Pre-Jussi

Eilinen oli ihan mahtava päivä! Vietin vapaata, joten nukuin vähän univelkaa pois. Alkuviikon aamukuuden vuorot tekevät äkkiä tehtävänsä, vaikka nukkuisikin töiden jälkeen päikkärit. Eilen en kuitenkaan ihan älyttömän pitkään pystynyt nukkua, koska kalenterissa oli merkintä kynsihuollosta. Lähdin ajelemaan pienessä tihkussa kaupungin toiselle puolelle vain päästäkseni tihkuttomaan, mutta hirmu tuuliseen kaupungin osaan.

Mutta ah, ne kynnet. Mulla ei ole kai ikinä ollut tämän värisiä kynsiä ja rakastuin tähän väriin heti!

Kynsihuollon jälkeen tulin kotiin vähän siistimään paikkoja ja tekemään ruokaa. Pete teki töitä kotikonttorilla ja lopettaessaan työt lähdimme käymään kaupassa. Kaupassa treffattiin Peten veli, jonka uudelle passille naureskelin, tai siis lähinnä sille kuvalle.

Me päätettiin viettää Juhannusta etukäteen (pre-Jussi), koska mä olen koko Juhannuksen töissä. Istuttiin parvekkeella ja onneksi sää alkoi suosimaan, sillä aiemmin päivällä taivas oli tummunut synkistä pilvistä ja vettä tuli kuin saavista. Viime viikolla kotiutimme pari tuolia parvekkeelle ja vihdoin ja viimein myös pöydän! Näiden ansiosta parvekkeella tuli vietettyä pitkiä aikoja.

Ruoaksi olimme suunnitelleet jotain ihan muuta kuin minipizzoja. Nälkä ei kuitenkaan ollut suuri ja söimmekin vasta kahdeksan maissa. Selkeästi alkoholipitoiset juomat pitivät nälkää hieman loitolla, mutta ilta ilman mitään syötävää voi olla aika hiton ällöttävä olo.

Illan puheenaiheet koski paljon viime vuoden USA-reissua ja ensi vuoden reissua miettiessä. Peten veli Jere on ensi vuonnakin lähdössä meidän mukaan ja tällä kertaa koko reissun ajaksi. Juttelimme myös musiikista, koska se on kaikille läheinen asia, varsinkin Jerelle ja Petelle. Mulla musiikki-innostus on jäänyt johonkin lapsuuteen ja teini-ikään, vaikka edelleen siis tykkään laulaa ja haaveilen omasta pianosta.

Illan extempore tapahtui kuitenkin myöhemmin. Olin koko illan viestitellyt Miralle ja hän repäisikin työvuoron jälkeen ja otti taksin meille. Naureskeltiin siinä parvekkeella kolmisin, että joojoo, niin varmaan, kotiinhan Mira on kuitenkin menossa. Ei mennyt silti kauaa, kun Mira soitti ja kysyi ovikoodiamme, joka ei kuitenkaan toiminut. Siinä vaiheessa tajuttiin, että ainiin, kello on niin paljon, ettei sen kuulukaan toimia. Ryntäsin hissiin ja siitä pohjakerrokseen avaamaan oven Miralle, samalla kun edelleen naureskelin extemporeena tehdylle visiitille.

Ilta jatkui vielä muutaman tunnin ja tänään nukuttikin melkein yhteentoista asti. Univelkaa oli vielä todennäköisesti alkuviikosta, joten Peten kanssa otettiin vielä ruoan jälkeen päikkärit.

Meillä oli siis todella kiva ja unohtumaton pre-jussi.

Tämän myötä suosin aina extempore juttuja. Kun juttuun liittyy parhaat tyypit, mikään ei voi mennä pieleen.

Leave A Reply

Navigate