Ostohuumaa -sarkasmivaroitus

Viime päivät on olleet töissä jotain aivan käsittämättömiä. En olisi ikinä kuvitellut, että ottaisin osaa johonkin sellaiseen. Mutta niin tein ja nyt voin hengähtää pari vapaapäivää kotona.

Aluksi haluan hieman haista, sillä oma kehu haisee, niinkuin tiedätte. Olen sellainen, että osaan jättää omat asiat sinne työpaikan pukuhuoneeseen ja työvaatteet päällä olen työ-Taru. Saan paljon kehuja aurinkoisesta asiakaspalvelusta ja moni vakkariasiakas kehuu mua ihan kasvotustenkin. Olen saanut kirjallistakin palautetta siitä, että ”voitan asiakkaat” naapurikaupasta meille.

Mutta nämä viime päivät. Huh huh. Työpaikka on muuton alla ja uudessa myymälässä on ollut paljon työvoimaa. Minä olin loppuun asti vanhassa myymälässä. Työ-Taru on ollut stressaantunut, väsynyt, sekaisin ja ottanut hurjimpina päivinä viitisentoista tuhatta askelta. Hymy tulee, kun mukavat asiakkaat ovat ymmärtäväisiä tilanteellemme. Olen jaksanut yrittää, olen jaksanut hymyillä, vaikka tekisi mieli huutaa. En ole pyöritellyt silmiä, vaikka mieli olisi pyöritellä silmiä, pyöritellä päätä ja vaipua epätoivoon.

Vanha myymälä yritettiin myydä mahdollisimman tyhjäksi, joten alennuksia oli tiedossa. Olin sekaisin siitä, että mitä tuli milloinkin mihin alennusprosenttiin, ja kun tuotteita on kuitenkin tuhansia ja päivittäin saattoi tulla uusia tuotteita alennukseen tai prosentit vaihtuivat, ei ole ihmekään, että olen ollut ihan pihalla. Itse siis näitä alennuksia ei ole tarvinnut muistaa, koska lopulliset hinnat on kassajärjestelmä sylkäissyt ulos. Kun siis asiakkaat ovat kyselleet, että mikäköhän tämän hinnaksi nyt sitten jää, on pitänyt selvittää ensin lähtöhinta (koska todennäköisesti tuote ei ole pysynyt omalla paikallaan) ja mikä sen hinnaksi jää. Tämä on aiheuttanut paljon työtä ja kiristänyt hermoja, että voi oikeasti jokaista asiakasta palvella parhaalla mahdollisella tavalla.

Myymälässä on ollut kuulutukset ja julisteitakin siitä, että koska laitetaan myymälä kiinni ja koska uusi avataan. Silti jouduin moneen kertaan monena päivänä selittämään monelle ihmiselle samat jutut, mitä miesääni kuulutti ja mitä julisteissa luki. Homma alkoi tuntua rutiinilta ja vaikka stressi antoi änkytykselle valtaa, tietyt sananparret tulivat mukisematta suusta ulos.

Mutta se ruuhkan määrä koko myymälässä ja kassalla, hui. Ihmiset jotenkin sekoaa, kun ihan päivittäistavaraa saa halvemmalla kuin normaalisti ja muutamien kohdalla homma näytti siltä, että ostosten määrä ei ollut pysynyt kohtuullisena.

Säilykkeitä muovikassillinen. Jos vaikka veis mökille ja kyllähän näitä nyt pitää olla varmuuden vuoksi.

Mielenkiintoisia salaattikastikkeita. Jos nyt vaikka kokeilis, kun on niin halpa. Ja otanpa muuten vielä ton. Ja noikin. Ja hei, mikäs toi on.

Kasa karkkeja. No kun se virpomissunnuntai on ihan kohta. Ja sit jos niitä lapsia ei tulekaan virpomaan, niin kyllähän mä nää voin syödä.

Kymmeniä kiloja lihaa. Kun nyt kerta saa halvalla, niin laitanpa pakkaseen. Eikä tarvii ostaa varmaan viikkoihin lihaa.

Muovipussillinen pakasteita. Noniin, nyt sitten kaivetaan tämä pakasteallas tästä kohtaa tyhjäksi. Minä haluan viedä nämä ranskalaiset kotiin, jotta lapseni saavat herkutella lemppariranskalaisillaan kun haluavat.

