harrastuksia

10 Posts Back Home

Tämä syksy

Olen ollut megalaiska tänä syksynä kameran kanssa. Maisemat on ollut upeita ja välillä koko Instagramin Suomi-fiidi on täyttynyt pakollisista vaahterakuvista ja upeista väreistä. Mä en vaan saa aikaiseksi ulkoilla. En tiedä mikä muhun on tullut, koska mähän rakastan syksyä. Ja valokuvaamista. Nämä kuvat onkin nyt sitten edellisiltä vuosilta, ihan vain höysteenä ja fiilistelynä. Ehkä tää kuluva syksy on vielä jotenkin mun aivojen saavuttamattomissa. Ollaan oltu vasta vajaa kuukausi Suomessa loman jälkeen, joten ehkä aivot ei vain halua ymmärtää, että on syksy. Tajuan kyllä, että ulos ei mennä sandaaleissa ja huivikin on jo pakollinen asuste, mikäli ei halua kylmää viimaa suoraan paljaalle kurkulle. Viime syksyn annan itselleni anteeksi ja pyydän kameraltakin anteeksi. Viime syksynä olin niin…

Viimeisin

Viimeisin ostos oli matto. Tehtiin pientä mattopyörittämistä ja olohuone sai uuden värikartan, kun ruskeaan värimaailmaan tupsahti harmaa matto. Tämän myötä seuraava sohva taitaa olla jotain muuta kuin ruskeaa. Hakusessa oli mahdollisimman iso karvalankamatto ja tämä yksilö löydettin läheisestä Sotkasta, missä oli muuttomyynti menossa. Saatiin siis tämä matto puoleen hintaan ja hintaa jäi alle 90 euroa. Matto ei ehkä ollut ihan niin pitkäkarvainen, mitä halusimme, mutta tuntuu aivan ihanalta. Ruskeavalkoiset tyynyt löytyi kirppikseltä ja yhdelle pikkuiselle jäi hintaa kaksi euroa. Viimeisin tekstari on näinkin ytimes kuin ”Ok”. Olin menossa isän luona käymään ja laitoin viestin, että tulen hieman myöhässä. Viimeisin viesti Hangoutsissa on niinkin ytimekäs kuin ”Ok”. Miten sattuikaan. Päästyäni töistä laitoin Petelle viestin, että kysyn työkaverilta yhen jutun ennen ku lähden…

Pelaan Simsiä

Siinä se tuli. Tunnustin teille nyt sen, että pelaan Simsiä. Se on semmoinen peli, että mulla saattaa olla pitkiäkin aikoja, kun en Simsiä pelaa. Mutta sitten kun pelaan, pelaan aika paljon. Huomaan koukuttuvani peliin ihan yhtälailla kuin ennenkin. Muistan vielä, kun tuoreena kakskytvuotiaana vapaapäiväni kulutin Simsin parissa. Olisin voinut suunnitella häitä, mutta vapaapäivä Simsin parissa kuulosti paremmalta. Paras muisto Simsiin ei kuitenkaan liity omaan pelaamiseen. Muistan, kun alakoululainen lankoni teki Simsiin oman perheensä ja itki vuolaasti, kun äiti kuoli pelissä tulipalossa. Nykyään tyyppi on kohta 20-vuotias ja se kuulee asiasta vielä aina silloin tällöin. Oma pelaaminen on kehittynyt sille tasolle, etten enää niinkään pelaa tyypeillä. Tai no pelaan, jos osaan tehdä Simistä mielenkiintoisen. Viimeksi hurahdin peliin,…

Änkytyksestä

Löysin kotoa ysiluokan äikän vihkon ja mun tarinoinnit hävettää. Olen kielellisesti hieman hankala, koska änkytän. Luulin peruskoulussa, että olisin kirjallisesti lahjakkaampi ja osallistuin luovan kirjoittamisen kurssillekin. Kirjoitin muutenkin paljon ja luulin olevani todella hyvä. Voi minua, hölmö minä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että mua kiusattiin koulussa änkytyksestä. Mä olin sen verran onnekas, että mulla pysyi luokka melkein samana koko peruskoulun. Olin siis joillekin änkyttävä luokkakaveri kokonaiset yhdeksän vuotta. Silti aina löytyi joku, joka keksi sanottavaa puhetavastani. Vielä yläasteellakin. Silloin osasin jo puolustautua ja heittää homman läskiksi. Mutta arvatkaas kenelle en osannut puolustautua? Mun omalle äikänmaikalle, joka varmasti huomasi änkytykseni jo yläasteen ekalla äikän tunnilla. Mutta siitähän ei puhuttu silloin. Joistain asioista olisin pystynyt luistamaan änkytykseni takia, esimerkiksi…

Erottuvat matkalaukut

Moni on jo lomansa pitänyt, mutta meillä se vasta häämöttää! Enää pari viikkoa, niin se on moro! Metta kirjoitti pakkausvinkeistä ja loistava huomio oli viimeisenä; kun matkalaukkua hommaa, älä osta mustaa. Olen täysin samaa mieltä ja nykyään äärimmäisen pettynyt siihen, että meillä on vaan noita tummia yksilöitä! Ostimme ensimmäisen yhteisen matkalaukun, kun suuntanamme oli Kanarian saaret reilu viisi vuotta sitten. Laukku on mun suosikki, semmoinen nätti tummanharmaa. Seuraava laukku ostettiin neljä vuotta sitten Yhdysvalloista, se on sellainen ruma kangaslaukku (siinä säilötään Rock Bandin soittimia). Edellinen laukkuostos tehtiin kaksi vuotta sitten ja se on myös Yhdysvalloista. Se on miehen valitsema ja laukku on tyylikäs, se kiiltää ja tadaa, se on musta! Kysyinkin Metalta vinkin, että mitäs sitten, kun…

