perhe

10 Posts Back Home

Olen aikuinen avioerolapsi

Sehän ei ole mikään harvinaisuus, että omat vanhemmat eroaa. Peten vanhemmat erosivat Peten ollessa reilusti alle kouluikäinen. Mulla on paljon tuttuja, joiden vanhemmat ovat eronneet. Yksi jos toinenkin perhetuttu ja sukulaiseni on eronnut. Minusta tuli vasta aikuisena avioerolapsi. Kun muutama vuosi sitten entisen työkaverini vanhemmat erosivat, aloin miettimään omia vanhempiani. Työkaverin vanhemmat olivat asustelleet jo hetken aikaa ihan kahdestaan lasten muuttaessa omiin asuntoihin. Vanhemmilla ei tainnutkaan olla enää mitään yhteistä ja rakkaus taisikin olla vain sitä tilanteeseen tottumista. Tajusin, ettei omillakaan vanhemmilla ollut juurikaan mitään yhteistä. Sitten mietin rakkautta. Kyllähän ne rakastaa toisiaan, vai mitä? Kaksi kesää sitten vanhempani tulivat käymään meillä ja toivat tuparilahjaksi ison kasvin. Kasvissa oli yksi kuihtunut lehti ja se kuvasti…

Kesäloman välipäivitys

Puolet kesälomasta on nyt vietetty. Jos nyt oikein tarkka haluaa olla, niin oikeastaan jo yli puolet. Ajattelin tulla aikani kuluksi hieman kertomaan mitä ollaan touhuttu. Ensimmäinen viikko vietettiin mökillä. Ensimmäinen ärsytys tuli siitä, että kamerani laturi oli jäänyt kotiin. Peten veli asusteli meillä ja lupasi lähettää laturin seuraavan majapaikan kaupunkiin. Toinen kesäloman ärsytys tuli valitettavasti siitä säästä, vaikka lupasinkin, etten siitä valita. En valittaisi, koska en voi säälle mitään. Mutta fakta on se, että mökillä jäi tekemättä niin paljon, koska koko ajan tuuli, satoi tai jotain muuta yhtä ihanaa. Mökillä oli kuitenkin aivan hemmetin ihanaa ja rentouttavaa. Onneksi grilli on katoksessa, joten pystyimme nauttimaan grilliruuasta säällä kuin säällä. Syötiin kaikkea ihanaa ja hyödynnettiin myös oman maan…

Pre-Jussi

Eilinen oli ihan mahtava päivä! Vietin vapaata, joten nukuin vähän univelkaa pois. Alkuviikon aamukuuden vuorot tekevät äkkiä tehtävänsä, vaikka nukkuisikin töiden jälkeen päikkärit. Eilen en kuitenkaan ihan älyttömän pitkään pystynyt nukkua, koska kalenterissa oli merkintä kynsihuollosta. Lähdin ajelemaan pienessä tihkussa kaupungin toiselle puolelle vain päästäkseni tihkuttomaan, mutta hirmu tuuliseen kaupungin osaan. Mutta ah, ne kynnet. Mulla ei ole kai ikinä ollut tämän värisiä kynsiä ja rakastuin tähän väriin heti! Kynsihuollon jälkeen tulin kotiin vähän siistimään paikkoja ja tekemään ruokaa. Pete teki töitä kotikonttorilla ja lopettaessaan työt lähdimme käymään kaupassa. Kaupassa treffattiin Peten veli, jonka uudelle passille naureskelin, tai siis lähinnä sille kuvalle. Me päätettiin viettää Juhannusta etukäteen (pre-Jussi), koska mä olen koko Juhannuksen töissä. Istuttiin…

Joulupukki kävi

Joo tiedän, joulu meni jo. Kävi mielessä joskus siinä aaton aattona, että pitäisköhän tulla väsäämään joulutervehdys teille, mutta arvatkaas. Töiden jälkeen en tainnut edes vilkaista työhuoneen suuntaan. Jouluaattona heräiltiin keittämään riisipuuroa. Syötiin iso aamupala ja mentiin jouluruokapöytään iltapäivästä appiukon luo. Voi, että. Siellä on aina niin parhaat antimet joulupöydässä. Jos joskus päätettäis itse tarjoilla jouluruokaa meillä, haluaisin pystyä samaan. Perheen emäntä tekee aina parhaat salaatit ja viini kruunaa kaiken. Joulukakkukin oli aivan parhautta, siitä kiitos tosin meni naapuriin. Joulupäivänä käytiin anopin perheen luona. Tarkoitus ei ollut edes käydä siellä, mutta koska olimme muutenkin liikenteessä ja sinne päin menossa, niin mikäs siinä. Illaksi kokosimme meille pienen kalaruokatarjoilun ja iltaa vietettiin meidän erilaisen perheen kanssa. Ja koska…

