leffailua

10 Posts Back Home

Elokuvia, joita en ole nähnyt, enkä aiokaan katsoa

Tykkään elokuvista ja voisin katsoa elokuvia melkein koko ajan. Minä olen meidän parisuhteessa se, joka useimmiten ehdottaa elokuvan katsomista. Meille on tullut tavaksi antaa uudelle elokuvalle 15-20 minuutin mahdollisuus eli katsotaan alkua ja mietitään halutaanko jatkaa katselua. Ajattelin listata elokuvia, jotka eivät joko kiinnosta ollenkaan tai joiden katsomista en ole jatkanut alun jälkeen. Listassa on elokuvia, joita on ehkä hypetetty tai hypetetään edelleen ja elokuvia, jotka ”pitäisi” nähdä. Listassa on myös elokuvia, josta löytyvät IMDB:n top-listalta. Apinoiden planeetta ja jatkot Äh, en vaan innostu mistään apinajutuista. Aiheena voisi olla kiinnostava, mutta apinat, nou nou. Lisäksi ajatus siitä, että ihminen on fiksattu apinaksi, jotenkin ällöttää. Älkää kysykö miksi 😀 Kill Bill ja 2 Plaaaah. Myönnän, olen…

Sadepäivien elokuvat Netflixistä

Tänään on satanut ihan hitosti ja ennusteiden mukaan sadepäiviä on tulossa. Syksy, siitähän se johtuu. Tämän vuodenajan takia saamme anteeksi, jos telkkarin edessä viihtyy entistä enemmän. Ajattelin listata muutamat elokuvat sadepäiviä varten ja kaikki näistä löytyy ainakin tällä hetkellä Netflixistä. Now you see me Jos et ole tätä vielä nähnyt, suosittelen ehdottomasti! Näyttelijät on aivan ihania, tykkään erityisesti Isla Fisheristä ja harmittelin, ettei hän ollut enää leffan toisessa osassa. Elokuva kertoo taikureista, tai oikeastaan illusionisteista. FBI:n ja Interpolin tyypit kiinnostuvat näistä taikureista, koska heidän esitykset eivät ole perinteisiä silmänkääntötemppuja, vaan he taikovat yleisölleen rahaa. Elokuva on saanut kaksijakoisia arvosteluita ja eniten ilmeisesti katsojia on jäänyt vaivaamaan surkea loppu. Mielestäni loppu oli hieman lattea, mutta se…

Kevään kuulumiset

Ihan kohta on huhtikuu. Päivät on ollu aurinkoisia ja lämpimiä. Kesä on oikeesti ihan lähellä. Silti olen jotenkin todella poikki. Kun pitenevien päivien kuuluisi antaa energiaa, mä vaan väsyn. Olen kyllä innoissani auringosta ja taivutan sälekahtimet usein auki aamuisin, silti, olen väsynyt. Energia riittää pieniin kotitöihin ja pakollisiin tehtäviin, kuten ihan töissä käyntiin. Sitten mä vaan koomailen. Mitä mulle siis kuuluu kevääseen? Hypertelen uusia lyhyitä hiuksiani ja tajuan, että niitä pitää pestä useammin. Ennen kun pesin hiukseni ehkä 4-5 päivän välein, nyt väliä on ollut vain kaksi päivää. Toisaalta tämä ei haittaa, koska päänahan hierominen suihkussa on kivaa ja uusi hiustenkuivaaja on ihan supertehokas. Ja ai että kuinka mukavaa, ettei näitä hiuksia tarvitse juurikaan laittaa. Fiksailin vähän…

Flunssaa ja bujoa

Arvatkaas mitä. Uusi sohva on ollut viime päivinä todella tarpeellinen, koska flunssa, kuume ja semmoset kivat päätti tulla kylään. Mullahan tää flunssa on kestänyt jo muutaman viikon, ensin on hirveä kurkkukipu, sitten helpottaa päiväksi tai kahdeksi, sitten tulee hirveä yskä ja nuha. Sitten on taas helpompaa pari päivää ja sitten koko rumba alkaa alusta. Töissä on tätä myös liikkeellä ja siellä puhutaankin, että koska ollaan koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä, tää on ihan normaalia. Joten, voisko sinne töihin hankkia sitten joka vessaan saippuat ja joka nurkalle käsidesipullo? No, kuuluu tähän flunssakauteen muutakin kuin sairastelua. Sohva on tosiaan kotiutettu ja näyttää kuuluvansa ihan oikeaan perheeseen. Sohvalla ollaan makoiltu ja tsekattu How I Met Your Motheria…

Parhaat kauhuleffat

Mä rrrrakastan kauhuleffoja! En tiedä oonko päästäni vialla, mutta joo, kauhuleffat on kivoja. Niissä on vaan semmoinen huono puoli, että ekan kerran jälkeen elokuva ei välttämättä enää tarjoa mitään uutta. Tiedät jo juonenkäänteet ja tappajan. Kauhuleffoissa on myös se huono puoli, että yleensä ne on aika ennalta-arvattavia, mutta kyllä niistäkin löytyy parit hyvät leffat. Scream on julkaistu, kun olin vain 10-vuotias ja taisin joskus 11-12-vuotiaana nähdä jotain pieniä klippejä leffasta ja tiesin jo silloin, että tuun tykkäämään leffasta ihan sikana. Kun täytin 13, sain mummiltani synttärilahjaksi semmoisen Scream-paketin, jossa oli kaksi ekaa leffaa, pelottava Scream-paita ja ghost facen muotoinen pahvipala, jonka liimasin kai johki pöydän reunaan, vaatekaapin oveen, en muista. Mulla on aika hiton cool mummi, kun…

