Tatuointini

Mulla on kolme pientä tatuointia. Toisinaan unohdan niiden olemassa olon, koska ne on paikoissa, joihin en tuijottele.

Äiti hankki ekan tatuoinnin siskonsa kanssa mun ollessa teini-ikäinen. Ihastuin silloin tuohon taiteeseen ja varsinkin tädin tatuointiin. Se oli niin outo ja siisti. Äidillekin tuli aika siisti tatuointi ja mua nauratti jo silloin, että äiti oli kuulemma pyörtynyt tatuoimisen aikana. Päätin siis jo tuolloin, että minähän hankin tatuoinnin, kun täytän 18.

Perhonen

Ekan tatuoinnin itseasiassa rahoitti tätini, jolla on se siisti tatuointi. Sain silloin synttärilahjaksi tatuointia varten 80 euroa ja muistaakseni tatuoinnista maksoin jotakuinkin satasen, eli jotain parikymppiä maksoin itse. Halusin symmetrisen perhosen ja sellaiseen paikkaan, jossa se on jotenkin piilossa. Paikka, jota en itse näe, paikka, joka on helppo kuitenkin vilauttaa jollekin. Fiksuna teini-ikäisenä valitsin paikaksi skolioosilla maustetun selän ja symmetrinen perhonen tatuoitiin suoraan selkärangan päälle.

Silloinen paras ystäväni oli mukana valitsemassa kuvaa mulle ja taisin lämmitellä muutamaa kuvaa mielessäni. Päädyin todella simppeliin kuvaan ja halusin siitä noin kämmenen kokoisen. Kuvasta tuli pienempi.

En muista tarkkaa syytä perhoselle, mutta perhonen tatuointina voi tarkoittaa monia asioita. Tällä hetkellä perhonen tarkoittaa mulle muutosta eli sitä, että elämä muuttuu ja kehittyy. Nyt yli kymmenen vuotta tatuoinnin ottamisen jälkeen perhonen kaipaisi suoristusta ja jotain kaunistamista, koska kiitos skolioosin, perhonen lentää vinosti. Kuva ehkä kaipaa jotain ympärilleen tai jopa osittain päälle. Sillä ehdolla, että jumalauta sen rangan päälle ei tatuoida. Mahdoton vaatimus?07

Nuottiavain

Toista tatuointia olin haaveillut jo pitkään, mutta en ikinä saanut mitään aikaiseksi. Kun pikkuveljeni hommasi tatuointikamat, mä annoin luvan tatuoida jotain myös mulle. Piirsin kuvan itse ja nykyään tatuointi on hieman ”levinnyt” ja siitä on kadonnut pieni yksityiskohta.

Nuottiavain syntyi nilkkaan ja sen tatuoiminen ei sattunut yhtään. Välillä tosin tuntui siltä kuin tatuoinnista olisi tullut koko jalan mittainen, koska toisinaan neulaaminen tuntui melkein polvessa asti. Tatuointi tuli siis johonkin hermoratojen päälle. Nuottiavaimeen syntyi ääriviivat nopeasti, mutta veljeni ”väritti” tatuointia todella pitkään, koska halusi tatuoinnista kestävän.

Nuottiavain symbolina ei varmaan herätä hirveästi ihmetystä. Olen pienestä asti ollut musikaalinen ja toivoisin olevani nykyään enemmän musikaalinen. Äidin ensimmäinen tatuointi oli nuottiavain, mutta minulla on yksinkertaisempi. Joskus haluaisin tehdä nuottiavaimesta isomman, kauniimman ja säkähdyttävämmän.

Kissan tassu

Kolmas tatuointini on tärkein. Nyt vasta mietin, että miksi se ei ole tatuoituna vasempaan käteen, koska siinä se olisi lähempänä sydäntä. Tatuointi on jäljennös kissamme ensiaskeleesta lumeen. Kun kissa muutti meiltä pois, tiesin, että haluan ikuistaa jotain kissaan liittyvää nahkaani.

Tassu on myös veljeni tekemä ja hän taisi tehdä tän mulle ikäänkuin valmistujaislahjaksi. Tassu on pieni, kuten se oli silloin siinä lumessakin. Tassu tuli oikeaan olkapäähän ja tosiaan mietin miksei vasemmalle. No, pikkujuttuja. Tassu oli pikimusta, mutta ajan kanssa siitä katosi väri ja olen tähän versioon paljon tyytyväisempi ja veli onkin sanonut samaa, että oikeastaan sopii paljon paremmin, kun tassu ei ole ihan musta.

Pelkkä tassu tuntuu vähän oudolta, haluaisin tassulle jonkun kaverin, mutta koska en ole ikinä keksinyt mitään järkevää, tassu jääköön sellaiseksi. Eipä itse kissakaan kovin järkevä ollut, niin miksi tatuoinnin pitäisi olla yhtään sen järkevämpi.

Joskus ehkä vielä haluaisin ottaa isovanhempieni kunniaksi jotain. Tai no, tiedän suurinpiirtein mitä ottaisin, mutta Pete on sanonut jo aika vahvasti, että ei. Asiaa ei tietenkään helpota, etten oikeastaan edes tiedä mihin sen tatuoinnin ottaisin. Ehkä joskus vielä keksin ja löydän täydellisen kuvan ja sitten voin suostutella Peteä, mutta voi olla, ettei sen aika tule.

Mun mielestä tatuoinnit on hienoja, mielettömiä ja ne kertovat ihmisestä paljon. Mun kaveripiiri koostuu ihmisistä, jotka eivät tajua niiden päälle mitään ja niistä, jotka ovat jääneet ehkä hieman tatuointikoukkuun. Kuvilla voi olla pitkäkin ja tärkeä tarina, mutta joillain on joku tietty kuva vain siksi, koska… No, koska. Eräällä tyypillä on valkosipuli kädessä ja toisella tyypillä on hattivatti jalassa. Ja niihin molempiin liittyy tarina. Kaikkien ei vain ehkä tarvitse tietää niitä tarinoita.

Onko teillä tatuointeja? Mitä mieltä olette tatuoinneista ylipäätään?

2 Comments

Leave A Reply

Navigate