Neljä asiaa minusta

Ilmeisesti Facebookista lähti liikkeelle tällainen ”opi tuntemaan minut paremmin” -ketju, joka sulloutui bloggaajien keskuuteen. Tämäpä taas näyttää kivalta ja koska edelleenkään sitä muuta kirjoitusinspistä ei ole, tästä toivottavasti saan jotain uutta inspistä! Katsotaan, jos tämän avulla opittais taas tuntemaan toisiamme paremmin 🙂

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

Järvenpää. Kun kysytään, mistä olen kotoisin, tekee mieli sanoa Järvenpää. En ole kuitenkaan syntynyt Järvenpäässä, mutta vietin suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani siellä. Järvenpäässä käyn vielä, sillä vanhempani asuvat edelleen siellä.

Tampere. Pyörähdin Tampereella opiskelemassa huonolla menestyksellä. En tiedä mikä ihme siinä Tampereessa viehätti, että sinne asti piti muuttaa Järvenpäästä, mutta viihdyin siellä hyvin. Tampere on nätti paikka ja siellä pitäisi vierailla useamminkin.

Vantaa. Olen asunut Vantaalla pidempään kuin missään muualla. Vantaasta on hyvä heittää läppää, mutta oikeasti tämä on ihan kiva paikka asua. Hanasta tulee viinaa ja kaikki vantaalaiset on juoppoja, just tällaista läppää. Espoon ja Helsingin rajalle on lyhyt matka, mutta tuon rajan toiselle puolelle en muuta. Tämä biisi kertoo Vantaasta kaiken. Hieno biisi.

Karjaa. Nykyinen Raasepori. Hahaa, tämä herättää ihmisissä hämmennystä. En ole varma mitä mun vanhempien päässä liikkui, kun he ostivat sieltä rivitalon pätkän joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Eipä me siellä kauan asuttu, Järvenpäästä sinne muutettiin ja Järvenpäähän palattiin. Veikkaan, että jos olisimme jääneet Karjaalle, puhuin sujuvaa ruotsia ja sukunimeni olisi vähintään Svensson.

Otsatukka ja työpaita, coocool.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

Lääketehdas. Olin alaikäinen, joten en päässyt mitään ihmeellistä tekemään. Työrutiineihin kuului boksien avaaminen koneellisesti, boksien tarroittaminen, sekin koneellisesti ja boksien täyttö erilaisilla luontaistuotteilla, se tosin ihan käsin. Työ oli yksinkertaista, mutta viihdyin työpaikassa ja yritin hakea samaan tehtävään vuosia myöhemmin.

Jäätelökioski. Luokkamme keräsi rahaa leirikouluun pitämällä Valion jäätelökioskia yhden kesän. Olin yksi eniten työtä tekevistä ja sain sen kunniaksi vähän matkarahaakin tuonne leirikouluun. Työ oli hauskaa ja pari julkkistakin kävi hakemassa jäätelöt meidän kioskilta, cool. Hiljaisina hetkinä juteltiin koulukaverien kanssa ja pelattiin matopeliä, haha.

Muiden kotona siivoten. Ah, niin ihmisläheistä ja pölyläheistä työtä 😀 Samaan aikaan vihasin ja rakastin tuota työtä. Menin niin pitkälle, että hankin alalta koulutuksen ja mun piti oma firmakin pistää pystyyn, mutta skolioosi nosti lääkärin mielipidettä sen verran, että alan vaihto oli tarpeen. Välillä mietin yhä vanhoja asiakkaita ja niiden koteja ja kuka niitä mahtaa nykyään siivota. Työ oli todella antoisaa, vaikkakin oli fyysisesti hemmetin rankkaa.

