talvi

10 Posts Back Home

Villakangastakki ja huivi

Ihanaa, vapaapäivä! Mulla on itseasiassa nyt kolme peräkkäistä vapaata ja toivon, että saisin ideoita blogin puolelle, nyt on ollut sen verran hiljaista tällä saralla. Edelleen mulla on niitä luonnoksia tuolla, mutta… Mutta. Ajattelin tällä kertaa kertoa näistä ihanista talviuutuuksista, mitä bongailin taas jälleen kirppiksiltä. Ai että, kirppikset on niin kivoja paikkoja! Uusi villakangastakki tuli vastaan kierrätyskeskuksessa. Se oli luokiteltu kakkoslaaduksi, mutta ”ongelma” on helposti korjattavissa eikä se ole vaikuttanut itse käyttöön, joten korjaamisen kanssa ei ole ollut kiire. Mun vanha villakangastakki on muutaman vuoden vanha ja tykkään siitä ihan älyttömästi, mutta takki menee just ja just kiinni eli näyttää liian pieneltä, haha. Tämä uusi takki on isompi malli ja rakastuin pieniin ruskeisiin yksityiskohtiin ja tuohon…

Näin loma sujui

Viikko sitten suunnattiin kohti Silja Symphonya ja tarkoitus oli vähän päästä irti arjesta. Mukaan rennot asut, jotain vähän siistimpää puettavaa ja hyvä mieli. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään ihmeellistä, mutta tavaksi tulleet ruokailut eivät muuttuneet mihinkään; lähtöiltana buffetin antimet ja Tukholman päässä El Capitanin karitsaherkku, oijoi, nami.Työviikolla olin käynyt työkaverin kanssa kierrätyskeskuksessa ex tempore ja mukaan lähti ylläoleva hauska punainen paita. Kuvio vie huomion pois mahasta ja paidassa on nätti leikkaus. Pesin paidan heti, koska halusin sen mukaan laivalle. Rentona asuna toimi siis uusi paita ja turvalliseksi muodostunut ruutupaita. Tukholman päässä päivä vierähti todella minimalistisessa meikissä, mutta illaksi repäisin ja olin jopa ilman silmälaseja. Laivalla tein pienen ostoksen, josta ehkä myöhemmin vähän lisää, mutta nyt…

Keskellä ei mitään

Tänä vuonna ystävänpäivä jotenkin unohtui. Tai siis, muistin kyllä päivän ja lähetinkin yhden kortin rakkaalle ystävälle. Mutta kun loma osuu ystävänpäivälle eikä lomalla tuijotella kalenteriin, ystävänpäivä unohtui helposti. Ystävänpäivän aamiaisella sanoinkin vain Petelle, että ai niin, hyvää ystävänpäivää. Vasta illasta muistin lähettää parille ystävälle heipat, kun vilkaisin kännykkään ja näin päivämäärän. Eli tosiaan nyt vietetään jonkinlaista lomaa. Mä sain ihanasti sumplittua viikon vapaata ja siihen suunniteltiin laivareissu ja heti sen perään mökkeilyä. Tavoitteena on nukkua paljon, viettää aikaa yhdessä ja katsoa uusin kausi Modern Familya. Ja koska ollaan keskellä ei mitään, aloitettiin Walking Dead alusta, taas, koska täällä pimeydessä ja hiljaisuudessa kyseinen sarja saa ihan uuden ulottuvuuden. Kaivoin kameran esiin ja kävin eilen hyppimässä pihalla…

Unohdetaan otsikko

Edellisestä julkaisusta on kymmenen päivää. Kymmenen! En voi mitenkään selitellä tätä hiljaisuutta fiksuin tavoin. Voin nöyränä myöntää, ettei oikein ole ollut kerrottavaa ja kun tietokoneen ääreen olen istahtanut, olen istunut pöydän toiselle puolelle, miehen koneen ääreen. Miksi? Olen pelannut. Mies päätyi ostamaan RollerCoaster Tycoonin pikkuveljen Planet Coasterin ja sitä on tullut pelattua, öhm, tarpeeksi paljon. Mun koneella tuota peliä ei pelata, koska, no, peli vaatii koneelta aika paljon. Käytiin jopa yks ilta hakemassa Petelle tietokoneeseen uusi näytönohjain, joten pelielämys on vieläkin parempi. Mitään peliarvostelua en nyt ole tekemässä, mutta onhan Planet Coasteria pakko kehua. Musiikki jää asumaan korvaan, pilkunviilaus on loputonta ja mä vaan yritän malttaa olla rakentamatta koko aluetta täyteen, ainakaan heti. Teen omat…

Lumi yllätti uimarin

Okei, otsikko ei liity mitenkään juttuun, paitsi tähän kuvaan. Tai no, tässä tapauksessa talvi ei varmastikaan yllättänyt tätä uimaria… Mutta te tiedätte ne jokavuotiset iltapäivälehtien otsikot, kun talvi yllättää autoilijat? Ajattelin sitä, kun nämä bongasin mökin huudeilta. Saatiin sopivasti fiksattua kalenteriin miniloma ja päätettiin ajella juuri huolletulla ja korjauksesta tulleella autolla mökille. Lähdettiin illasta, koska olin ollut vielä päivän töissä ja reilu kahden tunnin matka meni iha mukavasti, mitä nyt alkoi pimeys tympimään. Sitä pimeyttä saatiinkin sitten ihailla koko miniloman ajan. Aurinko tosin vilahti pilvien takaa pariin otteeseen, mutta vain hetkeksi. Muuten sää oli tuulinen, tylsä, pimeä ja loppua kohden loskainen. Kameralle tallentui lähinnä harmaita maisemia ja tylsyyttä. Tuulisuus teki kuvaamisesta hankalaa, joten loppujen lopuksi…

