Turvapassi

Kävin työnantajan kustantannuksella Turvapassikoulutuksessa. Turvapassi on SPR:n järjestämä koulutus, johon sisältyy hätäensiapukoulutus, alkusammutuskoulutus ja uhkatilanteeseen liittyvä osio. Mulla ei ollut kahdeksan tuntiseen päivään minkäänlaisia odotuksia. Lähinnä ketutti lähteä julkisilla liikenteeseen, koska kohteessa on huonosti parkkitilaa ja siinäkin muutaman tunnin kiekkopaikka.

Meitä oli samasta isosta firmasta erilaisia työntekijöitä ja meitä oli aika reilusti, joku ehkä 50-60 henkeä. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään alkuinfon jälkeen ja oma ryhmäni aloitti koulutuksen ensiavusta, jatkettiin mielenkiintoiseen uhkatilanteeseen ja lopulta päästiin sammuttamaan tulipaloja.

Ensiapu

Hyi, mua ällötti jo ajatus jostain elvyttämisestä! Nuket oli aika pelottavia, isoja ja painavia, mutta niinhän se ihminenkin saattaa olla, haha. Ensiapukoulutus oli kuitenkin todella hyvä, vaikka onhan mulla jotain maalaisjärkeä asioista ja tiedän miten toimia, jos löydän myymälästä ihmisen makaamassa lattialla.

Pakko heti aluksi kertoa, että ensiapukoulutuksessa taisin olla vielä hieman unessa, koska mielessäni vastasin kouluttajan kysymyksiin todella huonolla huumorilla. Esimerkiksi tuo, mitä tulee tehdä, jos löydän ihmisen makaamasta lattialla. Öö, katson kelloa, totean, että vuoro loppui ja lähden kotiin? Ja kun kerrottiin, että vedetään tajuttoman ihmisen päälle lämpöpeitto. Öö, ei vaan valkoinen lakana? Tai että jos tulee rasvapalo käteen, niin laitetaan side löyhästi käteen ja marssitaan lääkäriin. Öö, ei vaan lähdetään takaisin lihatiskille myymään?

No, vitsit sikseen. Eihän tällaisilla asioilla saisi leikitellä.

Entisessä työpaikassani olin vastuuvuorossa, kun pelikoneilla pelannut mies pyörtyi ja löi päänsä kivilattiaan. Se oli ensimmäinen kosketus nykyisessä firmassa ensiapuun jollain lailla. Mies lepäsi maaten kivilattialla pää mun sylissä, kun odottelimme ambulanssia. Hän oli hereillä ja juttelikin, mutta tilanne oli mulle jotenkin todella vaikea, johtuikohan vain siitä, että jouduin pitämään huolta jostain ihan tuntemattomasta ihmisestä? Tämän jälkeen tapasinkin herraa vielä eikä hän muistanut minua, mutta juttelimme kyllä kassalla aina erilaisista asioista.

Ensiapukoulutuksessa sain ehkä hieman lisäenergiaa siihen, että jos jotain tapahtuu, en panikoi vaan hoidan homman, tunsin ”potilasta” tai en. Yritän parhaani mukaan olla tukena ja turvana ensihoitajien tuloon.

Uhkatilanneosio

Voi että, oli ihan päivän parasta antia! Kouluttaja oli turva-alan ammattilainen, todella hyvä puhuja ja älyttömän hauska. Tämä kesti 100 minuuttia ja ensin mietin, että noniin, älä nyt saatana nukahda tähän ja kuorsaa ääneen. Kouluttaja heitti aihetta niin hyvin, ettei mieleen olisi tullutkaan ummistaa silmiä! Hän otti hyvin meidät huomioon ja kyseli kaikenlaista.

Onko minua uhkailtu töissä tai olenko kokenut tilanteen uhkaavaksi? Voi kyllä, valitettavasti. Nistit pelottaa välillä ja joskus muutama vuosi sitten nisti käveli tahallaan mua päin ja uhkasi tappaa mut. Aaaiii ku kiva, pelkäsin pitkään, että törmään siihen nistiin. Kerran on kouraistu takapuolesta. Sanoin sille äijälle aika helvetin suoraan, ettei moinen käytös sovi ja varookin koskemasta muhun uudelleen. Ja aika monestihan sitä ihmiset menettävät malttinsa kassalla, syystä tai ei, yleensä kuitenkin ihan ilman syytä. Näissä tilanteissa on välillä tullut olo, että okeiii, selviinkö tästä hengissä vai löytyykö tolta puukko taskusta. Pahimpana on jäänyt mieleen keski-ikäinen ehkä hieman humalassa ollut nainen, joka syytti minua tupakka-askinsa kadottamisesta. Tilanne oli niin sekava, outo ja se kesti ihan hetken, mutta multa lähti ihan mehut siinä hommassa ja jouduin pyytämään sen tilanteen jälkeen ylimääräistä breikkiä, koska olin pois tolaltani.

Uhkatilanneosiosta en oikeastaan saanut mitään uutta irti, mutta kouluttajan vuoksi voisin mennä kuuntelemaan 100 minuuttisen puheen uudestaan! Aloin miettimään mitä kaikkea ne vartijat joutuvan tekemään, kokemaan ja näkemään. Itse en moiseen kykenisi, en ehkä huomioi ympäristöäni niin paljon. Ehkä pitäisi!

Alkusammutus

Voi jessus, en tykkää tulesta. Siis joo, hieno elementti, mutta esimerkiksi heittäessäni kiukaan pesään lisää puita, olen äääärimmäisen varovainen ja vainoharhainen siitä, että noniin, nyt yks kipinä lentää mun jalalle ja mä kuolen heti.

Kouluttaja oli intohimoinen palomies, olikohan kenties joku isoherra. Piti puhetta miten palohälyttimet tarkastetaan hänen kotonan neljästi vuodessa ja hänen nuorimmatkin lapset tietävät miten sammutuspeittoa ja vaahtosammutinta käytetään. Siistiä. Ei mulle kotona opetettu tommosia. No, tyyppi oli tosiaan intohimoinen, ehkä mun makuun hieman liiankin intohimoinen.

Mä en siis odottanut innolla palojen sammuttamista. Olihan se siistiä kävellä kohti parimetristä lieskaa sammuttimen kanssa ja tappaa se tuli. Mutta veikkaan, että mun ilme on ollut ”saakeli nyt katotaan kumpi kuolee, sinä vai minä”. Mähän en siis sitten missään vaiheessa siellä sammutusharjoituksessa kertonut, että mua ehkä vähän jännittää, joten kun kävelin jännittyneenä kohti palavaa kattilaa sammutuspeitto edellä, palomies kysyi jännittääkö mua ja mä vaan nyökkäilin enkä edes siirtänyt katsettani pois tulesta. Sain kattilan sammutettua ja nostettua vielä peiton sammuneen kattilan päältä, mutta kyllä se jännittikin.

Turvapassi suoritettu!

Päivän loputtua saimme turvapassimme ja tuli voitokas olo. Jes, mä oon tehnyt jotain siistiä. Mä tiedän miten elvytytetään ja miten sammutetaan pieni palo.

Koulutuksen jälkeen palasin töihin ehkä hieman valppaampana, kokeilin lähimmän vaahtosammuttimen painoa ja vilkaisin oliko ensiapuvälineissä glukoosipastilleja. Sammutin painaa hitosti ja glukoosipastilleja on vaikka kuinka paljon.

Onko siellä joku, jolla on turvapassi suoritettu ja onko taidoista ja tiedoista ollut hyötyä tosipaikan tullen? Onko niitä tosipaikkoja tullut? Millaisia?

Leave A Reply

Navigate