kasvit

10 Posts Back Home

Luurista vol 2

Kielo on kukassa! Kielo on aina ollut mielestäni yksi parhaiten tuoksuvista kukista ja yleensä tähän aikaan vuodesta kielo tuoksuu myös kotona. Tämäkin kimppu on käyty keräämässä Miehen työviikon jälkeen ihan vain siksi, että hän halusi ilahduttaa minua. Muutenkin työviikon jälkeen pieni kävelylenkki tekee hyvää, saa juteltua yhdessä kaikki menneen viikon jutut ja kertoa omista huolistakin. Kynsistä on tullut taas jälleen ylipitkät. Pari sormea menetti kauniin jatkeensa, mutta onneksi huomenna suuntaan kynsihuoltoon. Mitäs värejä tällä kertaa kynsiin valitsisi…? Jotenkin kiinnostais keltainen, koska en oo varma, onko mulla keltaista ikinä ollutkaan… Kuka muu kävi UFFin tasarahapäivillä? Kävin pyörähtämässä kahden euron päivillä, mutta EN LÖYTÄNYT MITÄÄN. Kävin kokeilemassa parit hassut housut (joo ei, culottes ei todellakaan ole mun…

Jatka lausetta x 18

Ei kai tässä enempää esittelyitä kaivata? Lauseen alut on vilahdellut useissa blogeissa, mutta näiden lauseiden loput luin Tanjalta ja häneltä sain idean tehdä tämän itsekin. En ymmärrä… monista asioista tarpeeksi, mutta politiikka on yksi asia, josta en ymmärrä tarpeeksi. Haluaisin ymmärtää enemmän ja näin vanhemmalla iällä olen paljon fiksumpi asioista kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. En myöskään ymmärrä miksi ihmiset valittavat asioista, joille voisivat tehdä jotain ja näin ollen lopettaa sen valittamisen. Seuraavaksi ajattelin… alkaa kulkemaan työmatkoja pyörällä, jos vain saisin aikaiseksi hakea pyörän sen lahjoittaneelta ystävältä, kiitos ihana Mira! Tosin siihen pyörään kuulemma pitäis hommata uusi lokari. Biltemaan siis! Viime aikoina… olen huomannut, etten ehkä kuitenkaan kriiseile kolmestakympistä. Mua ehkä vaan ahdistaa se, mitä mun pitäisi olla yhteiskunnan mielestä. Musta…

Luurista

Mulla on ollut viime aikoina taas hankalaa aloittaa uutta postausta, koska en tiedä mistä aloittaisin ja mistä kertoisin. Toisaalta kerrottavaa ei ihan hirveästi ole, mutta välillä taas tuntuu, että kirjoitettavaa olis ihan liikaa. Ajattelinkin, jos saisin selkeyttä kännykästä kuvamuodossa, kertoisin näin mitä elämääni kuuluu. #viikkokuulumiset on ollut hetken aikaa pois käytöstä, joten menköön tämä siihen kastiin. Kuvaan kännykällä yllättävän paljon. Kamera on todella hyvä, se on kolme kertaa parempi kuin ensimmäinen digikamera oli. Aina on hyvä aika ihmetellä, miten teknologia kehittyy… Tässä heti ensimmäiseksi vähän esimakua siitä, miten mulla menee töissä. Hyvin menee, kunhan vain muistaisin käyttää niitä hanskoja koko ajan. Ihan mistä vaan voi saada pieniä naarmuja. Jugurttipurkeista, pahvilaatikon reunasta, juustopaketin kulmasta ja hyllynreunalistasta.…

