ajatuksia

10 Posts Back Home

Onko silmien värillä väliä?

Onko joku nähnyt kyseisen videon? Katsokaas sillä lailla pikaisesti ja hämmästykää 🙂 Muistin tätä videota katsoessani, että joskus teini-ikäisenä en meinannut tunnistaa äitini ystävää, joka oli hommannut ruskeat piilarit. Tällä tyypillä on mahtavat tuikkivat siniset silmät, joten oli todella hämmentävää nähdä tyyppi ruskeilla nappisilmillä. Teini-ikäisenä halusin vähän vaihtelua ulkonäköön, kuka nyt ei olisi. Piilareita aloin kokeilemaan alunperin juurikin siksi, että saisin värilliset piilarit käyttöön. Niistä ei harmi vain ole mitään valokuvia muistona, mutta taisin eniten ostaa sellaisia värillisiä piilareita, jotka syvensi omaa vihreää sävyä. Mulla on semmoiset vihreänharmaat silmät eli ei juuri minkään väriset ja oon aina halunnut vihreät silmät. Tykkäsin niistä piilareista, jotka syvensi omaa sävyä, mutta todellisuudessa värin huomasi vain läheltä. Jos olisin kokeillut…

Tulen pian kotiin!

Oi mahtavaa, en ole melkein kuukauteen päivittänyt omaan blogiin mitään. Oikeastaan ei ole edes ollut ikävä, sori vaan. Mä pidän lomaa. Matkablogiin olen kirjoitellut jonkin verran, klikkaa tästä päästäkseksi lukemaan, what’s up. Instagramissa seuraavat ovat varmaan vähän perillä siitä, missä olen ollut, mitä tehnyt ja vähän siitäkin, että mitä olen ostanut. Kaikkea en kuitenkaan vielä paljasta! Valokuvia olen ottanut yllätysvähän. Las Vegasissa en kuvannut järkkärillä ollenkaan. Peten kännykässä on niin hyvä kamera, että sillä tuli kuvailtua aika paljon ja tottakai omallakin kännykällä napsin kuvia. Selfiekeppejä täällä on näkynyt ihan järkyttävä määrä, mutta sen ostamista en ole harkinnut. Viime reissuihin verrattuna ollaan syöty terveellisemmin ja paremmin, mikä on tarkoittanut suurempaa rahanmenoa. Upgreidattiin auto ja siihenkin uppos dollareita. Ollaan tehty…

Siitä välistä

Mä en oikein nyt ymmärrä, mihin tää aika katoaa. Tiedän, että tunnissa on 60 minuuttia ja päivään mahtuu 24 tuntia, mutta oikeasti viime päivät ja viikot on tuntuneet siltä, että päivässä ei ole riittävästi tunteja eikä viikossa päiviä. Ensinnäkin, on jotenkin hämmentävää, että nyt on jo elokuu. Kesälomakausi vetää viimeisiään ja koulut on alkanut. Toisekseen on vaikea ymmärtää tätä kesän loppumista, kun itsellä loma on vasta edessä. Eikö vaan, että voi jo sanoa, että syksy on tullut? Työpäivät on ollu rankkoja, pitkiä ja väsyttäviä. Tunnit matelee, kun odottaa koko ajan jotain muuta. Onneksi asiakkaat on välillä ihan mahtavia ja työkaveritkin kivoja, joidenkin kanssa on tullut ehkä hieman tutummiksikin. Vapaapäivät kuluu ihan tavallisissa asioissa ja välillä…

