Viikko 34

Viikko alkoi lempeästi maanantain aikaiseen herätykseen. Huomaa sarkasmi. Olin menossa vasta klo 12 töihin, mutta sitä ennen oli tarkoitus käydä (ehkä) viimeisen kerran päätohtorilla. Lupasin jatkaa omia hyviä oloja, harrastuksia ja keskittyä tuleviin hyviin asioihin, kuten edessä olevaan minilomaan ja ensi vuoden kesälomaan.

Töissä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, yritin tosin hädissäni valita työvaatteita, mutta onneksi tässä on aikaa vielä valita ne. En tiedä mitä ihmettä oikein kiirehdin?

Viikkoa piristi yllättävä soitto vanhimmalta langoltani. Hän on puuhaillut legojen parissa ja halusi minut kuvaamaan yhtä projektia. Sovittiinkin heti samalle viikolle tapaaminen ja ideoita oli paljon ja kuviakin tuli napsittua muutama sata. Oli ihan hitsin hauskaa kuvailla ja kuvien käsittely oli myös rentouttavaa, juuri sitä tarvitsin! Aika ei riittänyt, joten sovimme uuden kuvauspäivän, jolloin muistan ottaa mukaan yhden tarpeellisen välineen… Tästä enemmän joskus tulevaisuudessa.

Odottelen kovasti syksyä, kuten mainitsin jo ja kävinkin fiilistelemässä mitä kilpailijoilla on tarjota syksyksi. Haluaisin sellaisen pitkän huivikeeppiponchohomman. Keeppi on kai lähinnä mitä haen, mutta sellainen pitkä versio siitä. Ongelma on vain se, että haluaisin monivärisen ja sellaisen, missä ei ainakaan hirveästi olisi akryyliä. Yhdestä liikkeestä löysin aivan mahtavan värisen keeppihuiveloisen, mutta äh, 100% akryyliä. Miksi? Oi, miksi?

Yllättävän moni kassalla tokaisee ”ei mun pitänyt mitään ostaa, mutta…” ja kääntääkseni asiakkaan ehkä siinä vaiheessa vielä empivän mielen positiivisemmaksi tokaisen takaisin mitä mieltä olen yllätysostoksista. Olen sitä mieltä, että parhaimmat ostokset tehdään, kun mitään ei olla oikeasti etsimässä. Ja päin vastoin, kun olet oikeasti hakemassa jotain tiettyä, mistään ei meinaa löytää juuri sitä?

Päädyin siis vahingossa ostamaan kolme neuletta syksyn vaatekapseliini ja pääsin yhtä pitämään päällä jo lauantai-iltana! Oli kiva vain kierrellä ja löytää kolme aivan ihanaa neuletta!

Lauantaina lähdimme viettämään iltaa vanhempieni luo. Illan aiheena oli äidin ja tädin yhteissynttärit. Heillä on vain parin päivän erolla synttärit, mutta ikäeroa heillä on yhdeksän vuotta. Tätini on siis nuorempi ja taas meidän ikäeromme vuoksi on hassua sanoa häntä tädiksi. Olimme ihan vain perheen kesken, mutta ruokaa oltiin varattu melkein armeijalle. Loimulohta, grillisapuskaa, salaattia ja yön pikkutunneilla syötiin vielä tädin tekemää t o d e l l a hyvää piirakkaa. Veljeni rakastui siihen piirakkaan niin paljon, että annoin sen tyhjentää mun lautasen. Ilta oli aivan mahtava. On ihana huomata, miten tyhmiä ja rakkaita omat perheenjäsenet on. Isästä huokui eräänlainen rauhallisuus ja äiti normaaliin tapaan hääräs kaikkea.

fooood

Illan aikana pelattiin isän kovasti toivomaa huojuvaa peliä, joka sai hyvän vastaanoton. Käly joi alkoholin sijaan ihan alkoholittomia ryyppyjä satunnaisesti limusta tai maidosta. Hänkin tykkäsi pelistä ja toivoi, että pääsee sitä pelaamaan uudestaan, kun ei ole raskaana. Huojuvan jälkeen vaihdoimme Pictionaryyn. Pakko sanoa, että piirtäminen ei ole vahvin puoleni, ei todellakaan. Piirsin pakastimen, jota kukaan ei tajunnut. Mutta sen sijaan allaoleva omituinen väkerrys hoksattiin (huomaa alimmassa kohdassa kirkkovene), tosin pisteet ei tullut mun tiimille, mutta väliäkös sillä. Kyseessä ei ollut kirkkovene. Illalla, no okei, yöllä, jatkettiin vielä Party Aliaksella, mutta me ei enää pelattu loppuun asti, vaan soitettiin kesken peliä taksi. Kotona oltiin puoli kolmen aikaan.

20150822_231007

Eilinen menikin koomatessa ja lauantaille naureskellessa. Kaiken kaikkiaan kiva viikko, hauska viikonloppu ja valokuvarikas olo!

Leave A Reply

Navigate