Hetki pieni…

… otan pienet päikkärit. … katon ihan vaan hetken tätä. … tuun ihan sekunnin päästä. … vastaan sulle ihan kohta. Tätä mun elämään on kuulunut. Tuntuu ihan pieneltä hetkeltä, kun viimeksi painoin tuota sinistä Publish -painiketta. Julkaistujen juttujen lista sanoo toista. Mulla on tuolla pari tekstiä jemmassa, luonnoksina, mutta en saa aikaiseksi koota niistä mitään. Se vähän vakavampi postaus on edelleen iso kysymysmerkki, haluanko sitä ollenkaan julkaista. Onko se liian henkilökohtainen? Viime viikko meni kuin siivillä. Töitä, töitä ja töitä. Miran kanssa pidettiin pieni aivoloma perjantaina aamusta ja juteltiinkin tästä, että nykyään elämään ei oikein muuta kuulukaan kuin töitä. Vietämme töissä niin paljon ajastamme, että häppeninkit tapahtuu siellä. Töistä meet kaupan kautta kotiin, teet sitä…

Ja vuodenaika oli?

Aurinko paistaa ja paljastaa kodista kaiken pölyn. Tekee mieli siivota, vaihtaa kodin tekstiilit kesäisempiin ja nostaa kasvit aurinkoon. Viime kesänä vanhempieni tuoma palmu sai siirtyä parvekkeelle ja istuinkin hetken aikaa parvekkeella auringon lämmössä ja mietin itsekseni, että mikäs vuodenaika nyt oikein olikaan. Vanhassa kodissa tuo parveketta vahtiva kissa vartioi avainta. Kissa on oikeasti ontto ja kissa makoili meidän pihalla, yleensä raparperin suojassa. Onttoon kissaan piilotimme vara-avaimen, mikäli kotiavain tuppaisi unohtumaan kotiin tai kävisi jotain muuta ikävää ja jonkun pitäisi käydä meillä. Kissa on saanut kolhuja ja iskuja, mutta siitä huolimatta emme kissasta ole luopuneet. Ja edelleen rakastan tuota pientä ylimääräistä huonetta. Sinne on ihana heittää vaatteet tuulettumaan, vaikka olisikin sateinen sää. Sinne on myös ihana viedä…

Kohti korkeuksia

Kaktus on asunut meillä kuukauden. Tämän viikon vapaapäivinä tajusin jotain, kun kuvailin kasveja ja muita juttuja. Se pirun kaktushan on kasvanut! En olisi kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta kun muokkailin näitä uusia kuvia, aloin miettimään oliko muka vanhoissa kuvissa näin paljon piikkejä (niihin kun on hyvä kiinnittää huomiota Photoshopin ollessa auki). Uskokaa tai älkää, mutta tällainen muutos on tapahtunut kuukaudessa! Mulla ei edelleenkään ole peukaloa mitä työntää multaan, mutta joitain sormia kyllä uskallan vähän kastaa multaan. Kärsivällisyyteni on pitänyt kaktuksen ja mehikasvin kastelemattomuudesta, mutta tuntuu, että energisoin sen takia kastelua muihin kasveihin ja ihan liikaa. Jouduin vähän vekslaamaan mullan ja ruukkujen kanssa ja tein oudon löydön. Yhden kasvin ruukusta löytyi toinen kasvi, jota emme ole…

Viirivehka

Olen ollut jo muutaman päivän uudessa työssä, joten kiirettä on pitänyt. Uusia asioita, uusia naamoja, uusia työmatkoja. Illat oon ollut aika puhki ja poikki, eilinenkin meni vaan rentoutuessa ja valokuvatessa. Käytiin lumisateessa pienellä happihyppelyllä, kun viikonloppuostoksia tehdessä unohdimme ostaa uuden voipaketin. Entisiin työkavereihin oon silti pitänyt yhteyttä, lähinnä oon kertonut kuulumisia. On ne hölmöt ollu mun mielessä myös, kun törmäsin ihmeellisiin tapoihin tehdä tiettyjä asioita ja tavatessani uudet työkaverit. On ne hölmöt mielessä myös senkin takia, että sain ihan supermahtavan läksiäislahjan niiltä. Tai no oikeastaan parikin lahjaa. Pullon viiniä, Malbec on aika hyvä punkku. Värityskirja, semmoinen vähän erilaisempi. Huonekasvi, jonka nimen googletin. Se on viirivehka. Ja sitten sain taulun, josta en julkaise kuvia, jotta saan pidettyä…

