Piirroksia

Mun vanhemmat muuttivat mun isän lapsuudenkotiinsa jokunen vuosi sitten. Heidän kanssa muutti myös osa mua ja mun veljeä. Kouluvihkoja, piirrustuksia, tarinoita, mitä lie. Kun äiti muutti omilleen, isäkin alkoi kaipaamaan vuokraamisen helppoutta. Kun sopiva vuokrakämppä löytyi ja talokin löysi uuden omistajan, alkoi kouluvihkojen, piirrustusten ja sun muiden jako. Mä sain jo ennen isän muuttoa kasan vanhoja papereita, joihin en sen pahemmin perehtynyt. Selailin silloin ison kansion läpi nopeasti ja tsekkasin vanhaa puheterapiassa täytettyä vihkosta. Vasta nyt perehdyin paperikasaan ja voi elämä, mitä kaikkea sieltä löytyi.

Äidin neuvolakortti, kun hän odotti minua. Mun ekan hoitopaikan hoitosopimus, jossa oltiin tarkkaan määritelty päivän syömisten ajankohdat ja päikkäreiden ajat. Ja tietysti ajat, kun minut viedään ja haetaan tarhasta. Löytyi myös reissuvihko tarha-ajalta ja ekoilta luokilta. Nyt on jännä ajatella, että reissuvihkot on korvannut Wilma.

Piirrustuksia oli jos jonkinlaista. Ihan 1-vuotiaan raapustuksista 14-vuotiaan taiteluyrityksiin. Voisin vähän raottaa mun lapsuutta ja julkaista pari herkullista piirrustusta. Harmittaa, ettei kaikkiin papereihin ole merkitty vuotta, mutta ihanaa edes ajatella, että tällaisia on säästetty. On mulla aikamoiset vanhemmat.

Isä lauleskeli mulle Trau Trau Trallallaata. En osannut kirjoittaa nimeäni ja kirjoitin sen Trau. Isän mielestä se on nykyäänkin hauskaa.

5-vuotiaana näköjään luulin, että kissa munii. Ihan hyvä. Tykkäsin jo lapsena kissoista ja kissoja löytyi aika paljon näistä mun taideteoksista. Toisessa kuvassa on äiti ilmeisesti lastenvaunujen kanssa. Mutta tota en ymmärrä, onko toi muka karvainen häntä, mikä kissasta roikkuu? Ja miksi tolla kissalla on niin paljon viiksiä?  Vesivärein tehty raidallinen kissa taitaa olla jo kouluikäisenä tehty, sen verran siistit rajat ja A:t korvassa, näetkö?

Sain reilu 2-vuotiaana pikkuveljen. Meillä oli semmoinen viharakkaus-suhde. Ylläolevista piirroksista huomaa, että rakastin kuitenkin veljeäni niin paljon, että piirsin siitä kuviakin. Nyt kun ajattelee, niin kyllähän mun veljellä on vähän tollainen kolmiomainen pää. Ja varsinkin tollaset hampaat.


En ollut ikinä mikään heppatyttö, mutta piirtelin heppoja jonkun verran. Ylläoleva heppa on kyllä todellinen mysteeri. Miks sillä on tollainen pää ja mikä siltä roikkuu vatsasta? Batman on kyl aika siisti ja aika sairasta, että se hymyilee, kun vieressä on vangittu tyttö. Peter Panilla on jotain outoa päässä ja kaTPeeni (hyvä typo, äiti) Koukulla on vatsassa ikkuna, Leena itkee vieressä, ihan normisettiä.

Vuonna 1993 olin mennyt kouluun ja ilmeisesti joku perhetuttu oli raskaana, koska tein kolmen piirroksen sarjan raskaudesta, synnytyksestä ja … No, sanotaan näin, että kolmas kuva jääköön salaisuudeksi, koska siinä ei ollut mitään järkeä. Ei yhtään järkeä. Mutta nämä oli aika omituisia muutenkin.

Miksi pilvi puhuu ja miksi raskaana olevan edessä on pieni lätäkkö, jossa on kala? Ja vastasyntynyt sanoo päää.

Ilmapallo sai uuden elämän kukkana. Ja pilvirykäelmänä. Vautsi. Ihan Kiasma-kamaa.

Eläinaiheisen lehden kansi on taiteiltu neljännellä luokalla vuonna 1996. En muista saatiinko itse valita mitä saadaan piirrellä, mutta eniten mua kiinnostaisi juttu otsikolla ”Miten koira ja kissa suhtautuu?”. Niin mihin? Toisiinsa? Lapsiin? Muihin eläimiin? Mitä ihmettä olen hakenut tuolla otsikolla? Radiolinjan mainos sai uutta ulottuvuutta, kun samalla luokalla piirsin kännykän ottelemaan hennon näköistä tyttöä vastaan. Kukkatyö on yhdistelmä kuvaamataitoa ja geometriaa, opeteltiin käyttämään harppia ja sen avulla piirrettiin kukkien terälehdet ensin toiselle paperille.

Vesivärein tehty syksyiset maisemat on myös koulutöitä. Uskoisitko, että ylempi on 11-vuotiaan Tarun taiteilema ja alempi on tehty kaksi vuotta ekan jälkeen? Tässä huomaa, että kiinnostus tai aika teini-ikäisenä ei enää riittänyt taiteiluun.

Teininä piirtely muuttui suoraviivaisemmaksi eikä mielikuvitusta enää ollut niin paljoa. Piirtelin kotona lähinnä pieniä juttuja puuväreillä ja hiilillä, mutta koulussa olin ahkera ja tunnollinen kuvaamataidon tunneilla. Yläasteen töitä mulla taitaa olla jossain vielä tallella, mutta useammat (hienoimmat) työt meni merkkipäivinä mummeille lahjoiksi. Mummillani on edelleen jossain kehystettynä iso auringonkukkataulu ja hämmästyn aina sitä katsoessani, että miten joskus osasinkin piirtää niin hyvin. Nykyään en oikein osaa piirtää, mutta tykkäisin edelleen räpeltää jotain hiilillä.

Onko teillä lempparia näistä kuvista? Mun mielestä paras on tuo kolmiopäinen pikkuveljeni.

Leave A Reply

Navigate