project333

10 Posts Back Home

Paitis, mun juttu!

Alan ehkä pikkuhiljaa löytämään oman tyylin! Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku vaate kolahtaa ja kunnolla? Se on kiva pukea päälle vaikka joka päivä ja olo tuntuu aina yhtä kivalta. Mulle tää vaate on paitapusero. Oli kyse sitten rennommasta, puuvillaisesta ruutupaitiksesta tai siistimmästä keinokuituisesta paitiksesta. Kun tein töitä vaatekaupassa, paitapusero oli helppo ja siisti työvaate. Avainnauha tosin rispaannutti hienompaa materiaalia, mutta siitä voin syyttää itseäni, minähän sen avainnauhan valitsin. Kun vaihdoin avainnauhan tavalliseen kangasnaruun, paidat säästyivät rispaantumisilta ja kestivät luonnollisesti pidempään. Meni vähän aikaa, etten oikein jaksanut käyttää paitiksia ja luulen, että se on ihan omien korvien välissä se syy. Etsin väärän mallisia paitoja! Nyt fiilikset paitiksiin on muuttunut, kun ymmärtää omaa kroppaa ja sen muotoja…

Onko projekti333:ssa mitään järkeä?

Tutustuin Project333:seen kolmisen vuotta sitten. Mietin miten se helpottaisi elämääni. Project333:sen tarkoitus on helpottaa arkea, löytää oma tyyli ja välttyä hutiostoilta. Numerot kertovat projektista oleellisen; kolmen kuukauden välein vaihdetaan vaatekaapin sisältö, johon kuuluu 33 vaatetta. Kun vuodessa on se neljä vuodenaikaa, se tarkottaisi yhteensä 132 vaatekappaletta. Aloitin Project333:sen kaksi ja puoli vuotta sitten, kun edellisessä työpaikassa tuli tiukempi työvaatesääntö ja tajusin, että mulla oli aivan kamala määrä vanhoja työvaatteita. Kun avasin kotona vaatekaappini, mietin ihan samaa omista arkivaatteistani. Kun aloitin projektia, kirjoitin siitä jutun. Silloin olin tarkka ja laskin oikeasti kaikki omistamani vaatteeni. 33 vaatekaappaleeseen en kuitenkaan ikinä tainnut päästä, oli vuodenaika mikä tahansa. Nyt onkin hyvä aika pohtia, että oliko tässä koko projektissa mitään järkeä.…

Syksyn uutuuksia

Jotkut teistä jo varmaan tietävätkin, että rrrakastan syksyä! En pelkästään värien ja viileyden takia, vaan myös sen vuoksi, että voin vetää päälle neuleen, huivin ja kerrostella asuja. En ole maailman paras kerrostelija, mutta olen tsempannut ja kokeillut outojakin yhdistelmiä. Osa toimii, osa ei. Syksyksi olen jo pidemmän aikaa haaveillut viininpunaisia ja/tai metsän vihreitä housuja. Joku aika sitten meinasi käydä hyvä tuuri, kun löysin kierrätyskeskuksesta molemmat. Aivan täydellisen punaiset ja samanlaiset vihreänä. Korkea vyötärö, kapea malli ja vetoketju sivussa. Kuinka ollakaan, housut meni päälle, mutta ei kiinni. Koska enää en osta liian pieniä vaatteita, sillä niistä tulee vain pahalle tuulelle, jätin housut sinne. Viimeksi käydessäni kierrätyskeskuksessa bongasin kuitenkin ihanan pehmeät Vilan farkut, jotka ovat varmaan olleet…