Kaupan kassalla ja vähän vieressä. Opiskelin merkonomiksi työn ohella siivoustöiden loputtua. Muistan ajatelleeni tuolloin, että tämä olkoon väliaikaista, mutta juuri eilen heräsin todellisuuteen ja tajusin, että ensi vuonna tulee palkkataulukon vika vuosi täyteen. Olen saanut tästä alasta niin paljon ja tutustunut mitä erikoisempiin ja ihanimpiin ihmisiin, niin asiakkaina kuin työtovereina. Olen toiminut myymäläpäällikön sijaisena, väliaikaisena päällikkönä ja myynyt tiskistä kalaa, käsitellyt konfliktitilanteita ja rahaa, soitellut asiakkaiden perään ja kuuluttanut kuulutuskojeesta ruuhka-apuja kassalle.

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut tv:stä

(nimenomaan telkkarista, ei suoratoistopalveluista)

Frendit. Tätä tuli seurattua paljon. Kun viimeinen kausi alkoi telkkarista, olin tv:n ääressä silloin AINA. Vikalla kaudella tosin käytiin juuri silloin Thaimaassa, joten on olemassa yksi jakso, jota en silloin nähnyt saman tien telkkarista.

Sweet Valley High. Lempikirjasarja, josta piti tietysti nähdä myös tv-sarja. Nauhotin ohjelmat, jos en sattunut olemaan kotona, mutta muistaakseni sarjaa esitettiin viikonloppuna ja yleensä joskus aamupäivästä… Lyhyeenhän tuo taisi jäädä, mutta en varmaan missannut jaksoakaan.

Frasier. Hahaa. Saunailtojen jälkeen istuttiin perheen kanssa olkkarissa, syötiin jäätelöä ja väsyneinä tuijotettiin Frasieria. Muistan vain, että isä nauroi jaksoille paljon, mä en ehkä täysin ymmärtänyt kaikkea ja mun mielestä päähahmo oli vain ärsyttävä, Niles oli herttainen. Miltäköhän sarja nyt näyttäisi mun silmissä? Paremmalta? Jälkeen päin kuulin Frasierin olevan Simpsoneista Sideshow Bobin ääninäytttelijä ja nykyään en voi muuta miettiä Frasierista.

C.S.I. Eikös alkuperäistä näytetty keskiviikkoiltaisin? Se oli yleensä mun ja äidin aikaa. Välillä pelkästään mun 🙂 Tykkään sarjasta edelleen ja mielenkiinto lopahti vasta, kun Grissom katosi sarjasta, ehkä muutama jakso sen jälkeen. Nykyään tulee vaan siisti fiilis, kun sarjaa katsoo, että heiii, oon ollu tuolla maisemissa ja heiiii, oon nähny ton livenä!

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Maailmanloppu eli Capo da Roca. Kun vielä joskus luultiin maapallon olevan litteä, Euroopan läntisimmällä kohdalla ajateltiin, että tuonne merelle kun lähtee, tippuu pannukakkumaasta alas. Vierailusta on pitkä aika, mutta voisin lähteä tuonne uudestaan. Mahtava paikka, kauniit maisemat.

Cha-am, Thaimaa. Ensimmäinen kunnon lomamatka perheen kesken! Olen tämän ainoan kerran käynyt Thaimaassa ja maasta jäi ristiriitainen fiilis. Lämmin ja tukala, koruton ja likainen paikka. Silti niin ihana, mielenkiintoinen ja nam, mitä ruokaa. En ole haaveillut lähteväni Thaimaahan uudestaan, mutta en sulje sitä pois. Olisi toki mukava löytää paikka, joka ei olisi täysin turistirysä.

New York City. Se vasta turistirysä onkin, mutta paras paikka, jossa olen ikinä käynyt ja johon aina haluan palata takaisin. Kaikki maailman ruuat, monet kulttuurit ja se ihmismassa on jotain niin älytöntä, että huhhuh. Tähän paikkaan pitää varautua avoimin mielin, isolla sydämellä ja moninaisilla hajuilla.

