kasvit

10 Posts Back Home

Kun kevät tuli ryminällä

Meitä on hellitty lämmöllä ja auringolla. Kevät tuli sittenkin ja ihan yllättäen. Tällä kertaa lumi ei yllättänyt autoilijoita, vaan lumen sulaminen nastalla kulkijat. Mulla on aikuisiällä ollut selvä kevään merkki juurikin se, että saa vaihtaa autoon renkaat. Tänä vuonna olin liikkeellä turhan myöhään, mutta ajatus vielä takatakatalvesta kyti mielessä. Nyt päätin, ettei mitään takatalvea enää tule. Tosin juuri katsoin, että viikon vaihteessa taitaa yöt olla kylmiä, mutta pitänee sitten ajella extravarovaisesti, jos olen yöllä jostain kumman syystä liikenteessä. Tuntui, että sää muuttui ihan viikossa. Yhtäkkiä ei enää tarvinnutkaan talvitakkia eikä edes villakangastakkia. Aurinkolasit piti etsiä (olin piilottanut voimakkuuksilla olevat aurinkolasit turhan hyvään piiloon) ja talvisaappaat sai unohtaa laittaa jalkaan. Nilkkureista sai ottaa pois villapohjalliset ja…

Se olis sit bileet!

Odotan kovasti iltaa, vaikkei mitään erityistä olekaan luvassa. Sää näyttää ihan lupailevalta, vaikka äsken tulikin ihan kaatamalla vettä (seriously, kaks paperikassia melko märkinä ihan lyhyestä ulkona ulosta…). Tiedossa on hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Miksi? Mä täytin alkuviikosta vuosia! Varsinaisena synttäripäivänä, Amerikan itsenäisyyspäivänä, mummi ja sen miesystävä kävi tuomassa kukkakimpun ja tarjosin kahvit ja tuota Fazerin taivaallisen herkullista Mansikkapaikka-kääretorttua. Se on just sopivan makeeta ja noi valkosuklaalastut kerman päällä on nerokas idea. Tosin tossa kuvassa näyttää siltä, että siinä olisi lunta… ja jotain. Samana päivänä illemmalla isäni kävi syömässä samaista kakkua ja oli taas kiva vaihtaa kuulumisia kasvotusten. Isä paljasti pienen salaisuuden meille ja totesi, ettei ole asiasta muille vielä kertonutkaan. Tuli aika spesiaaliolo. Taidan…

Pölyä kuvissa

Mua on ärsyttänyt pitkään, kun järkkärillä ottamissani kuvissa on ollut jotain tummia pisteitä, ilmeisesti pölyä. Olen yrittänyt putsata kameraa ja objektiivia kevyesti silloin tällöin, mutta siellä kuvissa ne pölyt vaan leijailee. Kuvia muokatessa pölypisteistä on päässyt kuitenkin ihan näppärästi eroon, mutta eihän sitä jokaisesta kuvasta jaksa niitä pölyjä siistiä pois. Varsinkin, kun pölypallerot ovat siellä sun täällä ja koko ajan silmä bongailee uusia sotkuja. Isoja, pieniä, haaleita ja vähän tummempiakin. Ensin ajattelin, että kuvausapuna käytettävässä paperissa oli likaa, mutta pilkkuja näkyi myös paperittomissa kuvissa. Sitten luulin, että päässäni oli vikaa. Tajusin siis vasta aika myöhään, että kyseessä oli tosiaan pöly. Googletin asiaa ja selvisikin, ettei pienemmät pölyt välttämällä näy isolla aukolla kuvattuna ja mä kuvaan…

Maaliskuu

Se olis nyt sitten maaliskuu. Tuntuu ihan hassulta, että vuoden kaksi ensimmäistä meni näin hujauksessa. Oikeastaan on ihan kiva, että on jo maaliskuu. Se tarkoittaa kevättä, vaikka ulkona ei siltä näytä. Olis kiva, kun lumet sulais, niin vois alkaa käyttää vähän keväisempiä kenkiä. Kaipaan kiilakorkoja. Mähän pelkään liukastumista ja kaatumista ihan kuollakseni enkä suostu liukkailla keleillä käyttämään muita kuin talvikenkiä. Muutenkin lämpötilat vois vähän nousta tästä. Lumi sais sulaa, mutta sitten kiitos sillä tavalla kerralla kaikki eikä mitään takatalvea tarvis tulla. Haluan äkkiä kesärenkaat autoon ja niin, ettei tarvii joku aamu jännätä, että liu’unko jossain risteyksessä toisen kylkeen tai ojaan. Kevät tarkoittaa myös pientä vaatekaapin uudistusta. Mä oon vilukissa, joten neuleita käytän pitkälle kevääseen. Mulla…

Flunssaa ja bujoa

Arvatkaas mitä. Uusi sohva on ollut viime päivinä todella tarpeellinen, koska flunssa, kuume ja semmoset kivat päätti tulla kylään. Mullahan tää flunssa on kestänyt jo muutaman viikon, ensin on hirveä kurkkukipu, sitten helpottaa päiväksi tai kahdeksi, sitten tulee hirveä yskä ja nuha. Sitten on taas helpompaa pari päivää ja sitten koko rumba alkaa alusta. Töissä on tätä myös liikkeellä ja siellä puhutaankin, että koska ollaan koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä, tää on ihan normaalia. Joten, voisko sinne töihin hankkia sitten joka vessaan saippuat ja joka nurkalle käsidesipullo? No, kuuluu tähän flunssakauteen muutakin kuin sairastelua. Sohva on tosiaan kotiutettu ja näyttää kuuluvansa ihan oikeaan perheeseen. Sohvalla ollaan makoiltu ja tsekattu How I Met Your Motheria…

