Onko projekti333:ssa mitään järkeä?

Tutustuin Project333:seen kolmisen vuotta sitten. Mietin miten se helpottaisi elämääni. Project333:sen tarkoitus on helpottaa arkea, löytää oma tyyli ja välttyä hutiostoilta. Numerot kertovat projektista oleellisen; kolmen kuukauden välein vaihdetaan vaatekaapin sisältö, johon kuuluu 33 vaatetta. Kun vuodessa on se neljä vuodenaikaa, se tarkottaisi yhteensä 132 vaatekappaletta. Aloitin Project333:sen kaksi ja puoli vuotta sitten, kun edellisessä työpaikassa tuli tiukempi työvaatesääntö ja tajusin, että mulla oli aivan kamala määrä vanhoja työvaatteita. Kun avasin kotona vaatekaappini, mietin ihan samaa omista arkivaatteistani.

Kun aloitin projektia, kirjoitin siitä jutun. Silloin olin tarkka ja laskin oikeasti kaikki omistamani vaatteeni. 33 vaatekaappaleeseen en kuitenkaan ikinä tainnut päästä, oli vuodenaika mikä tahansa. Nyt onkin hyvä aika pohtia, että oliko tässä koko projektissa mitään järkeä.

Tavoitteeni

Haluan helpottaa omia aamujani.

Kyllä, aamut on helpottuneet jonkun verran. Vaikka vaatteita on enemmän kuin ”saisi” (tuo 33 ei ole kuitenkaan kiveen hakattu määräys, tarkoitus on vain pärjätä vähemmällä kuin ennen), yleensä on helppo päättää mitä puen päälle. Töihin lähtiessä heitän vain ”jotain” päälle, joten töihin lähteminen on helppoa. Varsinkin aikaisiin aamuihin valitsenkin vaatteet jo edellisenä iltana.

On myös helppo valita vaatteet, kun lähdetään esimerkiksi ulos syömään tai lähden kahvittelemaan kaverin kanssa. Kerrospukeutumista harrastan välillä ja varsinkin silloin, jos en ole varma onko ravintolassa ehkä hieman vetoisaa, jolloin kevyen neuleen päälle on helppo heittää kauluspaita.

Haluan välttyä hutiostoilta.

Olen tehnyt hutioston tarkoituksella. Kesällä kävin UFF:lla euron (vai kahden?) päivillä ja ostin kahdet farkkushortsit niitä kokeilematta. Tiesin, että tein tyhmästi, mutta olin valmis uhraamaan kaksi (vai neljä?) euroa sen takia, etten viitsinyt lähteä hikoilemaan sovituskoppiin. Ja kyllä, näistä tuli hutiostokset. Toiset eivät menneet kiinni ja toiset näyttivät vähän hassuilta.

Jossain vaiheessa kerroin oudosta tavastani surffaillessani nettikaupoilla. Klikkailen ostoksia koriin, mutta yhtäkkiä suljen välilehden. Ehkä alan miettimään tarkemmin, että tarvitsenko nyt näitä oikeasti ja kun tajuan, että pärjään ilmankin, välilehti sulkeutuu. Yhdessä nettikaupassa on tosin pari suosikkia, joita luulen kaipaavani kesän lähestyessä. (LOMALOMALOMALOMA!)

Haluan oppia ostamaan laatua.

Kaupan alalla ei hurrata palkalla, joten monen sadan euron takkia tai vastaavia ostoksia en ole tehnyt ihan senkään takia. Mutta, olen valmis kuitenkin satsaamaan, jos oikeasti tarvitsen tuotetta ja tiedän ostokseni kestävän monta vuotta. Mieluummin ostan satasen talvikengät, joiden tiedän kestävän kauemmin kuin parinkympin kenkien. Kesällä kirjoitin laukustani ja laukku on ollut käytössä nyt kolme ja puoli vuotta eikä kulumaa näy edelleenkään kuin ihan hieman kahvojen alaosassa. Mikään aiempi omistamani laukku ei ole kestänyt näin kauaa, ikinä.

Kirppiksillä?

Kyllä, käyn edelleen kirppiksillä, mutta harvemmin. En sano, että project333 ei toimisi minulla kirppistelyn takia. Nykyään harkitsen ostojani tarkemmin ja tutkin tuotetta tarkoin silmin. Esimerkiksi uusi takkini oli kakkoslaatua, mutta en antanut pienen loven vetoketjun vieressä haitata ostopäätöstä, koska virhe ei ole vaikuttanut käyttöönkään. Ostin uuden takin ihan tarpeeseen, mutta vanhaa en silti heittänyt pois. Ehkä varastoin vanhan takkini, koska tykkään siitä ihan hirmuisesti ja jos se joskus mahtuisi vielä päälle, haha. Tosin, jos se nyt mulla on vielä varastossa kahden vuoden päästä edelleen liian pienenä, ehkä sitten on hyvä aika myydä se pois.

