Tämä syksy

22-100

Olen ollut megalaiska tänä syksynä kameran kanssa. Maisemat on ollut upeita ja välillä koko Instagramin Suomi-fiidi on täyttynyt pakollisista vaahterakuvista ja upeista väreistä. Mä en vaan saa aikaiseksi ulkoilla. En tiedä mikä muhun on tullut, koska mähän rakastan syksyä. Ja valokuvaamista.

Nämä kuvat onkin nyt sitten edellisiltä vuosilta, ihan vain höysteenä ja fiilistelynä.

Ehkä tää kuluva syksy on vielä jotenkin mun aivojen saavuttamattomissa. Ollaan oltu vasta vajaa kuukausi Suomessa loman jälkeen, joten ehkä aivot ei vain halua ymmärtää, että on syksy. Tajuan kyllä, että ulos ei mennä sandaaleissa ja huivikin on jo pakollinen asuste, mikäli ei halua kylmää viimaa suoraan paljaalle kurkulle.

22-032

Viime syksyn annan itselleni anteeksi ja pyydän kameraltakin anteeksi. Viime syksynä olin niin väsynyt ja poikki. Mutta nyt en ole edes väsynyt. Enkä poikki. Musta tuntuu, että kameran kanssa on hankala lähteä ulkoilemaan, koska en ole sitä vielä oikein tehnyt täällä asuessamme. Mulla ei ole vakituisia valokuvauspaikkoja täällä niinkuin entisen kodin luona oli.

Haastan itseni.

Jos huomenna on yhtään aurinkoinen sää, nappaan kameran ja menen ulos kuvaamaan.

Jos ylihuomenna on yhtään aurinkoinen sää, nappaan kameran ja menen ulos kuvaamaan.

Ja jos sinne ulos pääsen kameran kanssa, kuvaan paljon. En yritä saada parempia kuvia kuin aikaisempina vuosina, haluan vain kuvata. Ilman tavoitteita, ilman vaatimuksia. Haluan saada itselleni hyvän olon, haluan harrastaa ja haluan ulkoilla, haluan raikasta ulkoilmaa.

Haluan, että mulla on täällä oma vakituinen valokuvausmesta.

Leave A Reply

Navigate