Tinahäät

10vimg_6873

Vietettiin perjantaina tinahäitä. Uskomatonta, miten aika menee niin nopeasti. Ei mulla tosin sellainen olo ole, että vastahan me mentiin naimisiin. Ei todellakaan. Näin kymmenen vuotta myöhemmin voisi pitää ihan erilaiset häät. Eihän sitä tiedä, jos pidettäis joskus vielä uusintakierros. Uuden porukan kanssa.

Pete myönsi ihan hiljattain, että mä en ole kovin romanttinen. Tavallaan oon tienny sen, mutta en ole tehnyt ikinä asialle mitään, koska Pete on ollut molempien puolesta se romantikko. Nyt sitten päätin yllättää rakkaan aviomieheni. Koska molemmilla on ollut mielessä paljon muutakin kuin hääpäivä ja mun pitkä palkaton loma aiheutti pienen loven kukkaroon, päätettiin ettei tehdä mitään erikoista hääpäivänä. Käydään ulkona syömässä ja piste.

Ainoa mitä mun piti hommata hääpäiväksi, oli avain. Kymmenen vuotta sitten häävieraat kirjoittin meille kirjeen kymmenen vuoden päähän. Kirjeet lukittiin pieneen lukolliseen boksiin ja boksia on säilytetty varastossa. Avain on ollut mun äidillä. Mun yllätykseen kuului tuo avain, mutta ehkä vähän viilasin Peteä linssiin sanomalla, ettei mun ja äidin aikataulut natsannut, joten boksia ei saada auki hääpäivänä. Tosiasiassa sain avaimen jo alkuviikosta, kun äiti kävi heittämässä avaimen mun työpaikalle.

Mulla oli torstaina hyvin aikaa ennen lyhyttä iltavuoroa tehdä kaikki valmiiksi, ainakin melkein. Hain varastosta sen boksin, hääkuvia ja muita häihin liittyviä asioita. Kävin tilaamassa kukkia ja hain Alkosta shamppanjaa. Tiedotin asian etenemisestä Miraa, joka lupasi toimia mun avustajana.

Perjantaina hain Peten töistä, joka oli työajallaan käynyt hakemassa mulle järkyttävän suuren kukkakimpun! Meillä ei ollut kimpulle edes sopivaa maljakkoa, joten tungettiin kimppu isoon kannuun ja kannu piilotettiin isoon ruukkuun.

10vimg_6827

Lähdettiin syömään Flamingon Amarilloon, joka oli jonkin asteinen pettymys molemmille. Ollaan vuosia käyty samaisessa paikassa ja vasta nyt viime aikoina ollaan huomattu, että ravintolan taso on laskenut huomaamattamme koko ajan. No, pihvi oli onneksi hyvää vaikkei ollutkaan mediumia eikä jäänyt nälkä. Tässä kohtaa kuitenkin mua jännitti ihan muu asia kuin ruoka. Mira oli nimittäin meillä kotona.

Olin laittanut Miralle viestiä, kun lähdimme kotoa. Mira haki kukat, jotka olin tilannut ja maksanut edellisenä päivänä. Mira matkasi meille vara-avaimen kanssa ja toteutti mun pyynnöstä ylläriä. Mira kaivoi piilosta kynttilöitä pöydälle, hääkuvan ja suklaata. Mira asetti pöydälle myös hakemansa kimpun, jonka piti muistuttaa mun hääkimppua ja kaiken tän kukkuraksi Mira nosti olohuoneen leffahyllyjen päältä mun vanhan hääkimpun pöydälle ja levitti pöydälle ruusun terälehtiä.

Kun tultiin kotiin, meidän väliovi oli kiinni. Se jätetään aina auki, kun kotiin ei jää kukaan. Ensimmäiseksi Pete sanoikin ”Mira perkele” ja mä mietin jo siinä vaiheessa, että noni, jäinkö muka jo heti kiinni. No, en reagoinut asiaan ollenkaan, vaan odotin, että Pete menee keittiöön ja näkee Miran koristeleman pöydän. Kun Pete näki sen, hän oletti, että mun äiti oli käynyt meillä. Sanoin, että ketäköhän juuri äsken kirosit 😀

Koristellusta pöydästä ei ole kuvaa, koska keskityin olennaiseen. Ja Miran kiittämiseen. Otin boksin esille ja kaivoin sen avaimen esiin. Otettiin shamppanjaa, avattiin boksi ja luettiin kirjeitä. Matkattiin ajassa hieman taakse ja taisi molemmat meistä vähän kyynelehtiäkin, mutta enemmän iltaan kuului naurua.

kimput

10vimg_6769

10vimg_6945
Kirjeet laitettiin takaisin boksiin ja päätettiin, että avataan boksi taas kymmenen vuoden päästä yhdessä. Muutamat tähdet kuitenkin ikuistettiin kameralle. Tinahäiden kunniaksi shamppanjapullo tyhjeni.

Leave A Reply

Navigate