Työni myyjänä

Kirjoitin jo kymmenen syytä, joiden takia on aika vaihtaa työpaikkaa. Nyt kerron teille kymmenen faktaa omasta työstäni, pitäen pohjalla samaa ideaa.

1. Työtehtäväni

Olen ollut samassa työpaikassa neljä ja puoli vuotta, siitä neljä vuotta olen ollut palkkalistoilla. Työtehtäviini on kuulunut tavaran purku, myymälän siisteyden ylläpito, asiakaspalvelu ja tuotteiden esillepano. Kolme vuotta sitten pestini sai uutta näkökulmaa, kun minusta tuli myymäläpäällikkösijainen. Tämä tarkoitti sitä, että tein toimistossa tarvittavia paperitehtäviä ja päällikön ollessa poissa toimin esimiehenä. Paperitehtäviin kuuluu muunmuassa palkan syöttö.

2. Tauolla

Pidän taukoni yleensä yksin, koska olemme pieni työyhteisö. Todella harvoin minulla on seuraa, mutta silloin seura saattaa koostua harjoittelijastamme. Riippuen missä vaiheessa päivää tauon pidän, taukoni koostuu ruokailusta, kahvittelusta tai muuten vain hengailusta. Tauolla yleensä soitan miehelleni tai ainakin viestettelen hänelle. Tauko kestää 10 tai 30 minuuttia.

3. Etenemismahdollisuudet

Kun kyseiseen paikkaan menin töihin, minulle hehkutettiin etenemismahdollisuuksista. Myyjästä tulee myymäläpäällikkö, sitten ehkä ajan kanssa aluepäällikkö. Ison organisaation sisällä voi hakea toiseen firmaan isommalle työkentälle, hakeutua ehkä osastovastaavaksi, esimiestehtäviin, ostoassistentiksi, you name it. Olen hakenut päällikön tehtäviin viimeiset puolitoista vuotta, yhteen haastatteluun pääsin. Olen hakenut myös toiseen yritykseen, haastattelu meni nappiin, mutta kutsua töihin ei ole tullut. Yhteistoimintaneuvottelujen myötä etenemismahdollisuudet ovat supistuneet ja tuntuu, ettei merkonomin papereilla ole mitään hyötyä, kun kouluttamattomat kiilaa ohi.

4. Tunteiden kirjo

Urani alkuvaiheissa olin aina innoissani kaikesta. En pelännyt mitään muutoksia ja olin todella avoin kaikelle. Uusi työntekijä ei ollut pelottava asia, vaan ihana ja mukava piriste arkeen. Vähitellen työtehtävät alkoivat maistua puulta ja henkilöstön vaihtuvuus ja siihen reagoiminen ylemmältä taholta tuntui pahalta. Yhteistoimintaneuvotteluiden alkaessa tunsin, ettei työntekijöistä välitetä eikä työtämme arvosteta. Olin tehnyt hullun lailla töitä, iski pienoinen burnout. Sivuutin fiilikseni ja tuntemukseni ja nyt pinnan alla kytee viha ja raivo.

5. Olen väsynyt

Olen väsynyt, sillä töissä pitää olla energinen, iloinen ja täynnä positiivista myyntihenkeä. Minulla on maailman ihanimmat vakioasiakkaat, mutta heistä osa on huomannut surun silmäkulmassani ja kyselleet, että onko kaikki ok. Menen nukkumaan ajoissa ja saan nukuttua 7-8 tunnin yöunet, mutta herään kuolemanväsyneenä. Tuntuu, kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Tai olen nukkunut koiran unta. Viikonloppuisin yritän rentoutua ja nukkua, mutta maanantaina on taas olo, kuin mitään vapaita ei olisi ollutkaan.

6. Stressikipu

Loppuvuodesta havahduin siihen, että minulla oli vatsa todella kipeä. Sain migreenikohtauksia enemmän. Meni aikaa, ennen kuin linkitin nämä fyysiset oireet henkiseen väsymykseen ja stressiin. Myös kauan aisoissa ollut änkytykseni alkoi jo viime kesänä aiheuttaa ongelmia töissä. En saanut sanottua mitä halusin ja jouduin keksimään sanoille synonyymeja, jotka eivät tuottaisi ongelmia puheessa. Silti lipsahduksia tuli ja vaikka yritin pirteänä naureskella omalle ”sekoilulleni”, oikeasti olisin halunnut vain puhua rauhassa, omaan tahtiin.

7. Asiakaspalvelu

Olen hyvä asiakaspalvelija. Olen hyvä myyjä. Kuten jo totesinkin, minulla on paljon vakioasiakkaita. He ovat ihania, he piristävät päivääni! Heidän takiaan jaksan käydä töissä. Sitten on niitä asiakkaita, jotka käyttäytyvät huonosti enkä enää jaksa käyttäytyä heille ystävällisesti. Jos rahat heitetään kassalle, minäkin heitän. Jos ei tervehditä, en minäkään tervehdi. Sitä saa, mitä tilaa.

8. Odotan jotain suurta

Olen odottanut jo kauan, että saisin myymäläpäällikön paikan. Odotan, että jotain suurta tapahtuu. Yhteistoimintaneuvotteluiden myötä ei tullutkaan potkuja, mutta odotan seuraavaa käännettä johdon puolelta. Organisaatio on muuttunut, mutta se ei näy myymälässä. Olen yrittänyt tehdä itse asialle jotain, olen ilmaissut haluni siirtyä toiseen myymälään. Ja olen tottakai etsinyt uutta työpaikkaa.

9. Sitä samaa

Jos minulta kysytään, miten töissä menee, vastaan aina samalla lailla. ”Sitä samaa.” Koska, ei, siellä ei tosiaan tapahdu mitään. Enkä jaksa ruokkia mieltäni sillä, että puhuisin vielä vapaa-aikanani miten uusi päällikkö on epäreilu tyvuorojen suhteen tai miten kohderyhmämme on vaihtunut.


10. En saa parempaa
Olen hakenut muihin tehtäviin myös yrityksen ulkopuolelle. Elämäntilanteeni on siinä vaiheessa, että tiedän mitä haluan. En suostu mihin vain. Fakta on se, että vastaaviin tehtäviin tämän yrityksen ulkopuolelle en pääse. Ehkä myymäläpäälliköksi, mutta tämä tilanne on syönyt minua niin paljon, etten enää tiedä haluanko päälliköksi. Kun löydän jonkun mielenkiintoisen työn, en saa kutsua edes haastatteluun. Jos saan, kyseessä onkin määräaikainen työ (miksi edes hain?) tai työtehtävät kuulostavat epämääräisiltä (tiedättekö sen pienen präntin työsopparissa, jossa lukee ”… ja muut työnantajan osoittamat tehtävät”? Se voi oikeasti tarkoittaa MITÄ VAIN).

Loppusanat

Kuten totesin aiemmassa työhön liittyvässä postauksessa, löydän parempaa, tiedän sen, mutta siihen menee aikaa. Olen väsynyt välittämään. Nyt haluan välittää itsestäni, olla itsekäs.

Leave A Reply

Navigate