Pikavisiitti Tallinnassa

 

Tehtiin vuoden ensimmäinen reissu Tallinnaan. Monen muun tavoin käymme siellä hakemassa kaappiin siiderit, lonkerot ja vahvemmat juomat. Tallinnassa käytiin viimeksi toisella kesälomalla ja pantillisten tölkkien palauttamisen sijaan ensi kerralla pullonpalautuskone vain piippailee näytölle pyöreitä nollia.

Mies on yrittänyt pitkään saada mua ajamaan autolla laivaan. Tähän pieni selvennys, mä olen meidän perheen ainoa, jolla on lupa ajaa autoa. Mua on jotenkin aina kauhistuttanut ajatus ajamisesta laivaan, älkää kysykö miksi. Tykkään laivoista, kunhan ei keinuta liikaa, mutta jostain syystä laivaan ajaminen on ollut jännä ajatus. Mulla on ollut ajokortti yli 11 vuotta ja ajokilometrejä ja myös maileja ihan hitosti, mutta silti. Laivaan meno? Noup.

Nyt sitten päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja varataan autolle tilaa laivasta. Tietysti soitin isälleni ja kysyin, että josko hän lähtisi mukaan. Se oli sellainen varotoimenpide, jos vaikka panikoin ja päätän olla ajamatta satama-alueellekaan, niin on ainakin mukana joku, joka voi ajaa auton laivaan. Isä lupasi lähteä mukaan, koska kyllähän suomalainen mies aina halvasta oluesta kiinnostuu. Varasimme autolle Priority-lipun, jolla pääsisimme ensimmäisten joukossa laivaan ja laivasta ulos, molemmissa päissä.

Autoon piti hommata parit tarpeet. Ensiapulaukun kaveriksi piti ostaa pyöräkiilat, kilon kokoinen vaahtosammutin ja ostettiinpa sitten vielä huomioliivikin. Näiden lisäksi myös autoon piti pyytää vakuutusyhtiöltä green card, jonka hain lyhyen varoitusajan takia suoraan vakuutusyhtiön toimipisteestä (seki oli semmone show, että huh). Kävimme tankkauksen yhteydessä lisäämässä takarenkaisiin painetta.

Isä tuli meille eilen aamupala-aikaan ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Keli oli aika kamala, mutta ainakin olimme ajoissa liikenteessä. Check-iniin pääsyä odotellessamme kirosin jälleen kanssa-ajajia, jotka eivät ymmärtäneet liikennesääntöjä. Luukulle päästyämme taas muistutettiin, ettei me saada poistua satama-alueelta (tulomatka oli samalla laivalla) ja saimme Shuttle Car Shoppingin tilauslomakkeen.

Siitä sitten meidät ohjattiin odottelemaan laivaan pääsyä. Ajoin Priority-kaistalle ja olimme jonossa ensimmäisiä. Pian perään ajoi Mersu. Kokonaismäärää Prio-autoille en tiedä, mutta kotisivuilla lukee, että Prio-lippuja on rajoitettu määrä. Ehkä kolme varttia ennen laivan lähtöä meidät ohjattiin Prio-kaistalta odottelemaan pääsyä laivaan ja katsoimme siinä rekkojen jyrkkiä kääntymisiä laivaan. Niiden perään ajoimme me Priority-kaistalta ja tosiaan henkilöautoista me päästiin laivaan ekana. Ajoimme laivan etukeulaan, aivan siis niin keulaan kuin pääsi. Auto oli jo vähän loivasti yläkenossa (ei sentään ala..).

autokansi
Hii, se autokansi on vielä niin tyhjä!

No, tässä vaiheessa ei hirveesti jännittänyt, vaikka autossa mukana istuskelleet nilkit yrittivät aiheuttaa paniikkia kertomalla miten laivat uppoavat ja miten ne pysyy (/ei pysy) pinnalla. Sitten piti löytää poispääsy autokannelta ja noustiin Mersussa olleiden tyyppien kanssa kolmannesta kerroksesta monet rappuset laivan keulan baariin. Oltiin varmaan ekat asiakkaat ja tehtiin heti tilauslomake valmiiksi aamukahveja juodessamme. Sää oli muuttunut paremmaksi. Tilauslomake piti viedä infoon 30 minuuttia ennen laivan saapumista Tallinnaan ja se maksettiin infossa.