Unohdetaan otsikko

Edellisestä julkaisusta on kymmenen päivää. Kymmenen! En voi mitenkään selitellä tätä hiljaisuutta fiksuin tavoin. Voin nöyränä myöntää, ettei oikein ole ollut kerrottavaa ja kun tietokoneen ääreen olen istahtanut, olen istunut pöydän toiselle puolelle, miehen koneen ääreen. Miksi? Olen pelannut. Mies päätyi ostamaan RollerCoaster Tycoonin pikkuveljen Planet Coasterin ja sitä on tullut pelattua, öhm, tarpeeksi paljon. Mun koneella tuota peliä ei pelata, koska, no, peli vaatii koneelta aika paljon. Käytiin jopa yks ilta hakemassa Petelle tietokoneeseen uusi näytönohjain, joten pelielämys on vieläkin parempi. Mitään peliarvostelua en nyt ole tekemässä, mutta onhan Planet Coasteria pakko kehua. Musiikki jää asumaan korvaan, pilkunviilaus on loputonta ja mä vaan yritän malttaa olla rakentamatta koko aluetta täyteen, ainakaan heti. Teen omat…

Lumi yllätti uimarin

Okei, otsikko ei liity mitenkään juttuun, paitsi tähän kuvaan. Tai no, tässä tapauksessa talvi ei varmastikaan yllättänyt tätä uimaria… Mutta te tiedätte ne jokavuotiset iltapäivälehtien otsikot, kun talvi yllättää autoilijat? Ajattelin sitä, kun nämä bongasin mökin huudeilta. Saatiin sopivasti fiksattua kalenteriin miniloma ja päätettiin ajella juuri huolletulla ja korjauksesta tulleella autolla mökille. Lähdettiin illasta, koska olin ollut vielä päivän töissä ja reilu kahden tunnin matka meni iha mukavasti, mitä nyt alkoi pimeys tympimään. Sitä pimeyttä saatiinkin sitten ihailla koko miniloman ajan. Aurinko tosin vilahti pilvien takaa pariin otteeseen, mutta vain hetkeksi. Muuten sää oli tuulinen, tylsä, pimeä ja loppua kohden loskainen. Kameralle tallentui lähinnä harmaita maisemia ja tylsyyttä. Tuulisuus teki kuvaamisesta hankalaa, joten loppujen lopuksi…

Hiljaiseloa

Heippa tyypit! Jälleen pyytelen anteeksi hiljaiselosta, mutta voitte miettiä, onko kyseessä laiskuus, saamattomuus, täysi kalenteri vai kenties rikkinäinen läppäri. Synttäripäivä meni oikein mukavasti ensin lounastellessa pienellä porukalla ja vielä illalla vanhempieni kanssa käytiin ulkona syömässä ja testailtiin ilmalla täytettävää banaanipetiä, tuolia. Äiti halus yhteiskuvia ja sittenhän niitä otettiinkin oikein urakalla. Lisääkin olis voitu ottaa, koska useissa kuvissa tarkennus oli jossain ihan muualla. Osasta kuvista tuli vähän huono olo itelle, kun tajusin, että äiti on laihtunut sen verran, että mä taidan olla kohta isompi kuin se. Jessus nyt oikeesti lenkille, Taru! Äiti on aina ollut eräänlainen esimerkki siitä, että millaiseksi en halua kasvaa. Kirjaimellisesti. Oli tietysti hirveen fiksu ottaa kuvat vatsa täynnä ja vieläpä valkoinen paita päällä,…

Pikakuulumiset liljan kera

No heipä hei pitkästä aikaa! Nyt on taas ollut kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, mutta on se kiva, kun on tekemistä! Oon kamppaillut kenkäongelman kanssa ja sen takia teinkin elämäni ekan tilauksen Booztilta ja päädyin noutamaan postiseinästä kolmet kengät. Seurailkaa mua Instagramissa, niin ehkä näette vilauksen uusista kengistä, hiii! Mun synttärit on ihan ovella ja tuli vahingossa järkättyä synttärilounas, johon on osallistumassa oikein hyvä määrä dorkaa jengiä. Illaksi sitten iskä kutsui itsensä kahville ja tuo äidin mukanaan. Tän enempää en jaksais enkä oikeastaan välittäiskään. Ostin itelleni vähän niinku etukäteissynttärikimpun. Tää oli ihan ihme löytö Kierrätyskeskuksesta ja kimppu maksoi vain euron. Tietysti kulutin taas kameran akkua kuvatessa kimppua. Ainakin yksi lukijani tietää, etten ole kasvien tai kukkien suuri tuntija, joten…

Valokuvatorstai – Herkkä

Ensimmäisen järjestelmäkameran sain kuusi vuotta sitten. Alkuun nappuloita ja säätöjä tuntui olevan liikaa, vaikka olinkin harjoitellut isäni vanhemmalla järkkärillä. Tuohon aikaan nappasin kameran kaulaan ja kävelin parikymmentä metriä suolle ja saatoin hengata siellä parikin tuntia ihan vain kuvaten… no, mitä sattuu. Jo ekoilla kuvaushetkillä löysin nämä ihmeelliset kuivat kasvit, jotka ilmeisesti olisivat myös kesällä ihan kuvaamisen arvoisia, mutta mä tutustuin näihin syksyllä ja olenkin aina syksyisin näitä kuvannut.

Navigate