Risteily, johon kuului yllätys

Tiistaina lähdimme Tukholman risteilylle, josta Pete minulle kertoi vasta loman alussa. Hän oli kertonut, että oli tehnyt varauksen ajat sitten, mutta ei halunnut pitää yllätystä loppuun asti, etten mä suunnittelisi mitään mökkireissuja tai muuta ja Pete joutuisi sanomaan kaikille ehdotuksille ei ilman sen kummempia selittelyitä. Kerroin tietysti asiasta Miralle ja Mira paljastikin, että Pete oli pyytänyt häntä mukaan ja olisi halunnut lähteäkin, mutta työvuorosuunnittelut eivät antaneet periksi heti lomalta paluun takia. Selevä.

Vielä kotona ollessamme Pete lähti hakemaan toista pienempää matkalaukkua varastosta, mutta palasi tyhjin käsin ja sanoi soittavansa Jerelle, veljellensä, jolle laukku oli jäänyt Jenkki-reissun päätteeksi. Mä möläytin, että ei kai Jere ole lähdössä mukaan. Vitsi mä oonkin mukava ihminen.

Lähdimme kotoa bussilla kohti keskustaa ja siitä sitten sporalla satamaan. Kun tultiin satamaan, Pete jätti mut laukkujen kanssa satamarakennuksen ulkopuolelle, koska oli kuulemma järkännyt jotain ylläriä enkä saisi olla tiskillä mukana… Jaahas. Että semmoista kivaa. Mun päässähän alkoi sitten laukkamaan. Uu, joku hemmetin iso ja hieno hytti. No ehkei. Uu, ehkä hytissä odottaa shamppanjapullo. Ja sitten mielikuvitus alkoi laukkamaan siihen suuntaan, että pohdin jo Peten jättävän mut.

No, Pete onneksi tuli takaisin ja lohdutti mua kertomalla, että ei aio jättää mua. Okei, hyvä. Silja Symphonyyn siis. Pete sanoi laivaan kävellessämme, että yllätys ei ole ehkä hytissä, kun mennään sinne, mutta ehkä myöhemmin. Selevä. Kävimme heittämässä kamppeemme hyttiin, joka ei ollut iso ja hieno, ihan vain sellainen tavallinen neljän hengen hytti, mutta kuitenkin siisti. Pitkästä aikaa olin ikkunallisessa hytissä. Pete halusi lähteä saman tien baariin ottamaan ekat juomat ennen buffettiin menoa.

Istuskeltiin sitten laivan kannella ja yhtäkkiä Mira tulee seuraan. MITÄ HELVETTIÄ. Mira sanoi olevansa töissä… Hmm. No, yllätys oli tietysti mieluisa ja sanoinkin ääneen, että no on Mira parempi vaihtoehto kuin Jere. Eikä siitä mennyt kuin ihan hetki, niin Jere käveli seuraamme ja mä sain ihan hillittömän naurukohtauksen ja tuntui, että silmät kostui liian herkästi. Sain kuulla, että samantyyppistä ylläriä oltiin jo suunniteltu viime kesälle, mutta koska meillä oli silloin Jenkki-reissu edessä, porukka oli päättänyt pistää risteilyajatukset jäihin, kunnes Pete sulatti sen idean parisen kuukautta sitten. Risteily oli tavallaan mun kolmekymppiset. Ja kolmeykköset.

Lähdimme sitten porukalla buffettiin ja sielläkin taisin vielä ääneen maanitella minkä yllärin tyypit oli mulle järkänneet. Siis noi on ihan kahjoja kaikki, mut ne on mun kahjoja!

Siin mä viel hengailen ennen yllärin paljastumista…

Buffetissa naureskeltiin mun Jere-kommenteille ja syötiin hyvin. Käytiin taxfreessa, ostettiin pelikortit ja mentiin meidän hyttiin pelaamaan. Mira oli meidän seinänaapuri, mutta Jeren ja meidän hytin välissä oli jonkun randomin huone. Koska sää oli mitä parhain kannella hengailuun, sielläkin tuli vietettyä aikaa.

Käytiin Atlantis Palacessa katsomassa illan show, oli ihan kiva. Juotiin hyvin, Jere osti mulle ja Miralle siistit pimeässä hohtavat rannekkeet, joita oon käyttänyt kai viimeksi lapsena. Tehtiin Peten kanssa jotain uutta, mentiin tanssimaan lavalle orkesterin tahtiin! Jatkettiin iltaa New York klubille ja mä nousin taas lavalle vähän laulamaan karaokea. Myöhemmin karaoken loppuessa ja discon alkaessa (voi kun sana disco kuulostaa niin … teiniltä) mentiin vielä lavalle tanssimaan nelistään. Voi jessus mikä ilta. Aivan törkeen hauskaa.

Ja tietysti eilen aamupalan runsas buffet oli kaikkien mieleen. Tukholman huono sää sai meidät kuitenkin pohtimaan kaupungille lähtöä. Mira oli ainoa, jolla oli sateenvarjo, mutta Petellä ei ollut edes pitkähihaista paitaa ja mulla vain pikkuset kengät ja niihinkin vain nylon-sukat. Tylsä juttu, koska säätiedotuksen mukaan olisi pitänyt olla vain hieman pilvistä ja ehkä sadekuuroja. No, me jäimme laivaan nukkumaan.

Vasta lähemmäs kolmea käytiin haukkaamassa välipalaa. Pete söi jotain kanajuttuja ja me muut otettiin sushia. Ai että sushi on kyllä hyvää…

Illaksi pukeuduimme hienosti ja lähdimme El Capitaniin syömään. Siis jos ikinä käytte Silja Symphonylla tai Serenadella, suosittelen lämpimästi kyseistä ravintolaa! Aivan älyttömän upea menu, mutta niin taivaallisen hyvää ruokaa! Viiniä osataan suositella aina ja joka kerta suositus on osunut nappiin! Vielä parempi, jos kohdalle osuu ikkunapöytä, mutta siitähän ei ikinä tiedä. Palvelu pelaa ja ruoka tulee nopeasti.

Jostain ihmeen syystä nämä suomalaiset jatkoivat taas iltaa baareilun merkein. Ollaan me suomalaiset outoja. Toinenkin ilta oli hiton hauska ja tällä kertaa sain raahattua Jeren mukaan laulamaan. Kahdesti jopa!

Tänä aamuna buffet oli taas melkoinen piriste, mutta melkein samantien kun päästiin kotiin, mä menin ottamaan torkut. Laukut on vielä täysin purkamattomat, joten ehkä niille vois vielä tänään tehdäkin jotain.

Kiitos siis tuhottomasti mun rakkaalle aviomiehelle, parhaalle ystävälle ja no… Jerelle. Jere, sä oot oikeesti helvetin hyvä tyyppi, älä unohda sitä. Kiitos teille, en ikinä unohda tätä ja vuorostani yritän joskus yllättää teidät.

Jos sitä sitten vaikka miettisi vielä jotain mökkireissua loman vikoja päiviä varten. Miks tää loma on mennyt niin nopeasti?

No se.

2 Comments

Leave A Reply

Navigate