Kasa kemikaliotuotteita. OMG, saippuat puoleen hintaan, mun pitää ostaa nyt vuoden tarpeet kerralla. Ja hammasharjat ja -tahnat, tottakai. Ai niin, voisinhan mä ostaa uuden pesusienenkin ja uudet vartalovoiteet. Ai niin ja shampoot tottakai. Pitäisköhän mun ostaa jotain pientä kavereillekin, kun niitä synttäreitäkin on pitkin vuotta.

Lamppujen haaliminen. Olikohan se nyt tämä lamppu siihen olohuoneen lamppuun. Voisin ottaa vaikka varmuudeks nyt kolme erilaista ja kaikkea sitten kolme pakettia. Mikäs näiden hinnaks jää… No okei, mä otan vähän lisää. Ja tottakai uunilamppu pitää muistaa ja jääkaapillekin oma valo, jos sekin sattuu palamaan.

Ja siis tässä nyt vaan esimerkkejä ja nämä tietysti on mun ajatuksia, että mitä ihmiset siellä myymälän puolella oikein ajattelee. Sitten mä mietin millaisissa kodeissa ihmiset oikein asuu. Kenellä on niin iso pakastin, että sinne mahtuu hemmetin monta kiloa lihaa, kymmenen pussia ranskalaisia, kymmenen pakettia kalapuikkoja ja vielä hitonmoinen kasa pakastemarjoja? Kenellä on niin isot kaapit keittiössä, että sinne voi mahduttaa tonnikalapurkkeja kymmenittäin ja vielä lastenruokapurkkeja ja siihen samaan syssyyn vielä sylillinen muroja?

Vielä viimeisimpinä päivinä hoidin montaa asiaa kerralla ja silti ylitin itseni. Kun eräs vanhempi rouva tuli huomauttamaan, että meillä ei ollut enää ostoskärryjä myymälän puolella ja hän joutui kantamaan painavaa ostoskoria huonolla selällään, tarjouduin heti hänen avukseen. Jaottelin ostokset kahteen koriin helpottamaan kantamista, jatkoin rouvan kanssa ostoskierrosta, autoin samalla muita asiakkaita ja juoksin vielä tarkistamassa toiselta puolelta myymälää jotain. Tässä välissä yksi myyjistämme oli kärrännyt myymälään letkan ostoskärryjä, joten kun avasin kassan rouvalle, hain hänelle kassapäätyyn valmiiksi kärryt, jotta hän saa huonolla selällään kärrättyä ostokset helposti autolleen. Jos minun ei olisi tarvinnut jatkaa kassalla työskentelyä, olisin auttanut rouvaa pakkaamaan tavarat pusseihin ja nostanut pussit ostoskärryyn, mutta jonoa kertyi koko ajan lisää. Rouva kiitteli kovasti ja mietin itsekseni, että hitto mä oon hyvä!

Vaikka välillä ei jaksakaan, niin silti jostain ihmeestä sitä energiaa löytyy asiakaspalveluun. ”Kohtele muita niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua.” Tuo pätee niin moneen asiaan ja tuo on ollut mielessä näinä kiireisinä päivinä.

Mustan huumorin Taru on tietysti päivän päätteeksi miettinyt niitä asioita, joita asiakkaille olisi tehnyt mieli sanoa. Tehnyt mieli, jos oma työpaikka ei olisi vaarassa. Tehnyt mieli, ellei arvostaisi sitä, mitä tekee.

”Oletko nyt aivan varma, että tarvitset muovipussillisen hernekeittoa ja tonnikalaa?”

”Ei kun me myydään ihan huviksemme tavaraa näin halvalla.”

Tietysti vikana aukiolopäivänä minunkin piti ostaa jotain, koska oli niin halpaa. Koska ostin kummilapselle jotain kivaa ja kuusi hiusväripakettia kahdeksalla eurolla, taisin itsekin seota halvoista hinnoista. Mähän just päätin, etten edes värjää hiuksia. (No okei, kaksi niistä väreistä menee Miralle.)

Leave A Reply

Navigate