kauden puolivälissä The Walking Deadia. Mökillä nukuttiin hyvin, ihailtiin tähtitaivasta ja syötiin paljon. Me oltiin kotoa asti tuotu karkkipussit mökille, mutta karkkipussit tuli takaisin täysin koskemattomina. Taidetaan olla nykyään heikkona suolaisiin herkkuihin.

Tällä reissulla tuli yllättävän vähän kuvattua, mutta lupasin itselleni, että jatkan kuvaamista kotona, kunhan kuvattavaa löytyy. Välillä on semmoinen olo, että vois pyytää joltain lemmikin hoitoon, että vois vähän virkistää eläinkuvausta, mutta Peten allergia on mitä on. Ehkä mä jään odottelemaan niitä ötököitä, jotka jää ikkunoiden väliin loukkuun. Ne ei allergisoi.

Leave A Reply

Navigate