harrastuksia

10 Posts Back Home

Travel Journal

Mä olen sellainen tyyppi, että kun saan idean jostain, haluaisin toteuttaa sen mahdollisimman äkkiä. Välillä se ottaa päähän, koska hyvät ideat syntyvät mulle usein illasta ja silloin en pysty tai jaksa alkaa työstämään mitään uutta. Usein ongelmana on myös se, että tarpeellisia tarvikkeita ei löydy kotoa enkä pääse esimerkiksi kierrätyskeskukseen iltakymmenen jälkeen. Mä aloin pyörittelemään päässäni ideaa travel journalista jo muutama kuukausi sitten. Mä olen meidän lomien jälkeen työstänyt lomakuvista ja kotiin matkanneista kuiteista, käyntikorteista ja hotelliavaimista skräppikirjat. Ne on olleet kivoja muistoja, mutta niiden työstämiseen on kulunut paljon aikaa (esim. vuoden 2016 skräppikirja on edelleen kesken). Aloin siis aina silloin tällöin tsekkaamaan Tigerista, Suomalaisesta kirjakaupasta ja marketeista muistivihkoja, tavallisia vihkoja ja ties mitä päivyreitä.…

My Day – 16.11

Piti oikein miettiä olenko ennen tehnyt my day-postausta. Jos olen, niin olen hyvin kätkenyt sen arkistoihin enkä löydä sitä. Eli olisikohan tämä nyt sitten ensimmäinen my day -postaus? Halusin valita päivän, jolloin minulla on tavallista lyhyempi työpäivä, ettei jutusta tule kamalan tylsä. Halusin myös, ettei päivässä ole mitään ”tyhjiä aukkoja”, mutta let’s face it, mä jään aina johonkin jumittamaan. Lähdetääs liikkeelle! 7:00 Pete nousi sängystä ja mä jäin vielä torkkumaan. Huen olin laittanut herättelemään puoli seitsemän maissa ja 7:45 nousin ottamaan kupin kahvia. Meidän oli tarkoitus käydä edellisenä iltana kaupassa, mutta emme sitten jaksaneet. Koska kotona ei ollut mitään ihmeellistä aamupalaa, venytin aamupalan syömistä ja mietin, että kauppareissun jälkeen syön kunnon aamupalan. Aamupalaan asti istuin koneella, selasin blogeja…

Kirjojen karsimista

Toisin kuin muut, niin meillä kirjoja säilytettiin muun muassa sängyn alla. Jep, piilossa. Osa kirjoista on ollut työhuoneessa pienessä hyllyssä ja kokkikirjat sen sijaan makasi keittiössä oven takana ja nekin ovat olleet ylhäällä unohdettuina. Tein kuten Konmari ohjeisti. Kasasin kaikki kirjat yhteen. En lattialle, koska kirjoja ei niin paljon ollut enkä jaksa selkäni kanssa kumarrella. Kokosin kirjat keittiön pöydälle. Tästä oli oikeastaan helppo lähteä liikkelle. Monista kirjoista olen tykännyt, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea yhtäkään toistamiseen. Läjässä on myös kirjoja, joita en ole lukenut. Pari kirjaa tästä puuttuu, yksi on ystäviltä saatu signeerattu versio ja Peten opukset jätin rauhaan. Kokkikirjoista oli helppo luopua. Vihdoin heitin hyvästit myös peruskouluaikaisille kirjoille, joissa oli hauskoja merkintöjä. Yksi…

2-vuotias

Näin se aika menee, blogi täytti kaksi vuotta. Bloggaamista mulla on takana useampi vuosi, josta olen ehkä joskus maininut ohimennen, mutta Anotherstoryn perustin kaksi vuotta sitten. Aiemmat blogit olivat säälittäviä tekeleitä ja ajan myötä mulla meni hermot niihin. En pitänyt blogin nimestä, aiheesta tai muuten vain joku tökki siinä hommassa. Pidin kuitenkin ajatuksesta pitää blogia ja reilu kaksi vuotta sitten aloin ajattelemaan, jos ostaisin domainin, suhtautuisin blogin rakentamiseen hieman eri lailla. Nyt kun sivusto on oikeasti mun ja se näyttääkin siltä, olen suhtautunut tähän harrastukseen eri lailla, niinkuin ajattelinkin. En ole pitänyt mitään kalenteria, että koska ”pitäisi” blogata. Olen halunnut ottaa tämän homman rennosti. Välillä tietysti poden huonoa omaatuntoa pitkistä tauoista ja välillä olen miettinyt…

Luin KonMarin BookBeatilla

Meillä ei televisiolähetyksiä katsota ja selaimessa on voimakas mainosblokki. Näin ollen monet mainokset jää näkemättä. Töissä on hankala auttaa asiakasta, joka sanoo etsivänsä ”sitä jugurttia mitä mainostetaan”. Ainoat mainokset mihin törmään, on satunnaisesti lehdissä (niitäkin luen harvemmin), oman sähköpostin promotions-puolelle kilahtavat mainokset, teiden varsilla olevat mainokset ja lyhyet pätkät ennen varsinaista videota Youtubessa ja Ruudussa. BookBeatin mainoksen taisin nähdä selaimella, mainosblokista huolimatta. E-kirjoja ja äänikirjoja kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, normaalisti 16,90€/kk. Tsekkasin heti sivuilta, mahtaako sieltä löytyä KonMari. No, siellähän se. Rekisteröidyin heti käyttäjäksi ja tulevaisuutta varten annoin luottokorttini tiedot. Luen kirjoja mieluiten ihan kirjan kanssa, joten jäsenyyteni taitaa päättyä kahden viikon päästä. Sovellus on todella simppeli ja kirjoja pystyy lukemaan/kuuntelemaan myös offline-tilassa. KonMarin löytäessäni tallensin sen heti,…