Mietin jo ennen ostopäätöstä, onko minulla jotain vastaavaa vaatetta. Jos on, punnitsen kumpi on kivempi, kumpi on miellyttävämpi ja kumpaa todennäköisesti käytän enemmän. Jos mielessäni on kotona oleva vaate, en osta uutta. Jos kuitenkin näen kirppisvaatteessa potentiaalia ja se sopisi yhteen jo olemassa olevien vaatteideni kanssa, ostan vaatteen. En ole kuitenkaan enää pitkään aikaan ostanut mitään vaatetta vain siksi, koska se on ”ihan kiva”.

Kirppisvaatteiden kohdalla on sekin kätevä juttu, että niitä voi kierrättää ihan huolella. Kun kotiutan jonkun uuden kirppislöydön, käytän sitä melkein jatkuvasti ja saatan muutaman viikon päästä havahtua siihen, ettei se sitä edellinen kirppisostos ole ollutkaan päällä kuin kerran tai kaksi. Koska vaatteeseen ei ole mitään tunnesidettä, se on helppo laittaa uudestaan kiertoon.

Tunneside vaatteeseen?

Voi kyllä. Luit oikein. Monella rouvalla on varmasti oma hääpuku vielä tallella. Niin minullakin, vaikka puku onkin … no, ei hirveä eikä kamala, mutta ei nyt järin kauniskaan. Puku on varastoitu enkä varmaan ikinä hävitä sitä.

Hääkengät on muuten toinen asia. Kengät eivät ole enää valkoiset ja jossain vaiheessa suunnittelin niiden värjäämistä. Pakkasin kengät varastoon eikä mitään värjäystä ikinä suoritettu. En ole edes enää varma tuntuuko kengät hyviltä jalassa, mutta kai nainen saa hääkenkänsä säästää?

Sitten on näitä muita vaatteita, joissa on tunneside, muisto. Ensimmäiseltä USA-reissulta hankittu musta trikoinen ”jakku”, jossa on nahkasomisteiset hihat, voi että. Vaate ei maksanut paljoa, mutta en vain raaski luopua siitä. Hihat on ehkä hieman ahdistavat ja eteen laskeutuva suuri määrä kangasta ei ole ehkä imartelevin, mutta vaate on niin kaunis ja hyvässä kunnossa, etten halua luopua siitä. Kyllä mä sitä aina silloin tällöin pidän, se on esimerkiksi ihan hyvä ravintolaan ja laivalle, jos haluaa alle pukea hihattoman paidan.

Eli onko tässä siis mitään järkeä?

Kyllä. Yksinkertaisesti sanottuna kyllä. En aio enää hamstrata kaappiani täyteen vaatteita. Minulla on enemmän vaatteita kuin 132, mutta käsi sydämellä sanon, että käytän jokaista vaatetta, jonka omistan. Paitsi sitä häämekkoa. Ja hääkenkiä.

No, myönnän kuitenkin yhden asian. Mulla on kesävaatteissa semmoinen ”loma”-pino. Vaatteita, joita en käytä Suomessa tai jos käytän, niin käytän niitä mökillä. Pinoon kuuluu esimerkiksi lyhyet shortsit, joita en yksinkertaisesti osaisi käyttää kesällä normaaliarjessa. Pinossa on myös pari ranta-asua, jotka voi stailata lomakohteessa vaikka leggingsien kanssa iltarientoihin. ”Loma”-pino on myös poikkeus, jonka annoin itselleni anteeksi, jotta projekti333 ei tuntuisi liian raskaalta tai ahdistavalta.

Projekti333:sen ei ole siis tarkoitus olla ahdistava tai millään lailla rangaistus. Projekti333 on ihana helpotus meille, jotka kaipaavat arkeensa helppoutta. Projekti333 on luotu myös meille, jotka haluavat säästää rahansa johonkin muuhunkin kuin vaatteisiin. Projekti333:sen tarkoitus on myös laittaa meidät pohtimaan omaa tyyliämme.

Jos en sano tätä projekti kolmekolmekolmoseksi, voin myös puhua vaatekapselista ja konmarista. Ehkä mulla on näiden kolmen pyhä yhtenäisyys käytössä?

2 Comments

  1. Mielenkiintoinen aihe! 333-projekti ja kapselivaatekaappi kuulostaa itselle ylitsepääsemättömän vaikeilta, olen sen verran vaihtelunhaluinen, mutta olisi kyllä ihanaa, jos vaatekaappi olisi järjestyksessä eikä siellä olisi mitään turhaa. Siinäpä haastetta tälle vuodelle 🙂

    • Taru Reply

      Tätähän voisi esimerkiksi kokeilla niinkin, että valitset muutamat perusvaatteet, joita käytät vaikka kuukauden ajan. Siinäkin ehtii huomata, ettei niitä vaatteita tarvitse ihan älyttömiä määriä olla. Ja siinä ehtii huomata myös, jos jokin juttu ei toimi.

Leave A Reply

Navigate