Luurista vol 2

Kielo on kukassa! Kielo on aina ollut mielestäni yksi parhaiten tuoksuvista kukista ja yleensä tähän aikaan vuodesta kielo tuoksuu myös kotona. Tämäkin kimppu on käyty keräämässä Miehen työviikon jälkeen ihan vain siksi, että hän halusi ilahduttaa minua. Muutenkin työviikon jälkeen pieni kävelylenkki tekee hyvää, saa juteltua yhdessä kaikki menneen viikon jutut ja kertoa omista huolistakin. Kynsistä on tullut taas jälleen ylipitkät. Pari sormea menetti kauniin jatkeensa, mutta onneksi huomenna suuntaan kynsihuoltoon. Mitäs värejä tällä kertaa kynsiin valitsisi…? Jotenkin kiinnostais keltainen, koska en oo varma, onko mulla keltaista ikinä ollutkaan… Kuka muu kävi UFFin tasarahapäivillä? Kävin pyörähtämässä kahden euron päivillä, mutta EN LÖYTÄNYT MITÄÄN. Kävin kokeilemassa parit hassut housut (joo ei, culottes ei todellakaan ole mun…

In Search of Incredible

Ah, olenpa ollut viime aikoina hiljainen. Blogissa siis, en muuten. Arvatkaas mitä on tapahtunut! Olen ollut töissä ja nauttinut siitä. Ainakin noin niinku yleisesti 🙂 Aloitin muutama päivä sitten kirjoittamaan vähän vakavampaa postausta, mutta en ole vieläkään varma haluanko sitä julkaista vai kirjoitinko sitä vain omaksi ilokseni. Mutta, asiaa olisi ja paljonkin, mutta en ole varma mistä kertoisin ja mistä aloittaisin! Aloitetaan siis vaikka tulevasta reissusta, jota ollaan suunniteltu. Ollaan lähdössä loppukesästä taas moikkaamaan New York Cityä ja siitä sitten lähdetään vielä Las Vegasin suuntaan viettämään kolmekymppisiä ja 10-vuotishääpäivää (on muuten kiva huomata, miten jotkut järkyttyy kuullessaan tosta). Saadaan Nykiin kolmas pyörä mukaamme, tosin mun on varmaan pakko olla ajattelematta näin… Kolmas pyörä. Tämä kyseinen…

Good hair day?

Perjantaina otin suunnaksi Kontin. Mun piti viedä sinne kasa kirjoja, mutta koska työkaveri ei ollut vastannut tekstariini (”haluatko kasan kirjoja”), jätin kirjat vielä sängyn alle jemmaan. Lähdin pois Miehen jaloista, joka teki töitä kotona. No, olihan muutenkin kiva käydä ulkoilemassa ja sitä paitsi olin saanut päähäni, että keittiöön pitää hommata uusi matto. Olin suihkun jälkeen pyöräyttänyt päähäni patukoita ja ajatellut, että tämän ansiosta ei varmaan tarvitse lauantain työvuoroon sen kummemmin hiuksia työstää. Näistä patukoista kun jää aika napsakat ”kiharat”. Sotkut ehkä ennemminkin. Lähdinpä siis käymään Kontissa ja heti ensiminuuteilla bongasin päiväpeiton. Olin ollut torstaina äidin kanssa pikaisella kirppisvisiitillä ja siellä tsekkasimme päiväpeiton, josta äidin oli pitänyt muutamaan otteeseen mulle jo soittaa. No, torstaina vihdoin avasimme…

67 tuntinen päivä

Katsottiin perjantaina Interstellar. En oikeastaan odottanut elokuvalta juurikaan mitään. Alku oli hieman pitkäveteinen, mutta erikoisen outo, joten piti jatkaa katsomista. Onneksi jatkettiin, sillä elokuva muuttui mielenkiintoisemmaksi koko ajan, vaikka jutut menivätkin välillä yli hilseen. Elokuvassa asteltiin planeetalla, jossa päivä kesti 67 tuntia. Ja yö 67 tuntia. ”Ajattele mikä työpäivä”, sanoin Miehelle. Välillä tosiaan tuntuu, että vuorokaudessa voisi olla enemmän tunteja. Monet äidit sanovat niin, koska eivät ehdi vuorokaudessa tekemään asioita, joita pitäisi. Äidit nukkuvat liian vähän, koska valvovat pitkään ja tekevät ehkä kotitöitä tai muita asioita, joita päivällä ei ehdi ja heräävät ennen muuta perhettä suihkuun, kampaamaaan hiukset ja tekemään lapsille aamupalaa. Mikä ihme siinä on, että minäkin niitä tunteja toivoisin lisää, vaikkei minulla ole lapsia? Nykyään…

Viikko 44

Olen suunnitellut pääni sisällä yksittäisiä tapahtumia, kun ne tulee kohdalle. Esimerkiksi konfliktitilanne jonkun tietyn ihmisen kanssa. Että miten reagoin ja mitä sanon. Tai kun tapahtuu jotain, mitä olen odottanut niin pitkään. Miten reagoin ja mitä sitten tapahtuu? Pidän melatoniinista taukoa ja päätin jatkaa sitä taukoa vielä ainakin tämän viikon. Nukkuminen on ollut ihan normaalin oloista ja unen päästäkin olen saanut ihan hyvin kiinni. Fyysiset fiilikset uumoilee flunssaa, joten viime viikon huonon olon tulemiset ja menemiset jatkuvat. Ulkona pääsin hengailemaan kameran kanssa, mikä oli ihan huippua. Varsinkin, kun Mies lähti mukaan. Yksin on välillä ihan urpoa lähteä leikkimään kameran kanssa, mutta kaksin se on kivempaa, kun voi urpoilla yhdessä.   Voi että kun haluaisin kirjoittaa vaikka mitä.…

Navigate