Rockingham, North Carolina. Jenkkireissulla piti käydä tsekkaamassa joku hylätty paikka. Vaihtoehtoina oli muistaakseni joku vanha sairaala tai jopa mielisairaala, mutta sinne piti anoa erikseen pääsyä päiviä ennen vierailua, mutta koska tämä ahaa-elämys hylätystä paikasta tuli yhtäkkiä, päädyimme toiseen vaihtoehtoon eli Great Falss Millsiin, vanhaan puuvillatehtaaseen, joka oli jäänyt tulipalon jäljiltä upeaksi raunioksi. Vaikka ajomatka Charlotesta Rockinghamiin oli tylsä, oli rauniot hienoa nähdä. Raunion vieressä oli joku diner, jossa kävimme nauttimassa älyttömän hyvät pirtelöt.

Neljä ruokaa, joista pidän

Pihvi. Naudan, härän, namnam. Oikeastaan liha kuin liha, kaikki pihvi on HYVÄÄÄÄ. Oli sitten lisukkeena peruna, muussi tai ihan vain salaatti, pihvi on aina varma valinta. Kesällä grilliruoka on parasta antia ja pihviä ei tällöin voi unohtaa!

Tortillat. Tästä saa aina erilaista, mutta vuosien mittaan olen löytänyt itselleni sopivat täytteet tortillaan. Helppo ja nopea ruoka tehdä, joskin välillä niitä tiettyjä tortillapohjia ei saa kaupasta, jolloin pitää ostaa joko liian iso paketti tai sitten niitä veneitä. Käytättekö muuten tortillaan ranskankermaa, smetanaa vai ihan jotain muuta?

Salaatit. Kun itse tekee, saa mitä haluaa. Kanaa, tomaattia, kurkkua, fetaa ja pähkinöitä, voiko parempaa olla? Välillä avokadoa, joskus jopa granaatinomenansiemeniä tai fetan sijaan mozzarellaa. Tonnikalasalaatti on meillä yksi bravuuri.

Sushi. Omnomnom. En ole ikinä tehnyt näitä itse, mutta välillä käydään yhdessä buffetissa vetämässä sushia. Tai no, Pete vetää kiinalaista sapuskaa, mä sushia. Sushi on siitä kiva, että niitä voi syödä pieneen nälkään tai isoon nälkään.

Neljä juomaa, joista pidän

Kahvi. Kuppi tai kaksi aamusta ja päivä lähtee käyntiin. Nyt olen pikkuhiljaa oppinut juomaan kahvia ilman maitoa, mutta mun mielestä kahvi on edelleen parempaa maidon kanssa. Aloin juomaan kahvia joskus 16-vuotiaana ja äitini varmaan edelleenkin ihmettelee, miten pystyn juomaan sellaista. Isäni taasen naureskelee edelleen sille, miksi juon kahvin maidon kanssa. Kahvi on myös yksi niistä asioista, joita ostan eniten töissä tauolla. Jos mahdollista, valitsen kahvin enkä esimerkiksi RedBullia.

Vesi. Paras janojuoma ja sitä oikeasti oppii arvostamaan vasta ulkomailla, jossa ei hanavettä voi/kannata juoda. Kulautan aamuisin ennen kahvia lasillisen vettä kurkusta alas ja yleensä vielä ennen nukkumaan menoa hörppään edes kulauksen. Huomaan, että päätä alkaa särkemään liian vähästä veden juonnista, joten tsemppaan itseäni myös töissä juomaan sen 2-4 pullollista (puolilitraista) vettä.

Siideri. Rekorderligin mansikka-lime on ihana kesäjuoma, siitä tulee aina mökki mieleen. Muutenkin siiderit on aika jees, kunhan ne eivät ole liian makeita tai liian rusinaisia (jep, Las Vegasissa sain käsiini rusinaisen joululta maistuvan siiderin, oli aika ällömakea).

PepsiMax. No juu, kyllähän tota limua meillä menee ja usein se on pepsiä. Pitäisi tosin vähentää limun juontia ja välillä ostankin itselleni jonkun sitruunaveden tai vastaavan.

 

Että semmosta. Olis kiva kuulla myös teidän vastauksia näihin. Oliko jotain uutta? Hämmensikö joku? Haluatteko jostain lisätietoa?

Leave A Reply

Navigate