Niskajumi ja kääretorttua

Eilen alkanut niskajumi on edelleen olemassa. Nappasin nukkumaan mennessä lihasrelaksantin ja tulehduskipulääkkeen siinä toivossa, että heräisin uuteen päivään ilman jumia. Turha toivo. Siellä se on edelleen, nyt tosin lievempänä, mutta silti. Ai että. Ja pakkohan se oli sinne töihin lähteä, kun viimeisiä päiviä viedään. Olin ottanut aamusta toisen tulehduskipulääkkeen Perskindolin levittämisen jälkeen (ette arvaa kuinka aikoinaan nauroin tolle nimelle, mulla taitaa olla huono huumori), koska vahvistui epäilys siitä, ettei jumi ole pelkästään jumia, vaan tulehdus (hierominen kipeyttää niskan, joten eikös se ole jo merkki?). Yritin eilen parilla vinkillä rentouttaa niska/hartiaseutua, mutta rento olo jäi vain haaveeksi. Lämmin kauratyyny helpottaa vain sen hetken. Vein tänään töihin kääretorttua, jonka kääräisin kasaan eilen. Mulla oli pakkasessa punaviinimarjoja (ensin muistin, että…

Vapaapäiviä

Olen viettänyt mukavia vapaita ja piristin itseäni ostamalla kasveja, joita voi kuvailla. Halusin pitkäikäisen, helppohoitoisen ja mielellään semmoisen kasvin, joka ei näytä joka viikko samalta. Sanoin kauppiaalle, että mulla on peukalo keskellä kämmentä, joten korostin helppohoitoisuutta. Nappasin kotiin mehikasvin ja hassun näköisen kaktuksen. Olin käynyt asioilla, tehnyt lounaan itselleni ja siivonnut yhteen mennessä, joten ansaitsin valokuvaushetken. Valokuvasinkin yllättävän pitkään ja hyödynsin auringon viimeisetkin säteet. Olen katsonut elokuvan, istunut koneella, kirjoittanut pari kirjettä, käynyt kirppiksellä, käynyt moikkaamassa äitiä, syönyt hyvin ja ihan vaan ollut kotona. Olen ihmetellyt tulevaa, ollut kiitollinen oudoistakin asioista ja nukkunut hyvin, vaikka pieni flunssa vaikeuttaakin hengittämistä aika-ajoin. Kävin kynsihuollossakin ja vihjaisin, että ensi kerralla voisi kokeilla hieman paikallisempaa yrittäjää. Välimatkaa kynsiteknikolle kuitenkin on,…

Mullassa

Nyt mennään sinne kukkaruukkuun. Kun kyseltiin tuparilahjoja, oli meillä vain pari juttua mielessä. Miehen isältä pyydettiin veitsisarja, joka on ollut todella kovassa käytössä ja pari haavaakin on saatu. Mun vanhemmilta pyydettiin palmu, sille ruukku ja sellainen alusta, missä on jalat. Sanoin, ettei sillä ole mikään kiire ja sovittiin, että joskus mennään yhdessä katsomaan meille mieluinen palmu. Palmulla ei siis tarkoiteta nyt mitään oikeaa palmua. Palmulla me haettiin sellaista isoa kasvia, joka saa muistuttaa palmua. Siihen ei ole tarkoitus sitoa riippumattoa eikä siitä ole tarkoitus kasvaa kookosta. Palmulla oikeastaan haettiin jotain… isoa vihreää kasvia, josta on helppo pitää huolta. Vanhempani tekivät meille yllätyskäynnin ja toivat mukanaan pyörällisen alustan, ruukun ja ison kasvin. Lapussa lukee Kentia Palm. Eli Kenian…

Navigate