ajatuksia

6 Posts Back Home

Kolmenkympin kriisi

Ikä. Se on vain numero. Silti, voin ehkä myöntää kärsiväni miettiväni kolmenkympin kriisiä. Joskus kymmenen vuotta sitten yhelle kaverille iski kahdenkympin kriisi. Itse en oikein tajunnut sitä, miten muka silloin voi iskeä kriisi? Kaveri tajusi, ettei sillä ollut koulutusta, parisuhdetta tai perheenlisäystä. Työ löytyi, mutta se ei ollut mikään unelma. Meniköhän siinä vuosi vai kaksi, kun kaveri oli saanut rinnalleen avovaimon ja yllätysvauvan. Mitään kriisiä ei enää ollut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen naureskellut ikäkriiseille. Silti nyt huomaan, että itse ajattelen olenko jättänyt jotain tekemättä. Yleensähän tässä iässä ollaan jo tosi aikuisia. Vakituinen työpaikka, jonka taustalla on luultavimmin hyvät opinnot. Vakaa parisuhde, ehkä jo avioliitto. Asuntolaina, autolaina, koira ja/tai kissa, vauva tai pari tai ainakin ensimmäinen…

11 kysymystä ja vastausta

Olen tässä aikani kuluksi lueskellut blogeja. Ruudulleni on pölähtänyt ulkosuomalaisia, yläasteikäisiä, koiria, jopa pari miestä, äitejä, sinkkuja… Päädyin muunmuassa nuoren äiskän, Hennan, blogiin. Onnea Hennalle mahan kasvatukseen! Otan Hennan haasteen vastaan ja toimin hänen tavoin; en varsinaisesti haasta ketään, mutta jos olet päätynyt sivuilleni, hienoa!, saat ottaa tämän haasteen vastaan ja vastailla minun kysymyksiini, jotka löytyvät tämän postauksen lopusta! Ja mitäs se Henna kysyikään… 1. Mistä asiasta/saavutuksesta olet ylpein elämässäsi? Jaaaa. Pitäisi varmaan vastata, että tutkintopaperista, mutta… Ää. No, olen itsenäinen ja pärjään omillani, en tarvitse kenenkään apua (paitsi miehen rinnalleni). 2. Minkälaista kuvittelet elämäsi olevan 20 vuoden päästä? Apua, mä oon silloin jo viiskymppinen. Toivon, että elämä on kulkenut tasaista rataa pitkin. Toivon, että…

Mitä työ on minulle?

Olen ollut aina todella positiivinen, hauska ja energinen. Mitä enemmän ikää on tullut, omasta mielestäni kyynistyn. Osaan olla hauska, mutta huumorini on sarkastista ja ehkä vähän mustaa. Olen realisti, pudotan pilvissä haihattelijat takaisin maan pinnalle. Työelämä on tehnyt minusta kyynisen. En enää luota ihmisiin. En usko, jos minulle luvataan jotain, mitä ei paperilla luvata. En usko siihen, että jos itse on hyvä, reilu ja joustava, että minullekin ollaan hyviä, reiluja ja joustavia. Työelämä on bisnestä eikä bisnestä tehdä fiiliksellä. Olen kerran saanut potkut. Siitä on jo aikaa. Ne potkut tuli ihan nurkan takaa ja se oli laiton irtisanominen. Ihminen, joka minut irtisanoi, oli muodostunut jo jonkinlaiseksi ystäväksi. Juttelimme paljon, teimme töitä yhdessä ja hän…

Plussat ja miinukset

Ei, en ole puu. Silti asuimme ensimmäisessä yhteisessä kodissa melkein kymmenen vuotta, vaikka mieli teki muuttaa muualle jo useita vuosia sitten. Aina haaveiltiin muuttavamme johonkin pidemmälle, puhuimme jopa ulkomaista. Uskallusta ei ikinä ollut. Ja, no, mieheni tarvitsee turvaa ja vakautta. Minä olisin voinut hypätä uuteen jo aikoja sitten, mutta minä olenkin suhteemme vieteri ja mies se, joka pitää minut paikoillaan (sydän). Tottakai kaikki uusi jännittää, mutta joskus on vain pakko tehtävä asialle jotain! Oli se sitten uusi työpaikka tai uusi koti, niiden myötä tulee muita uusia asioita. Uudet työkaverit, uusi työmatka, uudet naapurit, uusi lähikauppa ja uudet lenkkipolut. Samat jutut voi tuoda turvaa, mutta niihinkin voi leipiintyä. Työhön, josta ei saa enää mitään irti. Koti,…

Työni myyjänä

Kirjoitin jo kymmenen syytä, joiden takia on aika vaihtaa työpaikkaa. Nyt kerron teille kymmenen faktaa omasta työstäni, pitäen pohjalla samaa ideaa. 1. Työtehtäväni Olen ollut samassa työpaikassa neljä ja puoli vuotta, siitä neljä vuotta olen ollut palkkalistoilla. Työtehtäviini on kuulunut tavaran purku, myymälän siisteyden ylläpito, asiakaspalvelu ja tuotteiden esillepano. Kolme vuotta sitten pestini sai uutta näkökulmaa, kun minusta tuli myymäläpäällikkösijainen. Tämä tarkoitti sitä, että tein toimistossa tarvittavia paperitehtäviä ja päällikön ollessa poissa toimin esimiehenä. Paperitehtäviin kuuluu muunmuassa palkan syöttö. 2. Tauolla Pidän taukoni yleensä yksin, koska olemme pieni työyhteisö. Todella harvoin minulla on seuraa, mutta silloin seura saattaa koostua harjoittelijastamme. Riippuen missä vaiheessa päivää tauon pidän, taukoni koostuu ruokailusta, kahvittelusta tai muuten vain hengailusta. Tauolla…

Pöytä on tyhjennetty

Aloitan jälleen kerran tyhjältä pöydältä ja toivon, että tällä kertaa kärsivällisyys kestää. Nyt alkaa uusi, puhdas, seesteinen bloggaaminen omilla ehdoilla. Sinä siellä ruudun toisella puolella, tervetuloa! Lupaan viihdyttää sinua, mutta en ehkä ihan päivittäin. Olen välillä sarkastinen, joten huomioithan sen juttujani lueskellessa. Olen välillä mietteliäs, välillä piikikäs. Välillä en tiedä mitä sanoa, joten saatan postata vain kuvia. Haittaako se? Lukaisethan faktoja minusta, se kertoo minusta jotain. No, näillä pienillä eväillä mennään. Kärsivällisyys ja luovuus etunenässä. I’ll start from scratch once again. This time I hope my patience leads up to time and blogging can become as a hobby. Hobby, I would like to do and it doesn’t feel like I HAVE to do it. So…

Navigate