Syksy saapuu

Kesäloma vetää viimeisiään ja syksy on jo ihan ovella. Kun katsoo sääennusteita, ei tulevina päivinä enää kivuta päälle kahdenkymmenen lämpöasteen. Harmi, että kesä oli säiden suhteen aika huono, mutta eipähän tarvinnu tuskastella aamuisin mitä laittaa päälle! Pukeutumisen suhteen tämä kesä oli siis mukava ja harmiton. Kuten tiedätte, rakastan syksyä, koska neuleet on kivoja ja huivit on kivoja ja saappaat on kivoja (voi kun löytäiski tänä syksynä täydelliset saappaat…). Ja kuka ei tykkäis syksyisestä luonnosta, lähinnä sen tuomista väreistä. Ah! Ensi viikolla palaan töihin. Toisaalta ihan kiva palata takaisin töihin, mutta silti tuntuu, että voisin jatkaa lomaa. On siis vähän ristiriitainen olo sen kannalta. Vielä on jonkinlaisia lomasuunnitelmia loppuviikolle, mutta ei mitään ihmeellisiä. Tänään sainkin inspiraation…

Ruutupaitisvillitys

Onpa melkoinen sanahirviö. Ruutu. Paitis. Villitys. Mä en oikein tiedä milloin päätin ryhtyä Nirvanan bändäriksi, mutta viime aikoina ruutupaitikset on miellyttänyt silmää. Paljon. Niin paljon, että klikkailin H&M:n verkkokaupassa viidessä minuutissa ostoskoriin kuusi ruutupaitista ja tein ennätysajassa tilauksen. Paidat tuli viime viikon puolella ja kuudesta paidasta päädyin pitämään kaksi. Todella surullista oli huomata, miten kaikissa kaunis laskos selässä jätti mun selkään pussin. Mulla on niin lyhyt selkä, että selästä laskostettu paita on vähän hankala. Muutoin pitää olla sit paremman muotoinen paita ja vähän lyhyempi mitta. Päädyin pitämään seuraavat yksilöt ja tykkään molemmista todella paljon! Tossa kuvia ottaessa tajusin, että onpa mulla hiton pitkät hiukset. Näiden ostosten myötä Projekti333 meni vähän myttyyn, mutta ei anneta sen lannistaa mua.…

Syyskapselin läpikäynti

Torstaina vietin vapaapäivää ja otin itseäni niskasta kiinni. Raahasin vartalopeilin makuuhuoneeseen, tyhjensin vaatekaapista henkareilla roikkuvat yläosat sängylle ja vedin päälle leggingsit ja aloin testailemaan. Tarkoitus oli vähentää vaatteita ja miettiä mikä oikeasti istuu päälle ja mikä ei. Aiemmin olin jo heittänyt kierrätyskassiini tarpeettomia vaatteita, kuten tämän ponchon, joka olikin aiiiivan virheostos. Halusin sitä pitkään, mutta eihän sitä tullut käytettyä! Läpikäynnissä kävi ilmi, että mulla on oli ihan liikaa mustia paitoja. Nää oli niitä vanhoja työpaitoja, koska töissä pidin ”mustia tavallisia paitoja”. Ja niitähän mä hamstrasin paljon töihin ja työpaikan kaapissa mulla tais ollakin reilu kymmenen mustaa työpaitaa. Plus kotona vähemmän tavallisia mustia paitoja. Mustat paidat Perus ohut neule, jep, käytössä. Tätä ei ees tarvinnu sovittaa, käytän…

Oma tyyli hakusessa

Se on se aika vuodesta, kun vaatekaapin sisältöä piti vähän tsekata syyskapselin käytön aloittamisen jälkeen. Ostin Ikeasta pari säilytysjuttua kaappiin ja niitä laittaessani paikoilleni homma lähti vähän lapasesta… Sänky täynnä tavaraa, säilytysbokseja ympäriinsä, henkareita joka puolella ja erilaisia kasoja ympäri makkaria. Mun piti jopa hengähtää sen verran välillä, että tein ruokaa ja istuin sohvalle rauhoittumaan. Kun hommaa jatkoin vajaa tunnin päästä, en edelleenkään tiennyt mitä teen. Halusin vain makuuhuoneesta siistin, joten ripustin vaatteet henkareille ja kierrätys-kasan dumppasin Ikean siniseen kassiin. Siellä on pari sellaista, että ”ehkä mä vielä joskus”. Projekti kolmekolmekolmosen tarkoitus ei ole tämä. Sen tarkoitus ei ole se, että piilottelen vaatteitani ja kun yhtäkkiä ne ovat käsieni ulottuvilla en olekaan valmis kierrättämään niitä,…

Minne katosi #project333 ?

