tarina

10 Posts Back Home

Tarina työttömyydestä

Olen ollut YTK:n jäsen jo muutamia vuosia ja saan heiltä säännöllisesti sähköpostia. Jokunen kuukausi sitten heiltä tuli viestiä, että he ovat tekemässä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tarinoita suomalaisista työttömistä ja hakivat tätä kampanjaa varten ihmisiä, joita voisivat haastatella. Sähköpostissa taisi olla linkki, jota kautta pääsi hakemaan kampanjaan. Unohdin asian melko pian täytettyäni hakemuksen, mutta asia palautui heti muistiin, kun sain yhteydenoton liittyen kampanjaan. Haastattelut YTK ulkoisti viestintätoimistolle ja haastattelutilanteeseen tuli mukaan myös valokuvaaja. Oli hämmentävää mennä puhumaan kahdelle täysin tuntemattomalle ihmiselle omasta työttömyydestä. Ennen haastattelua halusin palata ajassa taaksepäin ihan vain muistin virkistykseksi. Milloin se tapahtuikaan, mitä kaikkea mun päässä silloin liikkui ja miten ihmeessä jaksoin. Päiväkirjan selaamisen jälkeen todellakin mietin, että miten ihmeessä jaksoin. Minut…

Meidän tarina

Kaikki alkoi silloin, kun nettiä käytettiin minuuttitaksalla eikä lankapuhelin toiminut netin kanssa samaan aikaan. Netin kytkeminen vei hiukan aikaa ja kytkeminen maksoi aina erillisen summan. Tämän takia meidän perheessä oli nettiaika jaettu niin, ettei nettiyhteyttä katkaistu käyttöjen välillä. Yöllä käyttö oli halvempaa. Chattailin jonkun verran Kissin sivuilla ja yleisin huone, johon itseni loggasin, oli Koulu. Yhtenä iltana aloin juttelemaan pojan kanssa, joka vaikutti todella mukavalta ja kiinnostavalta. Jälkikäteen kumpikaan ei muista, miten kauan chattailtiin ennen kuin vaihdettiin sähköpostiosoitteita eikä muisteta, että oltiinko sovittu keskenään milloin nähdään Koulussa. Chattihuoneeseen taisi mahtua 30 chattailijaa samaan aikaan, joten siellä tapaaminen oli aika satunnaista. Kun sähköposteja oltiin vaihdettu, aika pian siitä vaihtui puhelinnumerot. Pojalla oli kännykkä, mutta mulla ei,…

Pikavisiitti Tallinnassa

Tehtiin vuoden ensimmäinen reissu Tallinnaan. Monen muun tavoin käymme siellä hakemassa kaappiin siiderit, lonkerot ja vahvemmat juomat. Tallinnassa käytiin viimeksi toisella kesälomalla ja pantillisten tölkkien palauttamisen sijaan ensi kerralla pullonpalautuskone vain piippailee näytölle pyöreitä nollia. Mies on yrittänyt pitkään saada mua ajamaan autolla laivaan. Tähän pieni selvennys, mä olen meidän perheen ainoa, jolla on lupa ajaa autoa. Mua on jotenkin aina kauhistuttanut ajatus ajamisesta laivaan, älkää kysykö miksi. Tykkään laivoista, kunhan ei keinuta liikaa, mutta jostain syystä laivaan ajaminen on ollut jännä ajatus. Mulla on ollut ajokortti yli 11 vuotta ja ajokilometrejä ja myös maileja ihan hitosti, mutta silti. Laivaan meno? Noup. Nyt sitten päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja varataan autolle tilaa laivasta. Tietysti soitin…

