Skolioosi

Skolioosi, mikä ihme se on? Wikipedia kertoo seuraavaa; Skolioosi tarkoittaa selän ja selkärangan kieroutumaa. Siinä näin lyhyesti kerrottuna. Skolioosia sairastaa 2-3% väestöstä ja osa jopa tietämättään, mikäli selkä ei oireile eikä selkää tutkita tarkemmin. Tavallisin skolioosimuoto on idiopaattinen eli synnynnäinen, rakenteellinen ongelma, joka ilmenee vasta normaalisti kasvupyrähdyksen alkaessa. Minulla todettiin skolioosi juuri näin.

Diagnoosi

Jo ala-asteella kouluterkkari merkkasi johonkin paperiin lievää kohoumaa selässä kallistuessani kurkottamaan varpaitani. Tähän ei ikinä puututtu ja se harmittaa. Jos olisi, ehkä asiani olisivat tällä hetkellä paremmin, kuka tietää. Diagnoosi skolioosista tuli vähän vahingossa. Kävin ihan jonkun muun asian takia lääkärillä ja äiti pyysi tsekkaamaan kipeytynyttä selkääni, joka oli vaivannut jo puolisen vuotta. Sain heti lähetteen naapurikaupungin ortopedille, joka teki diagnoosin. Diagnoosin sain vuonna 1999, ollessani 13-vuotias.

Boston-korsetti hoitomuodoksi

Tällöin, vuonna 1999, mitattiin skolioosin asteeksi 26. Ortopedi suositteli korsettihoidon aloittamista ja silloin jo vähän keskusteltiin leikkausmahdollisuudesta, mutta siitä kai juteltiin sillä mentaliteetilla, että jos en nyt korsettia ottaisi ja sitä käyttäisi, leikkaus olisi edessä. Korsetin tavoite ei ole parantaa skolioosia vaan estää rankaa kieroutumasta enempää.

Vuonna 2000 vielä ollessani 13-vuotias, sain siis elämänkumppanikseni Boston-korsetin, jota minun piti pitää 23 tuntia vuorokaudessa. Kyllä, melkein ympäri vuorokauden. Se yksi tunti oli tarkoitus käyttää suihkussa käymiseen, venyttelyyn ja lihaskunnon ylläpitämiseen. Diagnoosista oli puolisen vuotta, kun sain korsetin ja yhtäkkiä selkäni vinoutuma oli kasvanut 47 asteseen. Eli skolioosin asteet oli yhtäkkiä puolessa vuodessa miltei tuplaantuneet. Huh.

Koululiikunnassa olin mukana, yleensä ilman korsettia. Uintia rakastin tuohon aikaan ja se rentoutti myös selkää. Kaikki vähänkin kuormittava oli mielestäni typerää, muistan vihanneeni lentopalloa ja sulkapalloa, koska siinä pääni virheasento aiheutti yläselkään kipua ja koripallo sen sijaan aiheutti nopeilla liikkeillä yhtäkkisiä kipuja ympäri selkää.

Melkein kaikki tiesivät korsetista ja monet ihmetteli sitä. Muutamille kerroin asiasta ja tottakai läheisimmät kaverit ja koululiikunnassa mukana olleet koulukaverit tiesivät asiasta. Asiasta en kuitenkaan tehnyt mitään isoa numeroa. Vihasin korsettia ja välillä lintsasin sen käytöstä. Jopa pikkuveljeni tsemppasi minua sen käyttämiseen sanomalla, että muuten musta tulee isona Quasimodo.

Korsetin kanssa kävin kontrolleissa puolen vuoden välein. Skolioosin asteet vaihtelivat paljon, kiitos tai epäkiitos liikkuvalle selälle. Korsettihoito lopetettiin pituuskasvun loputtua, jolloin olin hieman vajaa 16-vuotias. Asteita oli 47 korsettihoidon loputtua eli sama hoidon alkaessa. Tämän vuoksi nostettiin leikkausasia uudestaan pöydälle. (Jännä juttu, ainakin minä ja isäni muistetaan, että asteet olisivat pahimmillaan olleet 49 ja ainakin tuolloin leikkausraja oli sen 50.)

Pixabay

Korsettihoidon jälkeen

Yllättäen puolen vuoden päästä kontrollissa huomattiin yllättävä parannus, asteita oli nimittäin enää vain hieman päälle 40. Muistan miten äidin kanssa itkettiin helpotuksesta ortopedin vastaanotolla, kun tajusimme, ettei leikkauspöydälle tarvitsisi nousta. Oli ihmeellistä, että selkä oli suoristunut korsettihoidon jälkeen, mutta se ei ole kuulemma mitenkään mahdotonta selän ollessa näin liikkuva.

