Viikko 28

Alkoi viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomafiilistä ei ollut, mutta yritin jo vähän laskeutua sille tasolle, että ”hällä väliä, mä jään kohta pois”. Silti olin ahkera, maailman aktiivisin asiakaspalvelija ja jätin työt työpaikalle, kun lähdin kotiin eli harjoittelin lomalle lähtemistä.

Lomasuunnitelmat muuttuivat ja nyt meillä ei ole sellaisia ollenkaan. Yritimme viikolla vähän jäsennellä ajatuksiamme, millainen loma on tulossa, kun yhteistä aikaa ei ole kuin kaksi viikkoa. Pari juttua nousi pinnalle ja lauantaina hyppäsimme lomafiilikseen.

Lauantaina hypättiin oikeesti junaan, ei lomafiilikseen. Testattiin kehärata (jei) ja matkustimme Myyrmäestä Tikkurilaan. Oli aika hassua nähdä maisemia toisella tavalla ja maan alla junailu toi mieleen New Yorkin metron (ei sentään kolissut niin paljon).

Vaihdoin työkaverilta saadun kasvin isomaan ruukkuun. Oli jo aikakin ja heti tuntui, että kasvi lähti voimaan paremmin.

Käytiin syömässä Kaaressa ja ihastelin Kylän satumaista teemaa.

Kummipoika täytti viisi vuotta ja sekös sai minut tuntemaan itseni taas vanhemmaksi. Ei riittänyt, että kummityttö täytti vappuna kymmenen… Pojasta on tullut melkoinen isoveli ja piti meidän ostamasta Ninjagosta. Ninjago kääräistiin hyvinkin omaperäiseen pakettiin, vai mitä?

20150711_090549

Ensimmäisenä virallisena lomapäivänä voin sanoa, ettei tunnu yhtään kesälomalta. Voin todeta, että palkka juoksee -vähän niinku- mutta ulos katsoessani ei ole yhtään kesäfiilis eikä lomafiilis.

Mistä siis lomafiilis?

Leave A Reply

Navigate