työhöpinää

10 Posts Back Home

Älä säästä näissä

Mä oon nyt ollut ruokakaupan kassalla vuoden verran töissä. Iik, kylläpä se aika meneekin äkkiä! Joku joskus kysyi, että tuijotanko asiakkaiden ostoksia sillä silmällä. Vastasin, että en. Nyt olen ehkä tullut siihen ajatukseen, että kyllä mä ehkä ihan hieman mietin muiden ostoksia. En siis pahalla. Lähinnä vertailen siinä kassalla hintoja, kun hinta yllättää, positiivisesti tai negatiivisesti. Itsekin on tullut kokeiltua joitain juttuja hintaeroa ihmetellessä, esimerkiksi mangososeissa oli isokin hintaero ja makuero oli huomattava. Ajattelinkin koota listan tuotteista, joissa itse en pihistä, vaikka olisinkin pitämässä pihiviikkoa. Ei, ei siis pihviviikko, vaan pihiviikko. Toisaalta pihviviikkokaan ei kuulostais hassummalta! Maito Mä en osaa sanoa maitolitran hintaa. Se kun vaihtelee niin paljon. Niin myös maku. Jos ostat maitoa juodaksesi sitä, valitse…

Se oli siinä

Siitä on nyt tasan vuosi, kun irtisanouduin vanhasta työstäni. Vaikea kuvitella, että siitä on jo niin pitkä aika! Parisen viikkoa sitten tuli entiseen työpaikkaan liittyen jotain pienimuotoista uutista ja mietin, että ääh, ei toi mun entisiä työkavereita kosketa. Myymälä on kuitenkin yksi parhaista, joten en uhrannut hirveästi ajatusta asialle. Eikös sitten tullut tekstiviesti. ”Tarina oli tässä. Huomenna ollaan vikaa päivää auki.” Olin niin hämmästynyt, että viestin lähettäjälle oli pakko soittaa. Siis aivan uskomatonta. En voi muuta kuin hämmästellä. Olen tavallaan vihainen, mutta myös todella helpottunut entisten työkavereiden puolesta. Tavallaan surettaa, mutta oikeastaan en ole niin yllättynyt. Koko se tarina tulee loppumaan jossain vaiheessa. On ehkä ihan hyvä, että nämä tyypit lähtevät uppoavasta laivasta vielä nyt, kun tarinaa on…

Unohdetaan otsikko

Edellisestä julkaisusta on kymmenen päivää. Kymmenen! En voi mitenkään selitellä tätä hiljaisuutta fiksuin tavoin. Voin nöyränä myöntää, ettei oikein ole ollut kerrottavaa ja kun tietokoneen ääreen olen istahtanut, olen istunut pöydän toiselle puolelle, miehen koneen ääreen. Miksi? Olen pelannut. Mies päätyi ostamaan RollerCoaster Tycoonin pikkuveljen Planet Coasterin ja sitä on tullut pelattua, öhm, tarpeeksi paljon. Mun koneella tuota peliä ei pelata, koska, no, peli vaatii koneelta aika paljon. Käytiin jopa yks ilta hakemassa Petelle tietokoneeseen uusi näytönohjain, joten pelielämys on vieläkin parempi. Mitään peliarvostelua en nyt ole tekemässä, mutta onhan Planet Coasteria pakko kehua. Musiikki jää asumaan korvaan, pilkunviilaus on loputonta ja mä vaan yritän malttaa olla rakentamatta koko aluetta täyteen, ainakaan heti. Teen omat…

Virkattu huivi

Jokin aika sitten ihailin ääneen töissä asiakkaan huivia. Nyt en muista huivin väriä, koska hänellä on varmaan aina erivärinen huivi. Mutta silloin avasin suuni ihan siksi, että huivissa oli jänniä eri värejä ja no, olinpa taas puheliaalla tuulella. Jäätiinkin sitten asiakkaan kanssa juttelemaan ja hän kertoi tekevänsä itse huiveja. Hän sanoi tekevänsä myös mulle, jos hankin langat hänelle. Ja tietysti minä ryntäsin heti seuraavana päivänä ostamaan lankoja. Olin niin innoissani, koska se asiakkaan huivi oli NIIN kiva ja vihdoin saisin päättää värit IHAN itse! Anopilta sain joku aika sitten hänen tekemän huivin, mutta let’s face it, vaaleanpunainen ei oo ihan mun juttu. Olen kylläkin sitä huivia käyttänyt kotona, koska olen vilukissa. Ja sitten seuraavan kerran…

Hiljaiseloa

Heippa tyypit! Jälleen pyytelen anteeksi hiljaiselosta, mutta voitte miettiä, onko kyseessä laiskuus, saamattomuus, täysi kalenteri vai kenties rikkinäinen läppäri. Synttäripäivä meni oikein mukavasti ensin lounastellessa pienellä porukalla ja vielä illalla vanhempieni kanssa käytiin ulkona syömässä ja testailtiin ilmalla täytettävää banaanipetiä, tuolia. Äiti halus yhteiskuvia ja sittenhän niitä otettiinkin oikein urakalla. Lisääkin olis voitu ottaa, koska useissa kuvissa tarkennus oli jossain ihan muualla. Osasta kuvista tuli vähän huono olo itelle, kun tajusin, että äiti on laihtunut sen verran, että mä taidan olla kohta isompi kuin se. Jessus nyt oikeesti lenkille, Taru! Äiti on aina ollut eräänlainen esimerkki siitä, että millaiseksi en halua kasvaa. Kirjaimellisesti. Oli tietysti hirveen fiksu ottaa kuvat vatsa täynnä ja vieläpä valkoinen paita päällä,…