Seuranta päätettiin vuonna 2004, ollessani 18-vuotias, sillä minua oltiin hoidettu Lasten- ja nuortensairaalassa. Tällöin lääkäri on sanellut epikriisiin ”Korsettihoito toteutui vaatimattomalla menestyksellä — Operatiivisen hoidon indikaatiota en näe täyttyvän nyt.” Viimeisin skolioosin aste Lasten- ja nuortensairaalasta on 43,5. Suositeltiin käymään ortopedin vastaanotolla kymmenen vuoden välein.

Mitä nyt?

Aikuisiällä tuli ongelmia ammatinvalinnan kanssa ja selkä ja sen ongelmat olivatkin pääsyy, miksi jouduin luopumaan entisestä alasta. Kärsin töissä jatkuvista kivuista ja niistä tuli kroonisia. Näihin aikoihin otettiin selkä uudestaan syyniin ja muistelisin, että joskus 22-25 ikävuoden tietämillä käydessäni röntgenissä asteiksi mitattiin 34-36. Lisäsenttejä mulle ei ole kuitenkaan tullut enää sen korsettihoidon päättymisen jälkeen, joten on outoa ajatella pienessä päässäni, miten yhtäkkiä ranka on suoristunut melkein kymmenellä asteella ilman lisäsenttejä. Tosin onhan se hullua ajatella, että saisi vielä parikymppisenä pienen kasvupyrähdyksen.

Selkä on iso ja todella monivaltainen. En tiedä onko skolioosin syytä, mutta lannerangasta löytyy yksi nikama, joka on hieman pois paikoiltaan, joka painaa sellaista hermoa, että oikeassa reidessäni on jännä melko tunnoton alue, joka on kasvanut vuosittain. Ensin alue oli ihan pieni, tuossa polven vieressä. Nyt tunnottomuutta on melkein 30cm:n matkalla. En tavallaan kiinnitä siihen huomiota, mutta välillä jalkaan särkee ja veikkaisin, että syynä on paine nikamassa ja venyttelyn jälkeen huomaankin, miten reiteen kihelmöi. Mutta tosiaan, kuten sanoin, en tiedä onko skolioosin syytä, että nikama on huonossa asennossa. Tämän kanssa kuitenkin osaan elää ja fysioterapeutin mukaan tunnottomuus ei tule leviämään pidemmälle. (Jos leviää, silloin muljahtelee toinenkin nikama.)

Sain myös kotikäyttöä varten hieman mukavamman tukiliivin mitä Boston oli. Minulta löytyy siis pehmeä, kangasta oleva reilu kymmenen senttiä leveä ”korsetti”, jossa on mahdottoman tiukka tarrakiinnitys. Korsettia en kuitenkaan ole tarvinnut juurikaan. Huomaan, että lepo ja venyttely auttaa eikä selkää juurikaan särje.

Skolioosidiagnoosin jälkeen todettiin myös, että toinen jalkani on n.1,5cm toista lyhyempi, jonka takia lantioni on hieman vinossa. Aikuisiällä tästä mainittuani fysioterapeutille hän oli sitä mieltä, ettei koroketta kenkään ehkä kuitenkaan enää suosittelisi, sillä kroppa on jo tottunut elämään sellaisenaan ja koroke olisi ehkä vain järkytys kropalle ja siitä selkä vasta kipeytyisi. Silloin mietin, että onpa hullun puhetta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan fiksu fyssari se taisi olla.

Näkyykö skolioosi?

Ei näy, ellei osaa katsoa uimahallissa tai rannalla (ja jos olisin hoikka, sen huomaisi helpommin). Kun vedän vaatteet päälle, ei sitä ulkopuolinen huomaa. Itse tietenkin huomaan sen. Huomaan sen nojatessani kovaan penkkiin, kun yläkroppani ei ole suorassa. Näen sen peilistä, kun asennossa seistessä vasen käsi koskettaa kroppaa, mutta oikea ei. Tunnen sen, kun kurkottelen varpaitani. Näen sen myös kampaajan tuolilla, kun toinen olkapääni on toista alempana. Tiedostan sen sillä, että mieluummin käperryn sohvan vasempaan reunaan kylki sohvan käsinojassa. Huomaan sen, kun venytän vasenta kylkeä reilummin ja helpommin.

Tässä oli siis minun tarinani, mutta tälle tulee jatkoa, sillä haluan jakaa kokemukseni korsetin käytöstä.

Haluan tietysti kuulla myös muiden tarinoita! Onko sinulla skolioosi? Onko sitä hoidettu? Jätä kommentti alle, jaetaan kokemuksia.

Leave A Reply

Navigate