1-vuotias

Another Story täyttää vuoden. Kippis! Vuoteen on mahtunut 173 julkaistua juttua, eli n. 3 juttua per viikko. Koska palveluntarjoaja vaihtui, kävijöistä en osaa sanoa niin pitkällä aikavälillä mitään, mutta sen verran voin lukea uusista luvuista, että viikon aikana kävijöitä on noin sata ja ne ovat siis uniikkeja vierailuja. Käyntejä on reilu 800 per viikko, joista minä taidan tehdä viitisenkymmentä (pitääpä lopettaa omilla sivuilla käyminen). Miten blogiini löydetään? Tällä hetkellä aikalailla muiden sivujen kautta, mikä on tietysti ihan normaalia aloittelevalle blogille. Silti suoraan sivuilleni tulevia on yllättävän paljon, liekö he sitten perheenjäseniäni/ystäviäni vai ei, en tiedä (nyt on aika astua esiin). Valokuvatorstain kautta tulee tietysti paljon kävijöitä, mutta myös kommentointi muissa blogeissa tuo kävijöitä, kun muut…

Luurista

Mulla on ollut viime aikoina taas hankalaa aloittaa uutta postausta, koska en tiedä mistä aloittaisin ja mistä kertoisin. Toisaalta kerrottavaa ei ihan hirveästi ole, mutta välillä taas tuntuu, että kirjoitettavaa olis ihan liikaa. Ajattelinkin, jos saisin selkeyttä kännykästä kuvamuodossa, kertoisin näin mitä elämääni kuuluu. #viikkokuulumiset on ollut hetken aikaa pois käytöstä, joten menköön tämä siihen kastiin. Kuvaan kännykällä yllättävän paljon. Kamera on todella hyvä, se on kolme kertaa parempi kuin ensimmäinen digikamera oli. Aina on hyvä aika ihmetellä, miten teknologia kehittyy… Tässä heti ensimmäiseksi vähän esimakua siitä, miten mulla menee töissä. Hyvin menee, kunhan vain muistaisin käyttää niitä hanskoja koko ajan. Ihan mistä vaan voi saada pieniä naarmuja. Jugurttipurkeista, pahvilaatikon reunasta, juustopaketin kulmasta ja hyllynreunalistasta.…

Vuosi 2015

En ole ehtinyt oikein ymmärtää, että nyt oikeasti viedään tämän vuoden viimeisiä. Nyt tässä aamukahvilla voisin hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä tähän vuoteen on oikein kuulunut. Muutto tulee varmaan tulevaisuudessa ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen tätä vuotta. Asuttiin edellisessä asunnossa kuitenkin yhdeksän vuotta ja varmaan viimeiset neljä haluttiin sieltä pois. Vuosi 2015 alkoi siis todellisella mylläkällä, kun yllätyksenä helmikuussa irtisanottiin vanha asunto ja maaliskuussa muutettiin kerrostaloon kaupungin toiselle puolelle. Vuonna 2015 tapahtui myös töissä paljon. Sain uuden esimiehen, jonka kanssa oli todella kivikkoinen alkumatka. Nyt, vuoden viimeisenä päivänä, voin sanoa, että uusi esimies on aivan ihana. Tullaan tosi hyvin toimeen ja olen todella iloinen siitä, että hän on meidän myymäläpäällikkönä. Tämä todistaa sen, että tulen kaikkien kanssa…

Joulukortteja

Muistathan lähettää hieman halvemmat joulutervehdyksesi viimeistään maanantaina! Tein tällä kertaa joulukortit itse, sillä materiaalia löytyi jo valmiiksi hyvin varastosta. Ostin muutamat tarra-arkit ja muutamat koristeet, mutta muuten säästyin ostosten tekemiseltä. Paitsi… Joku älypää on fiksuna liimannut pieniin kirjekuoriin valmiiksi siniset priority-tarrat ja mukava Postin täti sanoi, että se voi sekoittaa postimiehen pään, jos kulmassa on 0,80€ merkki. Joten ostin sitten lisää kirjekuoria ja niihin en nyt sitten liimannut niitä sinisiä tarroja. En halunnut ihan hirveästi käyttää joulukorttien tekoon aikaa, koska sitä vapaa-aikaa ei oikein tunnu nyt olevan ihan älyttömästi. Muutenkin mun mielestä simppelit joulukortit on parhaimpia. Joten näillä mennään, tykkää vastaanottaja näistä tai ei. Yksi näistä joulukorteista lähtikin melko tuntemattomalle kanssasisarelleni tuonne Tampereen suuntaan. Vastapostia…

Valokuvatorstai – Fontti

Suloinen serkkuni täytti kuustoista! Aaapuva, mä tunnen itteni vanhaksi! Kahvittelemaan ei päästy, mutta lähetän tytölle pikkupaketin ja värikynillä tein kirjekuoresta semmoisen, jota postimieskin saa ihastella. Kuvat nappasin eilen illalla huonohkossa valaistuksessa kännykällä ja oli muka hirveen vaikea keksiä tän viikon valokuvahaasteeseen kuvaa, mutta viettäessäni töissä kahvitaukoa selasin kännykästä kuvia ja mietin, että no tässähän se fontti on. Värittäminen on kyllä ollut semmoista letkeetä hommaa, että aika kuluu huomaamatta. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia 🙂 Värittämisen ansiosta oon alkanut vähän kehittää omia piirrustustaitojani, tosin ihan vaan perustasolla. Tänäänkin piirsin töissä aikani kuluksi Instagramin logon. Piti muka tehdä siitä kyltti myymälään, mutta sinne se kuva jäi pöytälaatikkoon. Jos sitä huomenna…

Navigate