Olen ”vain” kaupan kassa

Mä tajusin tossa, että mä en ole hirveästi kertonut uudesta työstäni. Tai siis olen tietysti kertonut jotain, mutta en sen kummemmin. Eiköhän nyt ole siis aika kertoa vähän enemmän. Moni, joka ei tiennyt oikeasta tilanteestani vaatekaupassa, oli todella yllättynyt kertoessani, että menen ruokakauppaan töihin. Kuka hullu nyt vaihtaisi vaatekaupasta ruokakauppaan? Yks mun ihana entinen työkaveri vaatekaupassa oli ollut ensin ruokakaupassa töissä ja sitten sieltä tuli vaatekauppaan. Mä tein just päinvastoin ja se on tietysti kummastuttanut ihmisiä. Mutta, tilanne vaatekaupassa oli mikä oli ja olisi muuttunut vielä surkeammaksi, joten olen paljon mieluummin ”vain” ruokakaupan kassa. Olen miettinyt, etten voi kertoa tilanteesta vaatekaupassa kovinkaan avoimesti, mutta voin kertoa miksi olen paljon mieluummin ruokakaupan kassalla töissä kuin siinä vaatekaupassa. Työvaatteet on samanlaiset…

Hauskaa vappua!

No mutta sehän on vappuaatto! Mitäs suunnitelmia teillä on? Meillä on tosi hurjat suunnitelmat tän vuoden vapulle, en jaksa odottaa! Mun päivä alkaa tänään sillä, että syön tukevan aamiaisen, käyn suihkussa, teen kevyen meikin ja laitan hiukset nätisti. Sitten mä lähden töihin myymään kaljaa! Illalla työvuoron päätteeksi taidan ostaa pari munkkia, limua ja ehkä vähän sipsiä. Sitten tulen kotiin katsomaan, että tekeekö Mies vielä töitä vai onko saanut siirrettyä hommat huomiselle tai ehkä ihan ensi viikolle. Jos töitä ei ole, voitais ehkä valita joku hyväntuulinen elokuva ja mässäillä munkit ja sipsit parempiin suihin. Huomenna sitten koko kansan ollessa krapuloissa mä aion ottaa niin hiton iisisti, jotta tää flunssa helpottais edes hiukan. Mies tekee töitä, jos…

Luurista

Mulla on ollut viime aikoina taas hankalaa aloittaa uutta postausta, koska en tiedä mistä aloittaisin ja mistä kertoisin. Toisaalta kerrottavaa ei ihan hirveästi ole, mutta välillä taas tuntuu, että kirjoitettavaa olis ihan liikaa. Ajattelinkin, jos saisin selkeyttä kännykästä kuvamuodossa, kertoisin näin mitä elämääni kuuluu. #viikkokuulumiset on ollut hetken aikaa pois käytöstä, joten menköön tämä siihen kastiin. Kuvaan kännykällä yllättävän paljon. Kamera on todella hyvä, se on kolme kertaa parempi kuin ensimmäinen digikamera oli. Aina on hyvä aika ihmetellä, miten teknologia kehittyy… Tässä heti ensimmäiseksi vähän esimakua siitä, miten mulla menee töissä. Hyvin menee, kunhan vain muistaisin käyttää niitä hanskoja koko ajan. Ihan mistä vaan voi saada pieniä naarmuja. Jugurttipurkeista, pahvilaatikon reunasta, juustopaketin kulmasta ja hyllynreunalistasta.…

In Search of Incredible

Ah, olenpa ollut viime aikoina hiljainen. Blogissa siis, en muuten. Arvatkaas mitä on tapahtunut! Olen ollut töissä ja nauttinut siitä. Ainakin noin niinku yleisesti 🙂 Aloitin muutama päivä sitten kirjoittamaan vähän vakavampaa postausta, mutta en ole vieläkään varma haluanko sitä julkaista vai kirjoitinko sitä vain omaksi ilokseni. Mutta, asiaa olisi ja paljonkin, mutta en ole varma mistä kertoisin ja mistä aloittaisin! Aloitetaan siis vaikka tulevasta reissusta, jota ollaan suunniteltu. Ollaan lähdössä loppukesästä taas moikkaamaan New York Cityä ja siitä sitten lähdetään vielä Las Vegasin suuntaan viettämään kolmekymppisiä ja 10-vuotishääpäivää (on muuten kiva huomata, miten jotkut järkyttyy kuullessaan tosta). Saadaan Nykiin kolmas pyörä mukaamme, tosin mun on varmaan pakko olla ajattelematta näin… Kolmas pyörä. Tämä kyseinen…

Minne katosi #project333 ?

Kun lopetin työt vaatekaupassa, raahasin kotiin työpaikalle säilötyt työvaatteet. Työsuhteen loputtua vein muutamat työvaatteet kierrätettäväksi, mutta aika moni musta vaate löysi itsensä uudestaan mun vaatekaapista. Nyt onkin aika katsoa sinne kaappiin ja laskea, monta vaatetta siellä oikein on. Tänään alkoi maaliskuu, eli onko nyt sitten virallisesti kevät? Ulkona paistaa aurinko, mutta pikkupakkasta on ja luntakin on hitusen. Aurinko anelee pukeutumaan hieman kevyemmin, vaikka varsinkin aamuisin tekisi mieli pyöräyttää paksu kaulaliina kaulan ympärille. Pakko näin alkuun kuitenkin sanoa, että vaikka tästä projektista onkin muodostunut välillä ehkä 433 tai jotain muutakin, niin hyvin on elämä pyörinyt vähemmällä määrällä vaatteita. Todella harvoin on tullut sellainen ”mulla ei oo mitään päälle laitettavaa” -olo. Silloinkin se fiilis on ehkä johtunut…

Navigate