perhe

8 Posts Back Home

Viikko 34

Viikko alkoi lempeästi maanantain aikaiseen herätykseen. Huomaa sarkasmi. Olin menossa vasta klo 12 töihin, mutta sitä ennen oli tarkoitus käydä (ehkä) viimeisen kerran päätohtorilla. Lupasin jatkaa omia hyviä oloja, harrastuksia ja keskittyä tuleviin hyviin asioihin, kuten edessä olevaan minilomaan ja ensi vuoden kesälomaan. Töissä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, yritin tosin hädissäni valita työvaatteita, mutta onneksi tässä on aikaa vielä valita ne. En tiedä mitä ihmettä oikein kiirehdin? Viikkoa piristi yllättävä soitto vanhimmalta langoltani. Hän on puuhaillut legojen parissa ja halusi minut kuvaamaan yhtä projektia. Sovittiinkin heti samalle viikolle tapaaminen ja ideoita oli paljon ja kuviakin tuli napsittua muutama sata. Oli ihan hitsin hauskaa kuvailla ja kuvien käsittely oli myös rentouttavaa, juuri sitä tarvitsin! Aika ei…

Viikko 33

Tjaaah. Kulunut viikko on lentänyt kuin siivillä. Viikko meni todella nopeasti, mutta oli jotenkin t o d e l l a raskas. Kävin kaverin luona ensimmäistä kertaa! Mulla on melkeinpä aina sellainen hassu jännittynyt olo, kun menee jonkun luo ekaa kertaa tai vaikkapa jonkun kaverin uuteen asuntoon. En tiiä varsinaisesti miksi mua jänskättää, mutta ainakin kun menee uuden tuttavuuden luo ihan ekaa kertaa, niin ehkä siinä jännittää sitä onko tyypistä saanut ihan oikean käsityksen 😀 Kaverilla oli oikein söpö koti ja kekseliäät ”miellekartat”. Mun ei siis tarvinnut järkyttyä pienen ja suloisen kaverin pääkallo-tauluista, koska niitä ei ollut. Söin töissä hyviä ruokia, tehtiin kotona hyvää ruokaa ja yks kerta hain ruokaa kaistalta. Tänään oltiin laiskoja ja…

Viikko 32

Mitä tapahtuikaan viime viikolla… Miehen veli oli meillä maanantaista perjantaihin yökylässä. Miehet totutteli unirytmiin, kävivät kävelyillä (minunkin kanssa) ja pelas. Pelattiin yhdessäkin. Tehtiin hyvää ruokaa ja käytiin hakemassakin ruokaa. Joku päivä meille tuotiin pizzaa. Olin totutellut hameen käyttöön ja mulla olikin kaksi hamepäivää. Vapaapäivänä, jolloin käytiin kaupassa ja eilen, kun oli lyhyt työvuoro ja työskentelin yksin. Koko päivä töissä aina peilin sattuessa eteen, sivulle tai edes vähänkin lähelle, tsekkasin miltä hame näytti, oliko mulla pylly vielä piilossa ja paita vielä siististi. Olisi kiva tottua siihen hameeseen, koska varsinkin näillä säillä hame on aika jees 🙂 Mulla oli rankka työviikko, ei siis fyysisesti, mutta henkisesti. Tiedättekös sellaiset hetket elämässä, kun tekis vaan mieli vajota maan alle…

Mullassa

Nyt mennään sinne kukkaruukkuun. Kun kyseltiin tuparilahjoja, oli meillä vain pari juttua mielessä. Miehen isältä pyydettiin veitsisarja, joka on ollut todella kovassa käytössä ja pari haavaakin on saatu. Mun vanhemmilta pyydettiin palmu, sille ruukku ja sellainen alusta, missä on jalat. Sanoin, ettei sillä ole mikään kiire ja sovittiin, että joskus mennään yhdessä katsomaan meille mieluinen palmu. Palmulla ei siis tarkoiteta nyt mitään oikeaa palmua. Palmulla me haettiin sellaista isoa kasvia, joka saa muistuttaa palmua. Siihen ei ole tarkoitus sitoa riippumattoa eikä siitä ole tarkoitus kasvaa kookosta. Palmulla oikeastaan haettiin jotain… isoa vihreää kasvia, josta on helppo pitää huolta. Vanhempani tekivät meille yllätyskäynnin ja toivat mukanaan pyörällisen alustan, ruukun ja ison kasvin. Lapussa lukee Kentia Palm. Eli Kenian…

