Viimeisiä viedään

Ulkona on pikkupakkanen ja päivemmällä oli hirveä lumituisku. Mun silmissä se ei ollut myrsky, mutta sotkultahan se näytti. Lumisade ei ollut sellainen romanttinen, missä hiutaleet leijailevat hiljalleen. Nyt se näytti kylmältä, ärsyttävältä ja sotkuiselta.

Pakkaspäivät ovat ainakin toistaiseksi kohta historiaa. Mälsää, sillä mun mielestä lumi on kivaa ja pieni pakkanen on ihan jees. Noi kahdenkymmenen asteen pakkaset on inhottavia, niitä en kaipaa, mutta en odota innolla loskasäitä. Joten vietetäänkö nyt viimeisiä pakkaspäiviä?

Viimeisiä viedään myös työpäivissä. Ei haittaa. Alkuviikon jännäyksen jälkeen loppuviikko meni jo rauhallisemmissa tunnelmissa ja aloin pikkuhiljaa tajuamaan mitä oikein oli tapahtunut. Työvuorolistaan merkattiin mun vikan päivän kohdalle merkintä ja sen jälkeen tulikin tyhjää. Siitä tuli vähän outo olo. Viimeinen työvuoro on onneksi aamuvuoro eli päivän päätteeksi minun ei tarvitse heittää avaimia laukkuun ja pohtia, milloin palautan ne.

Laitoin kiertoon muutamat työvaatteet ja tajusin, että uudet työkengät pitäis taas hommata. Odotan innolla uutta työasuani ja vähän salaa myös uusien vaatteiden hommaamista. Ehkä. Joskus uhkailin, että kun irtisanoudun, heitän kaikki töistä hommatut vaatteet pois ja hankin tilalle kivempia vaatteita! Project333:sen myötä tätä tilannetta ei kuitenkaan tule, ainakaan luultavasti. Kyllähän sitten käytännössä huomaa, olenko jotain vailla.

Työpäiviä on jäljellä viisi.

Leave A Reply

Navigate