Koulukiusaaminen

En ikinä ajatellut, että kirjoittaisin koulukiusaamisesta, mutta tätä asiaa tulee käsiteltyä silloin tällöin, kun töissä pyörivät tettiläiset ja/tai työharjoittelijat avautuvat ongelmistaan ja yleensä ongelma liittyy kiusaamiseen. Joten hei, miksi en kirjoittaisi asiasta, josta tulee puhuttua töissä? Mua ei onneksi kiusattu niin, että kouluun lähteminen olisi pelottanut tai olisin itkenyt koulun vessassa, mutta kiusattiin silti. Alaluokilla kiusattiin änkytyksen takia. Tässä iässä sen jo tietää, että kiusattu ei ole tehnyt mitään väärää, vaan kiusaajalla itsellään on ongelmia. On ongelmia ehkä kotona, isoveli ehkä kiusaa ja olo on purettava toiseen tai vanhempien orastava ero vaikuttaa käyttäytymiseen. Näinhän se on, kun itsellä on huono olo; omaa oloa on parannettava ja lapsena tuntuu oikealta, että itsetuntoa kohennetaan kiusaamalla eli alistamalla…

Nelinkertainen täti

Musta tuli lauantaina neljännen muksun täti. Tätiydyin viisi ja puoli vuotta sitten, kun olin juuri täyttänyt 24. Käly nro 1 toi maailmaan keltaisen pojan, koska poika päätti tulla maailmaan muutama viikko liian aikaisin eikä maksa ollut vielä kehittynyt kunnolla. Poika vietti aikaa sinisessä kaapissa ja näin pojasta katosi keltaisuus ja maksa kehittyi loppuun. Meitä pyydettiin epävirallisiksi kummeiksi, koska emme kuuluneet kirkkoon. Pian tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Käly nro 1 toivoi pojalle pienempää sisarusta. Se tuli sanottua jotenkin sivulauseessa, mutta ei toivo toisesta lapsesta tullut yllätyksenä. Samoihin aikoihin veli tuli vaimonsa kanssa kylään ja meille kerrottiin, että Käly nro 2 odottaa vauvaa. Samaan aikaan olin todella innostunut ja iloinen pikkuveljeni puolesta, kun taas samaan aikaan olin helpottunut…

Heijastuksia vailla

Olipa kerran pimeä ja myrskyinen ilta. Vesipisarat olivat isoja ja raskaita ja asvalttiin osuessaan aiheuttivat kimmokkeen jalankulkijoiden vaatetukselle. Autojen katot metelöivät isoista pisaroista. Minulla oli ollut raskas työviikko, sillä töissä hieman kaavailtiin työsopimuksien fiksaamista tunneilla. Pelkään, että uuteen työsopimukseen tulee jopa kymmenen tuntia pienempi luku. Toivon, että työsuhdetta jatketaan, koska tässä tilanteessa en haluaisi olla työtön. Lähdin ajamaan kaatosateessa kohti kotia. Laitoin bluetoothin päälle ja soitin Miehelle kotiin. Ehdin ajamaan parista liikennevaloista ja ehkä kilometrin jälkeen se tapahtui. POKS. ”Joku törmäs meihin! Joku törmäs!” huusin Miehelle ja katkaisin puhelun, koska mulle tuli paniikki, että meidän autoon törmännyt lähtee kiitämään paikalta. Heitin hätävilkut ja nousin autosta. Mielessä vilahti ikävä kuva auton takapuskurista. Rekisterikilpi makaisi märällä asvaltilla…

Pieniä ihania asioita

Tiedättekö sen tunteen, kun päivä on alkanut huonosti ja töissä tilanne jatkuu, kun tapahtuu jotain ärsyttävää, typerää ja ahdistava? No, tiedättekö senkin tunteen, kun tapahtuu jotain ihanaa ja koko päivä kirkastuu saman tien ja kaikki aamusta asti tapahtuneet vähänkin negatiiviset jutut katoaa mielestä? Koin töissä hetkellisen ärsytyksen. Paljon tekemistä, liian vähän käsiä. Siistittävääkin olisi, mutta kun olisi muutakin hommaa. Myymälässä tehtävät perusjutut jäisivät siis ihan hoitamatta muun homman ollessa tärkeämpiä ja kiireellisimpiä. Mutta kaikki tuo negatiivinen katosi, kun työkaverin kanssa kokosimme kuusta myymälän jouluikkunaa varten ja ikkunan toisella puolella meitä tuijotti poika. Se hymyili meille ja näytti mulle peukkua. Sitten poika asteli meidän luo ja kysyi tarvitsemmeko apua, voiko hän auttaa. SIIS APUA MITEN…