Elä kertomisen arvoista elämää

Kun luetaan niitä postauksia, joissa jaellaan aloitteleville bloggaajille ohjeita, sisältyy niihin lause ”Elä bloggaamisen arvoista elämää”. Nyt kun miettii omaa elämää viimeiseltä kuukaudelta tai kahdelta, eipä tässä oikein mitään kertomisen arvoista ole. Täytin pyöreitä, koeaika töissä on umpeutunut, sukulaislapset on viettänyt synttäreitä… Eli ei mitään erikoista. Tarkoittaako tuo neuvo sitä, että koko ajan pitäisi olla ostamassa ja tekemässä kaikkea? Jotta voisi kertoa ja näyttää blogissaan mitä on ostanut ja tehnyt. Ihan vaan tiedoksi. Mä en jaksa olla tekemässä koko ajan jotain. Käyn töissä ja työajat on ihan ihmeelliset. Aina ei jaksa. Kun on vapaata, teen yleensä kotitöitä, hoidan asioita, joita ei ole viikolla ehtinyt tehdä, kuten kaupassa käynti. Tän kaiken lisäksi pitäisi tehdä kaikkea muuta.…

Hiljaiseloa

Heippa tyypit! Jälleen pyytelen anteeksi hiljaiselosta, mutta voitte miettiä, onko kyseessä laiskuus, saamattomuus, täysi kalenteri vai kenties rikkinäinen läppäri. Synttäripäivä meni oikein mukavasti ensin lounastellessa pienellä porukalla ja vielä illalla vanhempieni kanssa käytiin ulkona syömässä ja testailtiin ilmalla täytettävää banaanipetiä, tuolia. Äiti halus yhteiskuvia ja sittenhän niitä otettiinkin oikein urakalla. Lisääkin olis voitu ottaa, koska useissa kuvissa tarkennus oli jossain ihan muualla. Osasta kuvista tuli vähän huono olo itelle, kun tajusin, että äiti on laihtunut sen verran, että mä taidan olla kohta isompi kuin se. Jessus nyt oikeesti lenkille, Taru! Äiti on aina ollut eräänlainen esimerkki siitä, että millaiseksi en halua kasvaa. Kirjaimellisesti. Oli tietysti hirveen fiksu ottaa kuvat vatsa täynnä ja vieläpä valkoinen paita päällä,…

Erilaiset juhlat

Mun blogifiidi täyttyi kaikenlaisista valmistujaisista, lakkiaisista ja muista samantyyppisistä jutuista. Oli nättejä kakkuja, kukkamekkoja, ruusuja, lettikampauksia. Mä en ottanut kameraani mukaan meidän reissuun lauantaina, tuona vuoden kiireisimpänä juhlapäivänä. Sen verran kuitenkin kännykän kameraa käytin, että illemmalla Google Maps ehdotteli kuvien lisäämistä paikkatietoihin. No ei kiitos. Tähän samaan voisi tägätä Valokuvatorstain Kivi-aiheen. Meidän lauantai alkoi hiljaisesti ja vikkelästi. En juuri meikannut enkä jaksanut laittaa hiuksia mitenkään erikoisesti. Mies pukeutui valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan pukuun. Minä puin saman mekon päälleni, jota käytin oman mummini hautajaisissa. Otin mukaan kortin, johon olin kirjoittanut puolisoni itse kaavaileman muistovärssyn mummolleen ja laukkuun laitoin pikkupaketillisen nenäliinoja. Autossa matkusti kolme ihmistä, me ja minun äitini, joka lähti mukaan laulutaidoillaan. Haettiin takaluukkuun valkoviolettinen kukkavihko…

Olen ”vain” kaupan kassa

Mä tajusin tossa, että mä en ole hirveästi kertonut uudesta työstäni. Tai siis olen tietysti kertonut jotain, mutta en sen kummemmin. Eiköhän nyt ole siis aika kertoa vähän enemmän. Moni, joka ei tiennyt oikeasta tilanteestani vaatekaupassa, oli todella yllättynyt kertoessani, että menen ruokakauppaan töihin. Kuka hullu nyt vaihtaisi vaatekaupasta ruokakauppaan? Yks mun ihana entinen työkaveri vaatekaupassa oli ollut ensin ruokakaupassa töissä ja sitten sieltä tuli vaatekauppaan. Mä tein just päinvastoin ja se on tietysti kummastuttanut ihmisiä. Mutta, tilanne vaatekaupassa oli mikä oli ja olisi muuttunut vielä surkeammaksi, joten olen paljon mieluummin ”vain” ruokakaupan kassa. Olen miettinyt, etten voi kertoa tilanteesta vaatekaupassa kovinkaan avoimesti, mutta voin kertoa miksi olen paljon mieluummin ruokakaupan kassalla töissä kuin siinä vaatekaupassa. Työvaatteet on samanlaiset…

