Päivä Stadissa

Loma Suomessa ilman kunnon kesäsäätä on aika mälsää. Pitää olla vain idearikas ja kehittää jotain tekemistä. Säästötiliä ei ollut tarkoitus vetää tyhjäksi, koska ensi vuonna olisi haaveissa taas päästä Jenkkilään, joten pienellä budjetilla pitäisi loma viettää. Kyllähän sitä jo mietittiin minilomaa Euroopan sisällä, ehkä jossain Keski-Euroopassa, mutta kun nuo säät on mitä on, niin lennot on aika hyvän hintaisia. Samoin risteilyt.

Mies sanoi aamusta, että häntä kiinnostais lähtee pitkästä aikaa Stokkalle. Stockmannille lomalla? Öö. No ei siin kauheesti mietitty, kuteet vaan päälle ja liikkeelle, koska illaksi oli luvattu vettä eikä silloin enää kiinnosta missään kaupungilla heilua.

Lähdettiin bussilla keskustaan, koska Mies ei ollut vielä kertaakaan täällä asuessamme mennyt sinne asti bussilla. Mulla olis haaveena päästä tekemään vielä tässä loman aikana sellainen Helsinki-turisti-öö-kuvaus-päivä, mutta nyt päätin jättää kameran kotiin. Eihän siellä Stokkalla kenellekään kameraa ole, ellei ole jostain Aasiasta kotoisin.

Stockmannilla pyörähdettiin kaikki muut kerrokset, paitsi lasten. Löysin kivan kevyen mustavalkoisen neuleen. Yllätyksenä tuli, että talossa oli melkoiset alet ja paljon turisteja, myös niitä aasialaisia. Haettiin Herkusta evästä ja vettä ja suunnattiin Stockmannin muovikassien kanssa Espalle. Siellä oli kivan täyttä, joten jäimme kadun viereen kiviaidalle istuskelemaan Ben&Jerrysiä vastapäätä. Ympärillä vilisi paljon turisteja ja pari turistibussiakin nähtiin ja ihmeteltiin, mikä tässä paikassa oikein vetää ulkomaalaisia. Stokkan salaatti oli hyvää ja ihmisiä oli mielenkiintoista katella. Eino Leinon patsaalla kävi joku nainen juttelemassa (juu, sille patsaalle siis) ja jätti Einolle ruusun.

Espalta suunnattiin ylös. Nimittäin Ravintola Loisteen kattoterassille. Tämän kesän ensimmäinen terassisiideri tuli nautittua Helsingin keskustassa, mutta hälinän yläpuolella, auringon ja lintuja pois pitävien siimojen alla.

loiste

Tutkailtiin pilviä sateen pelossa ja ajateltiin lähteä kotiin pienen stopin kautta. Päätettiin käydä moikkaamassa Miehen veljeä töissä UFF:lla kotimatkan varrella ja yllätys näytti olevan aika kiva 🙂 Mä tietysti pyörin hetken siellä kahden euron vaatteiden seassa. Löysin kaksi paitaa ja Mies vaati, että vielä kassalla varmistaisin hänen veljeltään, että maksaako ne kaksi euroa. Mies oli kuulemma kassan vieressä seistessä kuullut asiakkaiden vielä kassalla kysyvän, että maksaako tämä kaksi euroa. Kysyin. Ja tungin uudet (käytetyt) vaatteeni Stokkan pussiin. Liityin UFF:n kanta-asiakkaaksi.

Olin viime kerralla tehnyt UFF:lta muutaman paidan löydön ja ajattelin niiden täydentävän #project333 haastettani. Ehkä sitä syksyn kapselia? Yksi niistä löydöistä mulla oli tänään päällä ja tuosta hauskasta paidasta maksoin viiden euron päivänä viisi euroa (no kidding).

ootd

Ensi kerralla voisin esitellä uusia ostoksiani, eli pääsette tutustumaan tarkemmin projektikolmekolmekolmoseen. (Kävin muuten myös tyylianalyysissä, mutta olen ihan hukassa sanojeni ja asiani kanssa, niin se juttu on vasta tekovaiheessa!)

Ensi kertaan! PS. Oltuamme ehkä vartin kotona alkoi taivaalla jyrisemään ja vettä tuli pian aivan kuin saavista oltais kaadettu. Joten tultiin aika hyvään aikaan kotiin!

Leave A Reply

Navigate