Pari vapaata

Vuorotyöläisenä pari vapaapäivää putkeen on luksusta. Mulla on mennyt viime aikoina päivät ihan sekaisin, sillä olen ollut paljon viikonloppuisin töissä ja vapaapäivät ovat sijoittuneet keskelle viikkoa. Tälläkin viikolla vapailen keskellä viikkoa ja ajattelin hieman avata tekemisiäni. Eilen tein aikaisen aamuvuoron ja tarkoitus oli tulla heti töistä kotiin nukkumaan päikkärit. Olin jotenkin hölmönä unohtanut koko ruokapuolen työpäivän aikana ja söin töissä vain säälittävän proteiinipatukan ja banaanin. Nautin siis päivän ekasta kunnon ruuasta vasta kolmen jälkeen, teeskentelin sohvan olevan sänky ja nukuinkin sitten pari tuntia ja heräsin kesken kaiken Peten puheluun ja mietin, että oonko myöhässä töistä. Kesti hetken tajuta, että mä oon jo ollu töissä. Illalla, kun Pete tuli kotiin, mä aloin vähän virkoamaan päikkäreiltä (miks niistä jää…

Suurenna sarjakuva

Leikkaa sarjakuvasta yksi ruutu irti ja viivoita kuva viivoittimella 7×5 ruudukoksi, kuusi viivaa pystysuoraan ja neljä viivaa vaakasuoraan. Tarvitset kaveriksi A3-paperin, johon teet myös ruudukon. Mittasuhteillahan pystyy leikkimään miten vain. Voit suurentaa sarjakuvan vaikka kymmenkertaiseksi, jos kotoa löytyy tarpeeksi isoa paperia. Idea on ihan simppeli. Suurennat pienen alkuperäisen sarjakuvan paperille ruutu kerrallaan. Voit aloittaa vaikka kuvan keskeltä, mutta lopputulos on silti sama. Jos vain malttaa pysyä samoissa väreissä, alla olevasta kuvasta kun huomaa, että taustan punainen väri on muuttunut matkalla. Eka kuva on ainakin tehty viidennellä luokalla, mutta jotenkin mulla on näistä sellainen muistikuva, että tykkäsin tästä ideasta niin paljon, että taisin tehdä kerralla kaksi, joten onkohan Sylvester tehty sitten samana kouluvuonna. Ainakin käsialan perusteella.…

Piirroksia

Mun vanhemmat muuttivat mun isän lapsuudenkotiinsa jokunen vuosi sitten. Heidän kanssa muutti myös osa mua ja mun veljeä. Kouluvihkoja, piirrustuksia, tarinoita, mitä lie. Kun äiti muutti omilleen, isäkin alkoi kaipaamaan vuokraamisen helppoutta. Kun sopiva vuokrakämppä löytyi ja talokin löysi uuden omistajan, alkoi kouluvihkojen, piirrustusten ja sun muiden jako. Mä sain jo ennen isän muuttoa kasan vanhoja papereita, joihin en sen pahemmin perehtynyt. Selailin silloin ison kansion läpi nopeasti ja tsekkasin vanhaa puheterapiassa täytettyä vihkosta. Vasta nyt perehdyin paperikasaan ja voi elämä, mitä kaikkea sieltä löytyi. Äidin neuvolakortti, kun hän odotti minua. Mun ekan hoitopaikan hoitosopimus, jossa oltiin tarkkaan määritelty päivän syömisten ajankohdat ja päikkäreiden ajat. Ja tietysti ajat, kun minut viedään ja haetaan tarhasta. Löytyi…

Flunssaa ja bujoa

Arvatkaas mitä. Uusi sohva on ollut viime päivinä todella tarpeellinen, koska flunssa, kuume ja semmoset kivat päätti tulla kylään. Mullahan tää flunssa on kestänyt jo muutaman viikon, ensin on hirveä kurkkukipu, sitten helpottaa päiväksi tai kahdeksi, sitten tulee hirveä yskä ja nuha. Sitten on taas helpompaa pari päivää ja sitten koko rumba alkaa alusta. Töissä on tätä myös liikkeellä ja siellä puhutaankin, että koska ollaan koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä, tää on ihan normaalia. Joten, voisko sinne töihin hankkia sitten joka vessaan saippuat ja joka nurkalle käsidesipullo? No, kuuluu tähän flunssakauteen muutakin kuin sairastelua. Sohva on tosiaan kotiutettu ja näyttää kuuluvansa ihan oikeaan perheeseen. Sohvalla ollaan makoiltu ja tsekattu How I Met Your Motheria…

Tämä syksy

Olen ollut megalaiska tänä syksynä kameran kanssa. Maisemat on ollut upeita ja välillä koko Instagramin Suomi-fiidi on täyttynyt pakollisista vaahterakuvista ja upeista väreistä. Mä en vaan saa aikaiseksi ulkoilla. En tiedä mikä muhun on tullut, koska mähän rakastan syksyä. Ja valokuvaamista. Nämä kuvat onkin nyt sitten edellisiltä vuosilta, ihan vain höysteenä ja fiilistelynä. Ehkä tää kuluva syksy on vielä jotenkin mun aivojen saavuttamattomissa. Ollaan oltu vasta vajaa kuukausi Suomessa loman jälkeen, joten ehkä aivot ei vain halua ymmärtää, että on syksy. Tajuan kyllä, että ulos ei mennä sandaaleissa ja huivikin on jo pakollinen asuste, mikäli ei halua kylmää viimaa suoraan paljaalle kurkulle. Viime syksyn annan itselleni anteeksi ja pyydän kameraltakin anteeksi. Viime syksynä olin niin…

Navigate