Autottomuuden mukavia puolia

Pakko myöntää, että toi viime viikon autoon murtautuminen ja kaikki siihen liittyvä jälkipuinti, autottomuus ja talvirenkaista sressaaminen pisti harrastukset aika lailla minimiin. Tai no, nyt olen lähinnä keskittynyt rentouttaviin asioihin, kuten sohvalla makaamisen ja siihen, mitä siellä voi tehdä. Sen sijaan, että kertoisin miten surkeaa elämä on ollut ilman autoa, ajattelin keskittyä niihin positiivisiin puoliin. Askelia Kiitos julkisilla kulkemisen, askelia on tullut enemmän. Olen tosin töissäkin päässyt jaloittelemaan kassalta enemmän ja senkin takia niitä askelia on tullut reilummin. Mihinkään kymppitonnin suorituksiin en ole kuitenkaan päässyt, mutta on kiva huomata, että bussipysäkille kävellessä saa huomattavasti enemmän askelia kuin autolle kävellessä. Omaa aikaa Vaikka oman ajan lisääntyminen sijoittuukin lähinnä juuri askelien ottamiseen, keskittyy siinä ihan eri tavalla…

Valokuvatorstai – Varjo

Muistan vielä tarkasti ensimmäisen itsestä ottamani varjokuvan. Olin 14-vuotias ja kuvan otin Tanskassa pitkällä hiekkarannalla, kun varjoni oli hyyyyvin pitkä, kuten ylläolevassakin kuvassa. Sen jälkeen varjokuvia on tullut otettua satunnaisesti, erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Tämä varjokuva on otettu talvilomalla mökkitien varrella.

Miten kulutamme kolme tuntia autossa?

Nyt on lomat vietetty ja töihin pitäisi palata huomenna. Lomaa vietettiin aika paljon istuen autossa. Laivassa, Tallinnassa ja vähän Suomen maaperälläkin, itseasiassa aika paljonkin Suomessa. Ajetaan lomilla aika paljon, koska mökkejä on siellä sun täällä ja perhettäkin on siellä sun täällä. Yhdysvalloissakin on ajettu ja kuten viime postauksessa mainitsin, olen meidän pikkuperheen ainoa ajokortillinen. Miten ihmeessä me oikein jaksetaan toisiamme autossa? Me ei oikeastaan kuunnella autossa juuri radiota. Kun olen yksin autossa, kuuntelen poikkeuksetta melkein aina musiikkia. Kun haen Miehen töistä, sammutan radion yleensä samantien, kun Mies istuu viereeni. Viime Jenkki-reissulla ei kuunneltu radiota, koska auton radio oli surkea ja ainoat kuuluvuudet nappasimme räppikanavalta ja oopperakanavalta. Mieluummin olimme ilman pas*aa musiikkia. Ensimmäiset minuutit pidemmälle reissulle lähtiessä…

Viimeisiä viedään

Ulkona on pikkupakkanen ja päivemmällä oli hirveä lumituisku. Mun silmissä se ei ollut myrsky, mutta sotkultahan se näytti. Lumisade ei ollut sellainen romanttinen, missä hiutaleet leijailevat hiljalleen. Nyt se näytti kylmältä, ärsyttävältä ja sotkuiselta. Pakkaspäivät ovat ainakin toistaiseksi kohta historiaa. Mälsää, sillä mun mielestä lumi on kivaa ja pieni pakkanen on ihan jees. Noi kahdenkymmenen asteen pakkaset on inhottavia, niitä en kaipaa, mutta en odota innolla loskasäitä. Joten vietetäänkö nyt viimeisiä pakkaspäiviä? Viimeisiä viedään myös työpäivissä. Ei haittaa. Alkuviikon jännäyksen jälkeen loppuviikko meni jo rauhallisemmissa tunnelmissa ja aloin pikkuhiljaa tajuamaan mitä oikein oli tapahtunut. Työvuorolistaan merkattiin mun vikan päivän kohdalle merkintä ja sen jälkeen tulikin tyhjää. Siitä tuli vähän outo olo. Viimeinen työvuoro on onneksi…

Jännä alkuviikko

Tällä viikolla Miehen veli tuli kylään ja senkin takia on ollut hieman erilaisempaa. Ruokaa on pitänyt tehdä enemmän, kun on yksi teini-ikäinen ruokittavana (ne syö paljon). Ollaan vähän herkuteltu, koska tommosia teinejä on myös kiva vähän hemmotella (kun niille antaa jotain kivaa, ne avautuu enemmän ja helpommin). Ollaan leffailtu arki-iltoina ja valvottu vähän pidempään. Maanantaina oli hieman sekopäinen päivä. Kävin todella merkillisen keskustelun ja se jäi tietysti mietityttämään. Töihin mennessäni olin ihan hukassa ja välillä en tiennyt mistään mitään. Tuntui vähän siltä, etten oikein enää kassaakaan osannut käyttää saati sanoa oikeita hintoja asiakkaille. Työkavereiden kanssa juteltiin hieman masentuneina, angsteina ja pelokkaina aluepäällikön vierailusta. Hän oli luvannut tulla tiistaina kertomaan kohtalostamme ja hakemaan allekirjoituksiamme uusiin työsopimuksiin.…

Navigate