Laivan oli määrä saapua satamaan 12.30 ja laskeuduimme portaat alas autokannen luo kahdentoista jälkeen. Alhaalla odottivat Mersun omistajat ja pian kannelle jo pääsikin. Autokannella lainehti autoista sulaneet lumet ja isä pelotteli minua, että nyt se laiva on jostain saanut osumaa ja kohta uppoaisimme. Laiva tärisi, mutta ei sentään heilunut. Autossa istuessamme minua kiusattiin kertomalla miten keula avautuu kohta ja sisään syöksee merivettä. Nice, mä niin tykkään teistä ♥

Keula avautui näppärästi ja ramppi laitettiin ajokuntoon sekunneissa. Vieressä ollut rekka-auto sai jäädä odottamaan vuoroaan, kun minut päästettiin laivasta ulos ensimmäisenä. Sitten alkoi noutopisteen etsiminen silmillä satama-alueelta. Ha, tuolla! Joku keltaliivinen tyyppi yritti ohjata meidät pois satamasta, mutta me kaarruimmekin vasemmalle kohti noutopistettämme.

Shuttle Car Shoppingissa tilaus odotti meitä ostoskärryissä ja pakkasimme sen autoon hetkessä. Kysyimme ajo-ohjetta takaisin saman laivan autojonoon, mutta kielimuurin takia joku lauseen osa meni vähän ohi ja ihmettelimme hetken aikaa sataman pienessä nurkassa, mistä uskallamme oikein ajaa, ettei vieressä olevat poliisit käy kimppuun.

Nyt vasta selvisi, että netissä oli ihan kuvallinen ohje, miten satamassa ajetaan ja onneksi mun ajotapa ei hirveästi siitä poikennut! Päästyämme autokaistalle keltaliivinen heppu ohjasi meidät Prio-lapun ansiosta laitimmaiselle kaistalle Mersun perään, Priority-kaistalle. Tässä vaiheessa laivasta tuli edelleen autoja ja rekkoja ulos. Olin ajanut Tallinnan satama-alueella ehkä parisataa metriä.

Vajaa puoli tuntia satamaan päästyämme laiva oli tyhjä ja Priority-autot ohjattiin ensimmäisenä laivaan. Tällä kertaa tosiaan Mersu ajoi laivaan ensimmäisenä ja se taisi isää vähän ketuttaa, koska se käski painamaan kaasua ja ohittamaan sen. Ajoin kuitenkin kiltisti Mersun perässä laivan takaosaan taas melkein takakeulaportin eteen. Autoista noustuamme heitettiin Mersun tyyppien kanssa läppää siitä, että nyt osat vaihtuivat. Ja taas nousimme miljoonat rappuset ylempiin kerroksiin.

Oli nälkä ja kaipasimme mahan täytettä. Kello oli yksi, laivan oli määrä lähteä vasta kahdelta eikä kahvio ollut vielä auki. Tapettiin aikaa puhumalla paskaa, pelaamalla paskahousua ja kun vihdoin kahvio aukesi, ryntäsimme hakemaan syötävää ja kahvia.

20160213_130638

Ennen laivan saapumista Helsinkiin haimme vielä marketista autoon lisää tavaraa, koska yllätyimme miten paljon auton tavaratilaan mahtuikaan tavaraa. Tilaihme. Meidän mielestä Helsinkiin tultaessa autokannelle pääsyä joutui odottamaan kauemmin kuin Tallinnan päässä, mutta eipä se haitannut, kun meitä ilahdutti porraskäytävässä ihana nallemainen koira! Se oli niin ihana, sekin olisi vielä mahtunut meidän kyytiin 😉

Neljältä oltiin satamassa ja Mersu ajoi laivasta ensimmäisenä ulos ja me toisena. Pääsimme satama-alueelta hyvinkin vikkelästi ja helposti pois eikä tullikaan ollut kiinnostunut meistä. Kotona oltiin laittamassa isän juomia hänen autoonsa puoli viiden aikaan ja koska yksi siideritölkkini sai osumaa pihalla, hörppäsin ensimmäisen siemauksen jo siinä vaiheessa.

Pakko sanoa, että jännitin ihan turhaan laivaan ajamista. Ensi kerralla lähdetään ehdottomasti samalla tyylillä ja varmasti samalla laivalla, lähtö oli siis 10.30 ja laiva oli Helsingissä takaisin 16.00. Priority-lätkä oli mieletön plussa ja sen neljäkymppiä laittoi ihan mielellään siihen, että välttyi jonottamiselta (ja sai parhaat paikat baarista/kahviosta). Odottaminen sen sijaan on vähän pakollista tällaisissa tilanteissa, mutta manuaalivaihteista autoa ajaessa mieluummin odotan paikoillani kuin liikun jonossa eteenpäin nykäyksissä.

Kiitos Tallinkille loistavasta palvelusta! Nyt odotellaan pisteiden päivittymistä ja mietitään seuraavaksi Ruotsin risteilyä, ilman autoa 😉

Leave A Reply

Navigate