Hiljaiseloa

Heippa tyypit! Jälleen pyytelen anteeksi hiljaiselosta, mutta voitte miettiä, onko kyseessä laiskuus, saamattomuus, täysi kalenteri vai kenties rikkinäinen läppäri. Synttäripäivä meni oikein mukavasti ensin lounastellessa pienellä porukalla ja vielä illalla vanhempieni kanssa käytiin ulkona syömässä ja testailtiin ilmalla täytettävää banaanipetiä, tuolia. Äiti halus yhteiskuvia ja sittenhän niitä otettiinkin oikein urakalla. Lisääkin olis voitu ottaa, koska useissa kuvissa tarkennus oli jossain ihan muualla. Osasta kuvista tuli vähän huono olo itelle, kun tajusin, että äiti on laihtunut sen verran, että mä taidan olla kohta isompi kuin se. Jessus nyt oikeesti lenkille, Taru! Äiti on aina ollut eräänlainen esimerkki siitä, että millaiseksi en halua kasvaa. Kirjaimellisesti. Oli tietysti hirveen fiksu ottaa kuvat vatsa täynnä ja vieläpä valkoinen paita päällä,…

Erilaiset juhlat

Mun blogifiidi täyttyi kaikenlaisista valmistujaisista, lakkiaisista ja muista samantyyppisistä jutuista. Oli nättejä kakkuja, kukkamekkoja, ruusuja, lettikampauksia. Mä en ottanut kameraani mukaan meidän reissuun lauantaina, tuona vuoden kiireisimpänä juhlapäivänä. Sen verran kuitenkin kännykän kameraa käytin, että illemmalla Google Maps ehdotteli kuvien lisäämistä paikkatietoihin. No ei kiitos. Tähän samaan voisi tägätä Valokuvatorstain Kivi-aiheen. Meidän lauantai alkoi hiljaisesti ja vikkelästi. En juuri meikannut enkä jaksanut laittaa hiuksia mitenkään erikoisesti. Mies pukeutui valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan pukuun. Minä puin saman mekon päälleni, jota käytin oman mummini hautajaisissa. Otin mukaan kortin, johon olin kirjoittanut puolisoni itse kaavaileman muistovärssyn mummolleen ja laukkuun laitoin pikkupaketillisen nenäliinoja. Autossa matkusti kolme ihmistä, me ja minun äitini, joka lähti mukaan laulutaidoillaan. Haettiin takaluukkuun valkoviolettinen kukkavihko…

The Kissa

Mitä kertoa lemmikistä, joka ei enää asu meillä? Se kissa, joka oli meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki. Se, jota molemmat hoivas ja rakasti. Se kissa, joka piti meteliä öisin ja söi raksuja liian äänekkäästi. Se typerä kissa, joka piti hirveetä kälätystä räkättäessään linnuille. Se kissa, joka halus hulluna ulos, mutta päästessään sinne ei liikkunut. Se kissa, joka karkas muutamaan otteeseen ja kerran palasi kotiin läpimärkänä. Se kissa, joka pelästyi, kun omistajansa liukastui kylpyhuoneessa. Se kissa, joka pelkäsi moppia. Se, joka sekos kissanmintusta ja varasti sitä kaapista. Se kissa, joka teki Miehestä kissaihmisen. Se kissa, jonka ensiaskel lumeen piti ikuistaa omaan ihoon.

Vuosi 2015

En ole ehtinyt oikein ymmärtää, että nyt oikeasti viedään tämän vuoden viimeisiä. Nyt tässä aamukahvilla voisin hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä tähän vuoteen on oikein kuulunut. Muutto tulee varmaan tulevaisuudessa ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen tätä vuotta. Asuttiin edellisessä asunnossa kuitenkin yhdeksän vuotta ja varmaan viimeiset neljä haluttiin sieltä pois. Vuosi 2015 alkoi siis todellisella mylläkällä, kun yllätyksenä helmikuussa irtisanottiin vanha asunto ja maaliskuussa muutettiin kerrostaloon kaupungin toiselle puolelle. Vuonna 2015 tapahtui myös töissä paljon. Sain uuden esimiehen, jonka kanssa oli todella kivikkoinen alkumatka. Nyt, vuoden viimeisenä päivänä, voin sanoa, että uusi esimies on aivan ihana. Tullaan tosi hyvin toimeen ja olen todella iloinen siitä, että hän on meidän myymäläpäällikkönä. Tämä todistaa sen, että tulen kaikkien kanssa…

No mutta, sehän on joulu

En voi käsittää, että nyt on joulu. Lämpömittari on reilusti plussan puolella eikä ulkona ole yhtään lunta. Ja onhan se myönnettävä, ettei valitettavasti sitä joulufiilistä ole. Kuvia on ollut silti kiva ottaa. Käytiin eilen työpäivän jälkeen isän luona joulusaunassa. Isä oli luvannut hommata kiukaalle makkaraa. No, meillä kävikin sitten Miehen kanssa niin, ettei oltu kumpikaan syöty mitään lounasta. Mies ei ollut syönyt, koska ei ollut ehtinyt tai ei vain ehtinyt miettiä mitä tekisi. Minä sen sijaan en ollut varannut itselleni mitään evästä ja töihin mennessäni mietin, että EI, EN todellakaan lähde ruuhkassa hakemaan mitään syötävää. Töissä mulla oli onneksi yksi marjajugurtti ja pipareita. Joten, voitte vain arvata miten kova nälkä meillä molemmilla oli, kun mentiin…

Navigate