Viikko 28

Alkoi viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomafiilistä ei ollut, mutta yritin jo vähän laskeutua sille tasolle, että ”hällä väliä, mä jään kohta pois”. Silti olin ahkera, maailman aktiivisin asiakaspalvelija ja jätin työt työpaikalle, kun lähdin kotiin eli harjoittelin lomalle lähtemistä. Lomasuunnitelmat muuttuivat ja nyt meillä ei ole sellaisia ollenkaan. Yritimme viikolla vähän jäsennellä ajatuksiamme, millainen loma on tulossa, kun yhteistä aikaa ei ole kuin kaksi viikkoa. Pari juttua nousi pinnalle ja lauantaina hyppäsimme lomafiilikseen. Lauantaina hypättiin oikeesti junaan, ei lomafiilikseen. Testattiin kehärata (jei) ja matkustimme Myyrmäestä Tikkurilaan. Oli aika hassua nähdä maisemia toisella tavalla ja maan alla junailu toi mieleen New Yorkin metron (ei sentään kolissut niin paljon). Vaihdoin työkaverilta saadun kasvin isomaan ruukkuun. Oli jo aikakin…

Viikko 26

Näin ne viikot vaan vierii… Kesälomia odotellessa. Maanantaina yritin välttää mustaan pukeutumista. Se on jotenkin hankalaa, kun vaatekaappi on aika tummanpuhuva. Tosin! Nyt kun tein kevään/kesän vaatekapselia, kiitos Projektin333, yllätyin vaatekaapin sisällöstä positiivisesti; se onkin yllättävän värikäs. Maanantaina päälle päätyi kirppikseltä löytynyt hauska graafinen ja värikäs muistaakseni Amisun paita. Töissä vedin päälle mustan paidan. Booooring. Tiistaina puin päälle kultaa. Oli kesäinen olo, joten vedin Espritin farkkutakin päälle, ai että. Töissä sitten taas pukeuduin mustaan. Booooring. Tiistaina ei oikein tapahtunut mitään ihmeellistä. Keskiviikkona heitin Miehen juna-asemalle. Mies lähti työmatkalle ja minulla oli luvassa kaksi yötä kotona aiiiivan yksin. Keskiviikkona piristin mieltäni oranssilla neuleella, mutta taas töissä vaihdoin sen mustaan paitaan ja lainasin kaulakorua. Illalla olin taas ihan…

Kissa ja hevonen

Ollaan oltu lastenvahteina. Tai no oikeastaan ei näitä lapsia enää tarvitse niinkään vahtia. Ikää on jo sen verran, että heräävät omatoimisesti, laittavat itse aamupalan ja ymmärtävät mennä hammaspesulle. Meitä ollaan tarvittu jääkaapin täydentämiseen, satunnaiseen kokkailuun ja tytön viemiseen tallille. En ole itse ollut ikinä heppatyttö. En oikein tiedä, pelkäänkö hevosia vai en, mutta eivät ne oikein ikinä ole kiehtoneet. Sunnuntaina ollessamme katsomassa estetuntia mulla oli kamera mukana. Hevosen lisäksi tuli kuvailtua tallikissaa. En ole aiemmin kuvannut hevosia ja tehtävä osoittautui ihan helpoksi. Olisin voinut tosin uskaltautua mennä kameran kanssa kentällekin, mutta vielä ei rohkeus riitä. Pari ihan hyvää tilannekuvaakin tuli saatua, hyppykuvat on ehkä niitä parhaita. Talli on lähellä lentokenttää ja ruuhka-aikana kentältä nousi…

Joutsen

Parisen viikkoa sitten Tuusulassa bongattiin joutsen, jolle oli käynyt hassusti… Joutsen päätyi oikein paikallisuutisiin. Itse en ole paikallinen, mutta vanhempani ovat. Lue uutinen täältä! Vanhemmillani kävin alkuviikosta ja sattumoisin mulla oli kamera mukana, josko olisin vähän luonnon helmasta inspistä saanut. Huomasin jotain valkoista heti ajaessani pihaan, mutta äiti niistä sanoi ennen kuin itse ajoi pihalta pois. Isän kanssa vielä turistiin joutsenista ja paikalle sattui lentämään kurki. Eihän mulla ollut sopivaa objektiivia eikä tietenkään jalkaa mukana, mutta sain sentään todistettua, että kyseessä on sama joutsen! Joutsenethan on tunnettuja siitä, että ne on yksiavioisia ja uskollisia kumppanilleen. Tämä yksilö oli tullut pellolle toisen pariskunnan kanssa. Sanoinkin isälleni, että ehkä niillä joutsenilla on jossain puskassa munia. Kohta ne saa kuulla…

Navigate