Eläinaiheinen viikko 42

Nyt onkin tapahtunut vaaaaikka mitä. On ollut todella eläimellinen viikko. Viime viikolla päästiin kisuttelemaan Miehen kollegan kisua ja tällä viikolla olen tehnyt tuttavuutta… … kärpäsen kanssa! Taisin herättää sen jonkinlaisesta talvihorroksesta. Olin töissä tauolla ja siirtelin tavaroita, koska taukohuoneeseen ei enää meinaa mahtua istumaan. No, yhtäkkiä huomasin tämän kaverin ja se ei enää edes lentänyt. (Alemmassa kuvassa näyttää siltä, ettei sillä olis toista siipeä, mut kuvakulma oli näköjään just siiven päässä.) Nappasin sen kädelleni ja kävin esittämässä uutta lemmikkiäni esimiehelleni. Joo, oli kauheen hyvä idea, vaikutin varmaan taas ihan idiootilta 😀 Jätin kärpäsen sinne mistä löysin ja lauantaina jatkaessani siivousta löysin sen kuolleena 🙁 Tiistaina vierailin vauvamasuisen ystäväni luona ja rapsuttelin hänen suloista kollikissaa. Sanoin kissalle,…

USA <3

Meillä on Miehen kanssa suunnitteilla heittää meidän yhteinen matkablogi Wordpressiin, tämän saman nimen alle, AnotherStoryyn. Matkablogia alettiin pitämään vuonna 2011, kun alettiin suunnittelemaan ensimmäistä Yhdysvaltojen matkaamme. Vuonna 2011 kävimme ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla, mikäli siis naapureitamme Ruotsia ja Viroa ei lasketa. Pitkän suostuttelun jälkeen Mies lupasi uskaltaa nousta lentokoneeseen ja varasimme matkan Kanarialle. Lennot ei kai sitten olleetkaan niin pelottavia, vai olikos se niin, että tieto lisää tuskaa? Ei hänen tapauksessaan, sillä tuon reissun jälkeen Mies alkoi ottamaan selvää lentokoneista. Miten ne toimii, millaisia konetyyppejä on, millä lennetään mihinkin ja plaaplaa. No, kun tieto lisäsi varmuutta lentämiseen, otimme teini-iän haaveista kiinni uudestaan ja päätimme lentää New York Cityyn. Reilu vuosi säästettiin ahkerasti ja suuntasimme 2012 loppukesästä New…

Isona minusta tulee…

Halusin lapsena siivoojaksi. Kerrostalossa asuessa hain pesutuvalta ämpärillisen vettä ja kaadoin siihen saippuaa. Menin ämpäri mukanani pesemaan asvaltoitua kävelytietä kerrostalon pihalle. Halusin myös hetken aikaa kampaajaksi. Perhetuttumme on kampaaja ja jossain vaiheessa varmaan ihailin hänen työtään. Lisäksi musta oli kiva hipelöidä muiden hiuksia. Enemmän kuitenkin tykkäsin siitä, kun äiti harjasi mun hiuksia ja laittoi letille. Yläasteikäisenä halusin kirjailijaksi. Kirjoitin tuolloin paljon ja niihin aikoihin kirjoitin jopa ihan oikeasti kirjan (se oli se, jonka lähetin kustannusyhtiöön huonolla menestyksellä). Ysillä kävin luovan kirjoittamisen kurssin ja pääsin tutustumaan paikallislehden toimintaan ja sitä myötä kirjoitin lehteen jutunkin. Toimittajan ura alkoi kiinnostamaan. Halusin olla osa mediaa ja harkitsin media-alaa. Hain paikalliseen amikseen media-assistentin peruskoulutukseen, mutta painostuksen alaisena hain lukioon…

Navigate