Pyörä haussa

Vaihdoin yli kaksi kuukautta sitten työpaikkaa ja koska uusi työpaikka on vain kolmen kilometrin päässä, piti hommata uusi pyörä. Pyörää ei näy eikä kuulu. Tää on taas tätä saamattomuutta. Kyllähän me tiedetään, mistä niitä pyöriä saa. Vaikka mistä. Ollaanko me käyty niissä paikoissa? Eipä juuri. Miksi? Jaa-a. Ensin ajattelin, että hommaan ihan uuden pyörän. Koska, no, uusi pyörä on aina uusi. Saan just sellaisen kun haluan eikä tarvii miettiä toimiiko kaikki vaihteet. Sitten mietin, että pyörä on yllättävän iso sijoitus, joten mitä jos vaan hankin semmosen käytettynä. Poliisin huutokaupasta. Aijaha, niitä ei enää ookaan kuin netissä. Just, mä en pyörääni osta ennen ku oon kokeillu sitä. No entäs sitte tori.fistä? Aijaha, tää tyyppi myy jotain…

Hetki pieni…

… otan pienet päikkärit. … katon ihan vaan hetken tätä. … tuun ihan sekunnin päästä. … vastaan sulle ihan kohta. Tätä mun elämään on kuulunut. Tuntuu ihan pieneltä hetkeltä, kun viimeksi painoin tuota sinistä Publish -painiketta. Julkaistujen juttujen lista sanoo toista. Mulla on tuolla pari tekstiä jemmassa, luonnoksina, mutta en saa aikaiseksi koota niistä mitään. Se vähän vakavampi postaus on edelleen iso kysymysmerkki, haluanko sitä ollenkaan julkaista. Onko se liian henkilökohtainen? Viime viikko meni kuin siivillä. Töitä, töitä ja töitä. Miran kanssa pidettiin pieni aivoloma perjantaina aamusta ja juteltiinkin tästä, että nykyään elämään ei oikein muuta kuulukaan kuin töitä. Vietämme töissä niin paljon ajastamme, että häppeninkit tapahtuu siellä. Töistä meet kaupan kautta kotiin, teet sitä…

Vaihdoin työpaikkaa

Saanhan kertoa salaisuuden? Mä vaihdoin työpaikkaa. Uudestaan. Mä olin aika luihu ja viekas, ja vähän hiljaakin tästä koko asiasta. Aloitin uuden työn kolmisen viikkoa sitten ja jo silloin tiesin, etten ole siellä kauaa, sillä minulle oli juuri tarjottu myös toista työtä. Puhuttakoon vaikka näin, että työpaikka, johon ensin meni, oli Aa. Työpaikka, johon menin nyt, on Ee. Minulle tarjottiin noin kuukausi sitten töitä Aasta. Irtisanouduin vaatekaupasta, pidin vähän vapaita ja kun eräänä työpäivänä astelin taukohuoneeseen vilkaisemaan kännykkää, oli siihen tullut yllätyksekseni puhelu ja tekstari. ”Soittaisitko minulle koskien työhakemustasi Eehen.” Mietin jo, että äääh, miksi vaivautuisin. Mutta. Se ajatus kesti ehkä sekunnin. Soitin tyypille, sain kutsun työhaastatteluun ja mietin, että no, eipä se haittaa käydä kuuntelemassa Een työstä. Jo…

Navigate