Kun lopetin työt vaatekaupassa, raahasin kotiin työpaikalle säilötyt työvaatteet. Työsuhteen loputtua vein muutamat työvaatteet kierrätettäväksi, mutta aika moni musta vaate löysi itsensä uudestaan mun vaatekaapista. Nyt onkin aika katsoa sinne kaappiin ja laskea, monta vaatetta siellä oikein on. Tänään alkoi maaliskuu, eli onko nyt sitten virallisesti kevät? Ulkona paistaa aurinko, mutta pikkupakkasta on ja luntakin on hitusen. Aurinko anelee pukeutumaan hieman kevyemmin, vaikka varsinkin aamuisin tekisi mieli pyöräyttää paksu kaulaliina kaulan ympärille. Pakko näin alkuun kuitenkin sanoa, että vaikka tästä projektista onkin muodostunut välillä ehkä 433 tai jotain muutakin, niin hyvin on elämä pyörinyt vähemmällä määrällä vaatteita. Todella harvoin on tullut sellainen ”mulla ei oo mitään päälle laitettavaa” -olo. Silloinkin se fiilis on ehkä johtunut…

Viikkarit

Pakkanen jatkuu ja talvikenkien puuttuessa sellaiset piti hankkia. Eihän tuolla erkkikään kävele yhtään pidempiä matkoja missään syysnilkkureissa tai lenkkareissa. Mä en käsitä miten joku muka tarkenee tuolla lyhytvartisissa sukissa ja tennareissa niin, että ihoa jää paljaaksi ehkä pari senttiä housujen lahkeesta. Tässä iässä sitä haluaa panostaa mukavuuteen ja lämpöön, ulkonäkö ei ole se tärkein. Vähän niinkuin monet sanovat, ettei lihava nainen voi saada kaikkea vaatteeltaan; hyvin istuva, edullinen ja hyvän näköinen. Valitse niistä kaksi, sillä kaikkea et saa. Kenkien kanssa mulla oli kaksi kriteeriä; lämmin ja mukava. Ei väliä, miltä näyttää eikä hinnallakaan, kunhan nyt jää rahaa ruokaankin. Ruokaostosten ohella löysinkin Vikingin Gore-Texit ja nyt voi sanoa, että kyllä on mukavaa ja lämmintä. Pitävä pohja, lämmin vuori…

Päivä Stadissa

Loma Suomessa ilman kunnon kesäsäätä on aika mälsää. Pitää olla vain idearikas ja kehittää jotain tekemistä. Säästötiliä ei ollut tarkoitus vetää tyhjäksi, koska ensi vuonna olisi haaveissa taas päästä Jenkkilään, joten pienellä budjetilla pitäisi loma viettää. Kyllähän sitä jo mietittiin minilomaa Euroopan sisällä, ehkä jossain Keski-Euroopassa, mutta kun nuo säät on mitä on, niin lennot on aika hyvän hintaisia. Samoin risteilyt. Mies sanoi aamusta, että häntä kiinnostais lähtee pitkästä aikaa Stokkalle. Stockmannille lomalla? Öö. No ei siin kauheesti mietitty, kuteet vaan päälle ja liikkeelle, koska illaksi oli luvattu vettä eikä silloin enää kiinnosta missään kaupungilla heilua. Lähdettiin bussilla keskustaan, koska Mies ei ollut vielä kertaakaan täällä asuessamme mennyt sinne asti bussilla. Mulla olis haaveena päästä tekemään…

Navigate